Rauhaa ja toivoa

Tiedätkö mikä yhdistää onnenpensaat, saarnet, jasmiinit ja syreenit?

Ne ovat kaikki Oleaceae kasviheimon edustajia, eli öljypuukasveja.  Sangen itseoikeutetusti heimoon kuuluu myös öljypuu (Olea europaea) – paremmin varmaan oliivipuuna tunnettu.

Oliivipuita on viljelty jo tuhansia vuosia, ja kasvin historia on kiehtova yhdistelmä legendaa, todellisuutta, perinteitä ja uskomuksia. Tarujen mukaan jumalatar Athene (Roomassa Minerva) istutti maailman ensimmäisen oliivipuun. Oliivipuulla on oma roolinsa myös Raamatun tarinoissa – toinen Nooan lähettämistä kyyhkyistä palasi oliivipuun oksa suussaan. Kristinuskon mukaan tämä symboloi sitä, että jumalan viha ihmistä kohtaan oli laantunut.

Ensisijaisesti oliivipuu on kuitenkin rauhan symboli, ja siksi oliivipuun lehvät ympäröivät maailmankarttaa YK:n lipussa. Puuta pidetään myös toivon symbolina – ja epäonnen enteenä. Hmm…

Oli miten oli – upeahan tuo Välimeren seudun lahja luonnolle on! Ei siis ole mikään ihme, että Renoir innostui ikuistamaan oman (pelastamansa) oliivitarhan puita lukuisiin maalauksiinsa. Vanha oliivipuulehto oli näet tarkoitus kaataa, koska 1900-luvun alun Ranskassa ruusut tuottivat paremmin kuin oliivit.

Oliivipuu on pitkäikäinen kasvi – tiettävästi maailman vanhimmat puut ovat noin 2000-vuotiaita. Parhaimmillaan ne saattavat kasvaa jopa lähes 20 metriä korkeiksi, mutta viljelypuut pidetään leikkaamalla matalampana, jotta sato voidaan korjata.  Puiden leikkaaminen on täysin oma taitolajinsa, mutta välttämätöntä jotta puu jatkossakin tuottaa hyvän sadon.   Leikkaaminen tehdään sadonkorjuun jälkeen, eli talvella.

Oliivipuun lajikkeita on tuhansia, ja joitakin lajikkeita viljellään hyvin rajatulla maantieteellisellä alueella. Jotkut lajikkeet ovat erityisen hyviä öljykasveja, kun taas toisia lajikkeita viljellään ensisijaisesti syötäväksi.  Ei siis mikään ihme, että sekä öljyllä että syötävillä marjoilla on runsaasti erilaisia makuvivahteita, riippuen siitä mistä ovat peräisin.

Nykyisin oliivipuihin törmää myös meikäläisissä kukkakaupoissa, jossa niitä myydään huonekasveiksi. Viherkasvinoviisin kannattaa kuitenkin harjoitella ensin muilla kasveilla – oliivipuu on vaativa. Talvella kasvi kärsii valon puutteesta ja huoneenlämpö on sille talvilevon aikana liikaa. Optimilämpötila on 5-10 astetta – pakkasta tuo ”Välimeren patriarkka” ei juurikaan kestä.

2 Responses to “Rauhaa ja toivoa”

  1. Kati sanoo:

    Näin väittää Merja Tuominen kirjassaan ’Kreeta Zeuksen paratiisi’ (1985):
    ”Kreetalaisilla on tapana sanoa, että viljanviljelijä suunnittelee elämäänsä vain vuoden kerrallaan, viininviljelijä puhuu kymmenistä vuosista, mutta oliivinviljelijä tähyää vuosisadoiksi eteenpäin!”

    Eräässä kirjassa asia esitettiin niin että maanviljelijä nauttii itse sadostaan, viiininviljelijän sadosta nauttii hänen lapsensa ja oliivipuut, ne istutetaan lapsenlapsia varten.

    Jossain kirjassa väitettiin, että syy miksi ikivanhojen oliivipuiden rungot esim. Kreikassa näyttävät muhkuraisilta ja ’kietoutuneilta’ johtuu siitä, että istuttamisvaiheessa kolme taimea laitetaan samaan kuoppaan kasvamaan: Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.

    Rakastan oliivipuita! Ja oliiveja kaikissa muodoissaan!

    • Tina sanoo:

      Nuo kietoutuneet rungot johtuvat juuri siitä, että samaan kuoppaan laitetaan enemmän kuin yksi taimi. Se on hyvin yleinen tapa Kreikassa, ja myös joissakin Etelä-Italian maakunnista. Pohjois-Italiassa puut ovat suorempia ja selvästi yksirunkoisia. Siellä keli on kovempi ja siksi taimet istutetaan yksittäin. Jos vaikka kylmä tappaa yhden puun, niin menee vain yksi taimi hukkaan. Aika nerokasta!

Leave a Reply to Tina