Voi kukka!

Kasvukausi on päässyt kunnolla vauhtiin, ja niinpä myös puutarhojen ei-toivotut kasvit kurkottavat terhakkaana maasta. Siellä täällä paistaa vihreän keskellä keltainen aurinko – voikukat (Taraxacum) ovat puhjenneet kukkaan.

Voikukka on väärässä paikassa viheliäinen rikkakasvi, joka viihtyy erinomaisesti sopivan kosteassa ja ravinteikkaassa maassa. Pelkän lehtiruusukkeen repiminen maasta ei auta – voikukka on monivuotinen juuririkkaruoho ja se leviää herkästi juurenpaloista. Leviäminen voi tapahtua salakavalasti myös kompostimullasta, jos kompostiin on laitettu kitkettyjä voikukkia jotka eivät ole kunnolla kuivuneet. Ja voikukkahan leviää myös siemenestä.

Voikukan kitkemiseen on tarjolla erinäinen määrä erilaisia työkaluja, ja kitkeminen pitää tehdä huolella. Voikukkien hävittämiseen löytyy myös erilaisia täsmämyrkkyjä, jos haluaa harrastaa kemiallista torjuntaa.

Jos voikukat rehottavat puutarhassa, niin miltä kuulostaisi ottaa niistä ilo irti – ennen tuhoamista? Voikukan nuoria lehtiä voi laittaa salaattiin, kukista voi tehdä vaikka viiniä ja paahdetuista juurista saa takuuvarmasti kofeiinitonta korviketta. Voikukkaa on aikojen saatossa käytetty myös nesteenpoistolääkkeenä ja maksarohtona.

Vihertantta ei kuulu voikukkien ylimpiin ystäviin. En halua niitä paistattelemaan päivää keskelle puolivilliä nurmikkoani, enkä varsinkaan valtaamaan kasvimaatani. Tähän aikaan vuodesta voikukkarauta on siis ahkerassa käytössä!

Mutta ei voi kieltää, etteikö niistä saisi jotakin kaunistakin aikaiseksi…

 

Leave a Reply