Pääsiäispuu

Voinee väittää, että siinä missä jouluun kuuluu kuusi, niin pääsiäiseen kuuluu pajunkissat.

Pajujen (Salix) pyhäkausi alkaa palmusunnuntaina, jolloin pienet trullit innokkaasti virpovat ja varpovat – joidenkin riemuksi ja toisten kauhuksi. Virvonta on alun perin itäsuomalainen siunaamisen perinne, jossa pajunoksat ovat toimineet palmulehtien korvikkeena – palmuja kun ei täällä pohjoisessa juurikaan kasva.  Nykyisessä virpomisessa tuo siunaus on yhdistetty pääsiäisen toiseen perinteeseen, eli pääsiäisnoitiin.  Noidat mellastavat – pajunvitsoilla sidotuilla luudillaan lentäen – pääsiäislauantaina, jolloin Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään.

Pääsiäislauantain häirikkö

Pääsiäislauantain mellastaja valmiina lähtöön.

Pajulajeja on useita satoja, ja niitä kasvaa lähes kaikkialla maailmassa, lukuun ottamatta Australiaa ja Etelämannerta. Suomessa lajeja on kolmisenkymmentä  – niistä yleisin on kiiltopaju (Salix phylicifolia). Salix-suvun lajien koko vaihtelee varpumaisista lehtipensaista isoihin 20 metrisiin puihin. Puumaisia lajeja kutsutaan nykyisin pääosin salaviksi, erotuksena pääsääntöisesti pensasmaisista pajuista. Eri pajulajit risteytyvät helposti ja siksi lajin tunnistaminen voi joskus olla haasteellista, koska samalla lajilla voi olla eri paikoissa erilaiset lehdet.

Salix phylicifolia Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti

Salix phylicifolia
Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti

Pajut ovat nopeakasvuisia, ja maan laadun suhteen sangen vaatimattomia. Salavat soveltuvat lyhytikäisyydestään ja nopeakasvuisuudestaan johtuen hyvin vaikkapa suojapuuksi. Hopeasalavaa (Salix alba var. sericea ’Sibirca’) lukuun ottamatta salavien tuulenkestävyys on hyvä. On syytä välttää salavien istuttamista lähelle viemäreitä ja vesijohtoja. koska vahva ja laaja juuristo hakeutuu voimakkaasti veteen. Sekä pajut että salavat kestävät hyvin leikkaamisen.

Salix alba var. sericea ’Sibirca’ Kuva: Wikimedia Commons

Salix alba var. sericea ’Sibirca’
Kuva: Wikimedia Commons

Elias Lönnrotin mukaan pajun Kuori on avullinen vilutaudissa. Vilutautilääke valmistetaan Lönnrotin ohjeen mukaan niin, että otetaan kuorta 2-3 -vuotiaista haaroista ja kuivataan ja jauhetaan. Jauhetta annetaan 1-2 teelusikallista 3-4 tunnin välein. Yliannostusta kannattaa välttää, koska lääke on laksatiivinen.  Lääkekasvina pajua on käytetty pitkään – jo muinaiset kansat tiesivät sen auttavan reumatismiin ja kuumetauteihin. Paju sisältää salisiiniglykosodia, josta valmistetaan salisyliinia – samaa ainetta, jonka synteettinen johdannainen on aspiriinin vaikuttava aine.

Pajusta saadaan myös biopolttoainetta – se on erittäin energiatehokas ja tuottoista. Taloudellista merkitystä pajulla on lisäksi myös mm. punontatöiden raaka-aineena, ja siksi siitä on tullut myös viljelykasvi. Viljelty paju on luonnossa kasvanutta tasalaatuisempaa ja käyttöominaisuuksiltaan parempaa.

George Stubbs: The Farmer's Wife and the Raven Kuva: Wikimedia Commons

George Stubbs: The Farmer’s Wife and the Raven
Kuva: Wikimedia Commons

Taikauskoiselle pajulla on runsaasti erilaisia merkityksiä. Japanilaisen tarun mukaan ensimmäisen ihmisen selkäranka oli tehty pajusta. Muinaisille egyptiläisille paju oli ilon symboli, kiinalaiset liittivät sen naiselliseen kauneuteen ja kreikkalaisille se edusti hedemällisyyttä.  Raamatussa pajua kuvataan lohduttavan varjon ja veden tarjoajana; bardeille ja runoilijoille se on inspiraation puu.

Ja virpojille tiedoksi seuraavan palmusunnuntain varalle: Älä läpsäytä pajunvitsalla lasta tai eläintä, koska silloin niiden kasvu pysähtyy…

Leave a Reply