Archive for the ‘Erikoisuuksia’ Category

SPQR

lauantai, lokakuu 18th, 2014

Latina oli aikoinaan Rooman valtakunnan hallinnon kieli. Suosikkisarjakuvissani Asterix seikkailee Rooman valtakunnassa, ja hänen villisioille person ystävänsä Obelixin suosikkisanontoja on ”Hulluja nuo roomalaiset”.  Sarjakuvan italiankielisissä painoksissa Obelix ilmaisee saman sanoilla  ”Sono pazzi questi romani” – SPQR.

Roomaan matkannut tuskin malttaa tuijottaa varpaitaan, mutta jos malttaisi, niin huomaisi todennäköisesti että viemäreiden kansia koristavat kaupungin vaakunassakin esiintyvät kirjaimet SPQR. Irvailevatko roomalaiset itselleen Obelixin sanoin? Eivät. SPQR on lyhenne latinan sanoista ’Senatus populusque Romanus’ (= Rooman senaatti ja kansa).

(kuva: WIkimedia Commons)

(kuva: WIkimedia Commons)

Ja mitähän Obelixilla ja roomalaisilla mahtaa olla tekemistä tässä blogissa? No itse asiassa ei mitään, mutta latinan kielellä on. Vaikka kasvien tieteelliset nimet eivät ole pelkästään latinaa, niin kyllä tuolla kielellä on äärimmäisen tärkeä rooli kasvien nimistössä.

Latinan tärkeys ei jää pelkästään kuolleeksi kirjaimeksi nimistöön. Kasvien nimiin sisältyvät latinankieliset sanat ovat usein määreitä, jotka kertovat kasvista jotakin.  Kieleen perehtymätönkin osaa arvata, että tricolor kertoo kolmesta väristä, elegans jostakin hienosta tai micro jostakin pienestä. Arvaukset voivat toki mennä pieleenkin – vulgaris ei tarkoita että kasvi olisi moukkamainen tai silvestris että kyse olisi vuodenvaihdekasvista. Vulgaris kertoo kasvin olevan yleinen tai tavallinen, silvestris että se kasvaa metsässä.

Tieteellisen nimen antamista määreistä kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti marssia kirjakaupaan (tai piipahtaa verkkokaupassa), lyödä vajaat kolmekymmentä euroa pöytään ja hankkia itselleen viime vuonna ilmestynyt mielenkiintoinen ja kerrassaan hurmaava kirja – Lorraine Harrisonin ’Latinaa puutarhureille’ (Schildts & Söderströms, 2013). Kirjan on suomentanut ja mukauttanut Suomen oloihin Julia Donner.

kirja

Kirja pitää sisällään yli 3000 sanaa, ja jokaisen sanan yhteydessä on mainittu esimerkkikasvi, jonka nimessä ko. sana esiintyy. Sanaston lisäksi kirjassa on esitelty 20 kasvisukua sekä kymmenen merkittävää kasvitieteilijää.

Jos ei halua päntätä sanoja, niin voi lukea kirjasta vain ne osat, joissa avataan kasvien nimitietoa yleisemmin. Tietoa löytyy mm. siitä mitä nimi kertoo kasvin muodosta, väristä, ominaisuuksista, tuoksuista, mausta tai kotipaikasta.

Harvemmin löydän itseni uppoutuneena sanakirjaan. Tämä vei mukanaan!

Kirjanhan voi myös lainata kirjastosta. Pääkaupunkiseudulla asuville tiedoksi: kirja löytyy (ainakin tätä kirjoittaessa) jopa suoraan hyllystä…

Årets perenn 2014

torstai, helmikuu 20th, 2014

Naapurimaassamme Ruotsissa perennoja viljelevien muodostama Perennagruppen on valinnut vuoden perennan jo vuodesta 1997 alkaen. Valinnan tavoitteena on nostaa esiin erityisen arvokkaita puutarhakasveja. Valintakriteereiksi Perennagruppen listaa, että kasvin on oltava terve, kestävä ja kaunis sekä pienen ylimääräisen huomion arvoinen.

Viimevuotinen valinta, päivänlilja (Hemerocallis), on minulle sekä tuttu että rakas perenna. Tänä vuonna valittu kevätlupikka (Sesleria heufleriana – vårälväxing) oli sitä vastoin minulle täysin uusi tuttavuus!

(kuva:Perennagruppen)

(kuva:Perennagruppen)

Jotakin kevätlupikan yleisyydestä täällä meillä kertonee se, että jokaisen puutarhurin ”nimiraamatun”, eli Viljelykasvien nimistö –kirjan vuoden 2004 painoksessa tuota kasvia ei ole. Tuoreimmassa, vuoden 2012 painoksessa, se on jo mukana.

Englanninkielinen nimi Blue-green moor grass (sinivihreä nummiruoho) kertoo kevätlupikasta aika paljon. Isohkoa ruohomätästä muistuttavan kasvin lehdet ovat toiselta puolelta vihreät ja toiselta puolelta sinertävät.

(kuva:Perennagruppen)

(kuva:Perennagruppen)

Perennaksi kevätlupikka on aika omanlaisensa. Sen mättäät heräävät talviunilta puutarhaa sulostuttamaan jo lumikellojen ja krookusten aikaan, ja lähes mustat kukat puhkeavat jo huhti-toukokuussa. Kukat voi kuivattaa. Vaikka kukinta on ohi aikaisin, niin lehtiensä ansiosta kevätlupikka on näyttävä kasvi koko kesän. Sen lehtimättäät ovat noin 30-40 cm korkeat.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva:Perennagruppen)

(kuva:Perennagruppen)

Kevätlupikka on – ainakin Perennagruppenin kuvauksen mukaan – aika ihanteellinen perenna. Se viihtyy missä tahansa, kestää melkein mítä tahansa eikä tarvitse minkäänlaista hoitoa. Monen kasvuvuoden jälkeen mätäs voi kuitenkin ”kaljuuntua” keskeltä.

Jos innostuit kevätlupikasta, niin nettitiedon mukaan sitä pitäisi olla saatavissa ainakin Blomqvistin Taimistosta sekä siemenenä Joyseedsistä.

Kolme hurmaavaa uutta tuttavuutta

perjantai, syyskuu 28th, 2012

Puut ovat äärimmäisen tärkeä elementti erilaisissa viherympäristöissä. Harmi vaan että puut usein jäävät jonkinlaisen statistin rooliin. Vaikka ne usein ovat isoja ja näyttäviä, niin niitä ei aina välttämättä edes huomata. Poikkeuksen muodostavat toki kevään kukkivat hedelmäpuut, jotka keräävät runsaasti ihastuneita katseita.

Puutarhamaailmannäyttely Floriadessa oli runsaasti erilaisia puita – tuttuja ja ennestään minulle tuntemattomia. Kolme puuta veivät sydämeni. Saanen siis esitellä nämä erittäin hurmaavat uudet tuttavuudet.

Acer buergerianum – kolmihammasvaahtera

Kolmihammasvaahtera kiinnitti huomioni, koska sen lehdet muistuttavat muratin lehtiä. Muurilan esittely- ja koepuutarhassa tätä talviarkaa vaahteraa kasvatetaan pensaana, ja se saa loistavanpunaisen syysvärityksen. Kolmisormivaahtera on myös suosittu bonsaikasvi.

Cedrus deodara ’Aurea’ – himalajanseetri

Peikkometsästä karannutta hirviötä muistuttava himalajanseetri on katseenvangitsija jos mikä. Jos sellaisen haluaa omaan puutarhaansa, niin vaaditaan malttia – taimi on kasvatettava siemenestä. Siemeniä myyvät ainakin Arboretum Mustila ja Exotic Garden.

Quercus castaneifolia ’Green Spire’ – kastanjatammi

Kastanjatammen lehdistä ei pysty suoraan arvaamaan että kyseessä on tammi. Hitaasti mutta varmasti huiman isoksi kasvavan puun taimia ei ilmeisesti saa Suomesta, mutta jos jollakin matkalla tähän kaunokaiseen törmää, niin kannattaa noukkia mukaan pari tammenterhoa…

Puutarhan mustaa kultaa

sunnuntai, kesäkuu 17th, 2012

Haluatko puutarhaasi maanalaisen kultakaivoksen? Aloita tryffelin viljely. Tuo herkku on yksi maailman kalleimmista sienistä – sen kilohinta on nelinumeroinen.

Egyptin faaraoiden tiedetään herkutelleen tuolla jalolla eukaryootilla jo yli kolmetuhatta vuotta sitten. Maailman tiettävästi vanhin keittokirja, De re coquinaria, ohjeistaa miten roomalaiset tuon herkun valmistivat. 1700-luvulla tryffelikauppa kävi jo vilkkaana Euroopassa – Pariisi ja Lyon olivat kaupan tärkeitä keskuksia. Kun ranskalainen keittiö syntyi 1700-luvun loppupuolella tryffelit nousivat keittiön kruununjalokiviksi.

Tryffelit eivät ole pelkästään Keski-Euroopan herkkua. Bourgognetryffeli (Tuber aestivum) kasvaa villinä Ruotsin isoilla saarilla, eli Gotlannissa ja Öölannissa. Ensimmäiset tunnistetut löydökset tehtiin Gotlannissa 1990-luvun lopulla ja vuosituhannen vaihteen jälkeen saareen istutettiin kolmetuhatta tryffelisienen rihmastolla ympättyä puuta.

Bourgognetryffeli kasvaa villinä suurissa osissa Eurooppa. Englannissa sieni viihtyy erityisen hyvin pyökkimetsissä (Fagus sylvatica), kun se taas Ranskassa on lyöttäytynyt yhteen ensisijaisesti tammien (Quercus ssp.), pähkinäpensaiden (Corylus avellana) ja valkopyökin (Carpinus betulus) kanssa. Tammet ja pähkinäpensas ovat ensisijaisia kumppanipuita myös Gotlannissa, mutta siellä tryffeliä on löydetty myös pyökkien ja metsälehmusten (Tilia cordata) juuristosta.

Tryffelin kaupallinen viljely käynnistyi 1960-luvulla. Kasvihuoneissa ryhdyttiin ymppäämään tryffelisienen rihmastoa puiden juuristoihin. Pohjoismaihin taito levisi Ruotsista, jossa tryffelin tieteelliseen tutkimukseen on panostettu todella merkittävästi tällä vuosituhannella. Suomen ensimmäiset tryffelitarhat perustettiin vuonna 2006, ja Juvan tryffelikeskus on maamme ainoa tutkimuslaitos tällä alalla.

”Tryffelitaimi” on itse asiassa puun taimi, jonka juuristo elää symbioosissa viljeltävän tryffelisienen rihmaston kanssa. Viljelyprosessi on työläs ja perusteellinen. Taimet ovat huomattavasti kalliimpia kuin tavallisen puun taimet, koska prosessi sisältää runsaasti käsityötä.

Kotiviljelyyn ”tryffelitaimia” myy ainakin Kauppila, jonka sivustolta löytyy hyvät niksit ja ohjeet joilla päästä alkuun. Valittavana on joko tammi (Quercus robur) tai pähkinäpensas (Corylus avellana).

Ensimmäistä satoa kotiviljelijä saa odottaa 3-7 vuotta. Perinteisin tapa löytää tryffelit lienee tryffelisian käyttäminen. Harvalla kotipuutarhurilla kuitenkaan on sopivia sikoja, ja niillä on kuulemma ikävä tapa pistää herkut poskeensa. Siksi koirista on tullut suosittuja etsijöitä. Tryffelien etsintä yhdistetään vahvasti Lagotto romagnolo –rotuun, mutta kutakuinkin mikä tahansa koira voi oppia tuon jalon taidon. Koulutusta toki tarvitaan – runsaasti – ja harjoitusmateriaali on sangen arvokasta.

Jos omassa puutarhassa on yksi ”tryffelipuu” niin pärjää varmasti hyvin ilman sikaa tai koiraa. Tryffelit kypsyvät myöhään syksyllä, joten puun alta voi toiveikkaana kaivella herkkuja ihan hakuammuntana, käsin. Tällaista toimintatapaa suunnittelen ainakin itse käytettäväksi sitten, kun vastikään istuttamani, rakkailta ystäviltä lahjaksi saatu pähkinäpensas on päässyt tuottoisaan ikään.

Kuvat: Wikimedia Commons