Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Opiskelin puutarhuriksi ruotsinkielisessä oppilaitoksessa. Opetussuunnitelman mukaisesti kasvit piti tunnistaa kolmella nimellä – tieteellisellä, suomenkielisellä ja ruotsinkielisellä. Jotkut olivat helppoja, kotimaiset nimet olivat toistensa suoria käännöksiä. Mutta jotkut ihmetyttivät. Ei minkään valtakunnan logiikkaa nimissä, molemmat oli vaan päntättävä päähän.

Opiskeluajan jälkeen pakkaa on tullut sekoittamaan vielä lisää kieliä. Kirjahyllystäni löytyy alan kirjallisuutta myös englanniksi, saksaksi ja italiaksi. Mitä enemmän kieliä, sitä enemmän ihmetystä noista nimistä. Jotkut kasvit ovat toki tunnistettavissa melkein millä tahansa kielellä. Ruusu on rosa, rose, ros, … ja pioni on paeonia, pion, peony…  Aroniakin on yleensä aronia, mitä nyt saksalaiset haluavat kutsua sitä omenamarjaksi (Apfelbeer).

P1030381

Helianthus annuus, auringonkukka – on aurinkoinen kaikilla tuntemillani kielillä. Suomeksi , englanniksi ja saksaksi se on ’kukka’, ruotsinkielisille se on ’ruusu’ (solros). Italiankielinen nimi kertoo jo jotakin kasvin käyttäytymisestä: girasole = kääntyy aurinkoon. Tieteellisiin nimiin perehtyneet tietävät oitis kasvin olevan yksivuotinen – sen kertoo nimen  ’annuus’.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Yksi lempikasveistani on Alchemilla mollis, jättipoimulehti. Suomenkielisen nimensä se lienee saanut isoista poimuisista lehdistään. Kasvin ruotsinkielinen nimi – daggkåpa = kastekaapu – kertoo paljon siitä miltä kasvi kasteisena aamuna tai sateen jälkeen näyttää. Pisarat kiiltävät kauniisti lehdillä, joiden  tieteellisen nimen  ’mollis’ kertoo olevan pehmeät tai pehmeäkarvaiset.  Myös englannin- ja saksankielisessä nimessä kasviin liitetään vaatekappale – viitta tai päällystakki. Mutta kasteen sijaan se liitetään jostakin kumman syystä naiseen: Lady’s Mantle  ja Frauenmantel .

P1000486

Julkisessakin viherrakentamisessa suosittu Dasiphora fruticosa, pensashankikki, on kasvi jonka suomenkielinen nimi on hyvin suoraviivainen. Se, kuten kasvin aiempi tieteellinen nimi (Potentilla fruticosa) kertoo, että kyseessä on hanhikkikasveihin kuuluva pensas. Tuolla logiikalla kasvin nimen pitäisi olla ruotsiksi ’fingerörtsbuske’ . Vaan kun ei ole. Se on ölandstok. Väistämättä tuosta ruotsinkielisestä nimestä tulee mieleen eräällä Ruotsin saarella asuva kylähullu. ’Tok’ tarkoitta tässä kuitenkin pensasta – näin valisti Carl von Linné jo 1740-luvulla. Saksankieliset tuntevat kasvin sormipensaana (Fingerstrauch).

000266-v

Joskus nimet saattavat melkein johtaa harhaan. Eihän orapihlaja (Crataegus) ole mikään piikikäs pihlaja (Sorbus), vaikka nimestä voisi niin päätellä. Suorana käännöksenä orapihlaja olisi ruotsiksi ’taggrönn’, joka on aika kaukana oikeasta nimestä hagtorn.  Ruotsinkielinen nimi on yhdistelmä aitausta (’hag’) ja piikkiä (’torn’), eli se kertoo heti, että kyseessä on piikikäs aitakasvi. Samoin tekee englanninkielinen nimi hawthorn, jossa ’haw’ on pensasaidan (hedge) vanhakielinen sana. Saksalaisille orapihlaja on valkopiikki (Weißdorn).

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Eihän kasvien nimillä sinänsä ole mitään merkitystä, mutta nimien maailma on aika kiehtova – ainakin minun mielestä. Ja kyllä ne joskus tuntuvat heijastavan myös eri kieltä puhuvien stereotypioita. Vai kenties vain kuvittelen, että suomenkieliset kasvien nimet usein ovat pragmaattisia, ruotsinkieliset kaunosieluisia (tai muinaiskieltä) ja saksankieliset lyhyitä ja asiallisia.

Leave a Reply