Puutarha muurin varjossa

Tänään on kulunut 25 vuotta Berliinin muurin murtumisesta. Muuriin liittyy paljon tarinoita. Tunnetuimmat tarinat ovat äärimmäisen surullisia tai henkeäsalpaavan suurta rohkeutta osoittavia. Minua kovasti kiehtova tarina kertoo Osman Kalinista, sinnikkäästä sissipuutarhurista.

Turkin Anatoliassa syntynyt Osman Kalin jätti kotimaansa vuonna 1963 ja päätyi perheineen Berliiniin vuonna 1980. Uudessa kotikaupunginosassaan Kreuzbergissä vastikään eläkkeelle jäänyt Osman katseli sillä silmällä kolmion muotoista joutomaata muurin vieressä. Hän pohti, että se olisi oiva paikka vihannesten viljelylle. Tuumasta toimeen – Osman raivasi alueen ja ryhtyi viljelemään valkosipulia ja kaalia.

Joutomaaksi alue oli jäänyt siksi, että se virallisesti kuului Itä-Berliiniin. Juuri tuossa kohdassa muurissa olisi pitänyt olla mutka, mutta rakentajat säästivät materiaalia vetämällä mutkat suoriksi.

wikimedia

Itäsaksalaiset rajavartijat kiinnostuivat Osmanin puuhista, ja piipahtivat alueellaan.  Oli nimittäin vahva epäily, että turkkilaiseläkeläinen kaivoi tunnelia. Todisteena puuhistaan Osman antoi rajavartijoille viljelemiään vihanneksia. Hän kertoi olevansa köyhä mies, joka viljelemällä saa elantoa perheelleen. Itäsaksalaiset viranomaiset heltyivät ja antoivat tuolle onnettomalle kapitalismin uhrille luvan jatkaa.

Kun alueen käyttöön oli olemassa lupa, ryhtyi Osman rakentamaan alueelleen majaa – puuhun. Itäsaksalaisilta saaman ohjeistuksen mukaan rakennelma ei kuitenkaan saanut olla muuria korkeampi. Rakennusmateriaalina Osman hyödynsi kaikenlaista mitä sattui löytämään. Ja niin syntyi Baumhaus an der Mauer – kierrätyksen omanlainen taidonnäyte.

CIMG0031

Länsisaksalaiset viranomaiset eivät olleet erityisen ihastuneita puumajaan ja sissipuutarhaan, mutta he eivät voineet siihen puuttua. Aluehan kuului Itä-Saksalle.

Muurin kaaduttua Osman Kalinin puutarhasta haluttiin päästä eroon – sen paikalle oli tarkoitus rakentaa uusi katu.  Mutta Osmanpa ei luovuttanut. Maa jolla puutarha sijaitsi, oli alun perin kuulunut vieressä olevalle kirkolle. Siksi rakennuksen tuhoamiseen piti Saksan lain mukaan saada kirkon hyväksyntä. Islaminuskoinen Osman lobbaili kristinuskoista kirkkoa, ja puutarha säilyi.

Nykyisin Osmanin puumaja on kaksikerroksinen hyvin erikoinen pieni talo, jossa kuulemma jopa sisävessa. 350 neliön kokoinen puutarha on täpötäynnä kasveja. Siitä on tullut pienimuotoinen nähtävyys, joka jopa mainitaan joissakin kaupunkioppaissa. Se on hämmentävä keidas – ja oiva muistutus siitä, että sinnikyydestä palkitaan. Ainakin joskus.

Spiegel-Onlinen (saksankielisen) videon Baumhausista voit katsoa täältä.

Leave a Reply