Ilmastonmuutos

Kuuntelin eilen emeritusprofessorin esitelmän ilmastonmuutoksesta. Esitelmä oli hämmentävä – ei vähiten siksi että tilaisuuden järjestävän tahon edustajan johdanto olitulisi jo. Siis mitä? Olisiko ilmastonmuutoksessa muka jotakin hyvääkin?

Juu. Kyllä ilmastonmuutos on Suomelle hyvä asia. Tai ainakin Suomen ammattiviljelijöille. Kasvukautemme pitenee – on itse asiassa pidentynyt jo nyt noin kuukaudella. Muutaman kymmenen vuoden päästä voimme istuttaa puutarhoihimme vaikka mitä ”etelän-hetelmä” –kasveja, ja ne pysyvät hengissä talven, kun on niin leutoa.

2050-luvulla eteläisin Suomi on ympäri vuoden lumeton, 2080-luvulla lumiraja kulkee aikalailla maamme keskeltä. Emeritusprofessori suositteli ostamaan nyt lomamökkejä pohjoisesta, koska niillä perilliset tekevät rahaa kun lunta ei ole edes Alpeilla.

Ja mitä parasta: 2080-luvulla Espanja, Italia, Ranska ja eteläisin Englanti ovat ennusteiden mukaan alueita, joiden kesät ovat läpeensä kuivia. Mikään ei kasva. Hurraa! Suomesta tulee vihannesten. mansikoiden, omenoiden ja kenties jopa viinin viljelyn luvattu maa. Eläköön ilmastonmuutos!

Pienen epävireisyyden hurraa-huutoihin tuo se, että kasvit, joille lämpötila määrittelee kasvukauden alun menevät sekaisin. Ruusut kukkivat joskus tulevaisuudessa ympäri vuoden ja nurmikko käyttää kevään kasvua varten varastoimansa energian jo talvella. Mutta pärjäähän sitä ilman ruusujakin. Ja palanut nurmikko tuo meillekin sitä Etelä-Euroopan loppukesän tunnetta.

Olen vastarannankiiski. En iloitse ilmastonmuutoksesta vaikka se tuo mukanaan pidemmän kasvukauden. En tarvitse persikka-, sitruuna- tai oliivipuita omaan puutarhaani, vaikka kieltämättä hurmaava lisä olisivatkin.

Ilmastonmuutos tuo väistämättä mukanaan myös jäätiköiden sulamista ja suurten alueiden aavikoitumista. Jäätiköiden sulaminen aiheuttaa ensimmäisessä vaiheessa maanvyöryjä ja tulvia eri puolilla maailmaa – niistä on jo nyt lukuisia esimerkkejä. Aavikoituminen tulee vaikeuttamaan jo nyt elintason minimillä elävien ihmisten elämää – heiltä katoaa viimeisetkin viljelyn mahdollisuuden rippeet.

Myönnän potevani maailmanparantajan vikaa. Ja nimenomaanmaailman. Siksi olen kovin surullinen siitä, että joillekin Suomi tuntuu olevan maailman napa. Heille on hienoa se, että suomalaisten viljelijöiden ja kotipuutarhureiden olosuhteet ilmastonmuutoksen myötä paranevat. Minulle se ei riitä ilonaiheeksi, vaikka kotitarveviljelijä ja kotipuutarhuri olenkin.

Valitettavasti!

ilmastonmuutos

Leave a Reply