Archive for the ‘Hyötykasvit’ Category

Kurpitsajuhla

perjantai, lokakuu 31st, 2014

Tänään vietetään pyhäinpäivän aattoa (All Hallows’ Eve), eli on Halloween.  Suomessa tämän karkki-tai-keppos-juhlan vietto yleistyi 1990-luvulla, mutta ainakin Tenavat-sarjakuvan ystäville se oli tuttu jo aiemmin. Sarjakuvan Eppu kun uskoo vakaasti siihen, että halloweenina Suuri Kurpitsa tulee tuomaan lapsille lahjoja.

(kuva: peanuts.com)

(kuva: peanuts.com)

Kauppojen vihannesosastot notkuvat nyt kurpitsoja. Blogit ja aikakauslehdet pursuvat koverrusohjeita. Nyt jokaisen pitäisi tehdä oma kurpitsalyhty (Jack-o’-lantern).

Taruja lyhdyn synnystä on monia. Yksi suosituimmista lienee tiivistetysti sellainen, että heppu nimeltään Jack vedätti paholaista, joka halusi viedä sielunsa. Kun sitten Jackin maallinen vaellus päättyi hän oli joutumassa helvettiin, mutta sinne ei sitten kuitenkaan ollut tulemista.  Mukaansa hän sai kuitenkin valonlähteeksi kekäleen, jonka laittoi kovertamaansa naurikseen.

Nauris taisi jäädä Halloweenin vietossa historiaan, koska kyllähän kurpitsasta saa näyttävämpiä lyhtyjä…

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Kurpitsat (Cucurbita) ovat kurkkukasveihin kuuluva suku.  Kasvitieteellisesti kurpitsat (kuten myös kurkut ja tomaatit) ovat hedelmiä, koska se mitä syömme on kasvinosa, jossa siemenet ovat.

Niinpä jättikurpitsa (Cucurbita maxima) lienee maailman suurin hedelmä.  Tiettävästi maailman painavin kurpitsa heilautti vaa’an noin tuhanteen kiloon.  Suomen Jättikasviyhdistyksen painokisan voitti tänä vuonna  431 kiloa painanut hedelmä. Suomen ennätys on vuodelta 2012 – 716 kiloa. Riittäisi isollekin perheelle – tai koko suvulle…

Taitaa olla maailman painavin. (kuva: World Records Academy)

Taitaa olla maailman painavin. (kuva: World Records Academy)

Lyhtykurpitsat ovat (sato)kurpitsoja (Cucurbita pepo). Kurpitsalajikkeet voidaan jakaa neljään ryhmään: kesäkurpitsat, koristekurpitsat, spagettikurpitsat ja talvikurpitsat. Koverrettavat edustavat tuota viimeistä ryhmää. Kaikissa ryhmissä riittää kurpitsoja moneen lähtöön, niin muodon kun värin suhteen. Ja kyllähän mautkin ovat erilaisia.

Omia kurpitsasuosikkejani ovat kesäkurpitsat ’Gold Rush’ ja ’Eight Ball’ – ja siemenet tietty Hyötykasviyhdistyksen kaupasta. Ei mene hirvittävän pitkään ennen kun pääsee taas hypistelemään siemenluetteloja…

Hieman liian isoksi kasvanut 'Eight Balls'.

Hieman liian isoksi kasvanut ’Eight Ball’.

Äitienpäiväruusun heimolaiset

lauantai, toukokuu 10th, 2014

Huomenna vietetään äitienpäivää. Niinpä kukkakaupat, myyntikojut ja marketit ovat tulvillaan erivärisiä ja –kokoisia ruukkuruusuja – niitä ”oikeita äitienpäiväruusuja”.  Olen saanut sangen kieroja katseita kun olen mielenkiinnosta kysynyt myytävien ruusujen lajia ja lajiketta…

Äitienpäivänä myytävät ruukkuruusut ovat toki ruusuja (Rosa), eli kuuluvat ruusujen laajaan sukuun. Ruusujen suku kuuluu puolestaan ruusukasvien heimoon (Rosaceae). Ruusukasvien heimo on mielestäni erittäin kiehtova. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti ainakin 130 sukua ja yli 2000 lajia. Heimossa on sekä ruoho- että puuvartisia lajeja, ja monet lajit tuottavat herkkuja.

Perennapenkissä hyvin yleisiä ruusukasveja ovat esimerkiksi poimulehdet (Alchemilla), töyhtöangervot (Aruncus) ja ansikat (Waldsteinia). Pensasaidoissa heimoon saattaa törmätä vaikka orapihlajan (Crataegus), pensasangervon (Spiraea) tai tuhkapensaan (Cotoneaster) muodossa.

Alch

Spiraea

Erityisen mieluisia ovat herkkuja tuottavat ruusukasviheimolaiset – esimerkiksi omenapuut (Malus), vatukat (Rubus) ja mansikat (Fragaria). Suomalaisille jopa taloudellisesti tärkeää ruusukasvien heimoon kuuluva lajike on lakka (Rubus chamaemorus).

Malus

Rubus

Ruusukasvien heimoon kuuluva tuomi tuskin tuo kenellekään ensisijaisesti mieleen herkut, mutta Prunus-sukuun kuuluvat tuomien lisäksi myös kirsikat ja luumut.

Prunus

Luumu

Ruusukasvien heimo on erittäin laaja ja monipuolinen. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että ruusu on aina ruusu. Se olisi todennäköisesti sangen ylivoimainen voittaja Rosaceae-heimon ”missikisoissa”… Oma suosikkini – juhannusruusu (Rosa spinosissima ’Plena’) – aloittanee kukintansa reilun kuukauden päästä.

P1000852

Ulkosisustusta ja hyötykasveja

sunnuntai, helmikuu 9th, 2014

Hämmästyksekseni huomasin, että työhuoneeni ikkunan alla vähäinen lumi on sulanut ja paljastanut nurmikon. Linnut ilahduttavat varsinkin aamuisin laulullaan, valon määrä on lisääntynyt ja uudet siemenluettelot ovat ilmestyneet. Sieltä se taas tekee tuloaan – kevät!

Tähän aikaan vuodesta on hauska tutustua alan gurujen ajatuksiin alkaneen vuoden puutarhatrendeistä. Brittiläiset ovat niissä yleensä erityisen luovia, mutta eivät ole vielä tainneet herätä lumikellohurmoksestaan. Ainoa, mitä nyt ennustavat on, että sikäläiset puutarhat tulevat olemaan tänä kesänä tulvillaan punaisia unikkoja (Papaver).  Varsinkin Brittiläisen kansainyhteisön maissa punainen unikko on ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivän symboli, jolla kunnioitetaan sodan veteraaneja. Ja tänä vuonnahan tulee kuluneeksi sata vuottaa ensimmäisen maailmansodan syttymisestä.

unikot

Yhdysvaltalaisen Garden Media Groupin mukaan nyt halutaan viettää yhä enemmän aikaa ulkona. Näin ollen puutarhasta tulee yhä enenevässä määrin kotiin kuuluva huone taivasalla, ja tuo ”huone” halutaan sisustaa siinä missä katon alla olevat huoneetkin. Niinpä puutarhakalusteille, ulkokeittiöille ja erilaisille patioratkaisuille ruukkuineen tulee olemaan entistä enemmän kysyntää. Laajamittainen puutarhan sisustaminen on sangen iso investointi. Siksi kannattaa harkita ammattilaisavun käyttöä suunnitteluvaiheessa, jos haluaa tehdä isomman remontin.

Sisutettuun pihaan kuuluu myös erilaiset koristeet, ja ne voi valita niin, että niistä on samalla hyötyä. Suosittuja ovat hyönteishotellit, lintujen ruokintapaikat ja linnunpöntöt.  Sisustuselementit voivat olla myös kierrätystavaraa. Jos varastosta tai kirpparilta löytyy vanhoja puulaatikoita tai kauhtuneita (ulkoilman kestäviä) huonekaluja, niin niiden käyttäminen sisustuselementtinä on nyt trendikästä. Sisustusliikkeistäkin niitä toki löytyy, mutta ovat niissä usein hintavia.

P1000871

Tiukat suorat linjat ja orjallisesti tietyn tyylisuuntauksen mukaan valitut kasvit ovat ’out’. Puutarhassa leikitellään muodoilla, joten Barbapapan muotoinen kukkapenkki on ihan trendikäs. Kasvivalinnoissa monikulttuurisuus on valttia. Eri aikakausia, maita ja tyylisuuntia edustavat kasvit saavat nyt olla sulassa sovussa. Kasvivalinnoissa kiinnitetään myös entistä enemmän huomiota siihen, että puutarha on mahdollisimman houkutteleva mehiläisille ja muille mesikasvien ystäville.

P1020218

’Superfood’ on päivän sana, ja mistäpä saisi parempaa superia kuin omasta puutarhasta? Sen lähempänä tuotettua ei voi saada. Hyötykasvien viljely ei edellytä omaa pihaa tai palstaa – pienessä mittakaavassa se onnistuu vallan mainiosti myös parvekkeella. Mitäpä jos kokeilisit tulevana kesänä vuoden vihannesta – erikoistomaatteja? Oletettavasti sekä siemeniä että taimia tulee olemaan tarjolla hyvinkin runsaasti. Tai käytä yrttejä kesäkukkaistutuksessa vihreänä.

P1020321

Sekä GMG:n että The Herald’in trendikatsauksessa hymyilytti se, että niissä kirjataan miehet ”puutarhatrendiksi”.  Yhdysvalloissa miesten ensisijainen kiinnostus puutarhaa kohti ei kuulemma johdu kauneusarvoista, vaan hyötyviljelystä. Omat olutmaltaat ja viinirypäleet tai marjat kotiviiniä varten sekä chilit ovat miesten viljelylistan ykkösenä. Täällä meillä ollaan kyllä tässä(kin) asiassa tasa-arvoisempia – sen olen nähnyt sekä asiakaskunnassani että lähipiirissäni.

Niissä puutarhatrendikatsauksissa, joihin olen tähän mennessä tutustunut, on ollut oikeastaan vain yksi ihan uusi juttu – vapaasti käännettynä ”sormenpääpuutarhurointi”. Kuvien jakaminen ja erilaiset keskustelupalstat ovat olleet suosittuja jo monta vuotta, mutta minulle uutta oli runsaslukuinen määrä erilaisia puutarha-aiheisia mobiilisovelluksia. Suomenkielisenä löytyy ensisijaisesti puutarhalehtien sovelluksia ja sitten tietty Plantagenin ”puutarhuri taskussasi”, mutta englanninkielisten sovellusten kirjo on todella laaja! Ihan heti en oivalla niiden käyttökelpoisuutta, koska älypuhelimet ja tabletit eivät ole järin mullankestäviä. Mutta ehkä nuo ovat ihan näppäriä suunnitteluun tai sohvalla haaveiluun – mene ja tiedä. Kenties innostun jossakin vaiheessa testaamaan…

Jos haluat tutkailla vuoden 2014 puutarhatrendejä kuvamuodossa, niin Pinterestistä löytyy niille oma taulu.

Teetä ja sympatiaa

perjantai, marraskuu 22nd, 2013

Kylminä ja pimeinä marrasiltoina on mukavaa käpertyä sohvan nurkkaan höyryävän kuuman kupposen kera. Ja mikä olisi oivallisempi juoma kuin tee, jonka keksijä oli – legendan mukaan – kiinalainen keisari Shen Nung vuonna 2737 ennen ajanlaskumme alkua. No, oli vuosiluku mikä tahansa, niin Kiinasta se lähti.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Euroopan valloituksensa tee aloitti 1600-luvulla, Portugalista ja Hollannista käsin. Portugalilaiset ovat kovin ylpeitä siitä, että naimakauppa kuningas Charles II:n ja portugalilaiseen ylimystöön kuuluneen Catherine Berganzan välillä oli alkulaukaus uutejuoman suosiolle Britanniassa. Hollantilaiset puolestaan tutustuttivat ranskalaiset ja baltit tuohon jaloon juomaan.

TeepensasCamellia sinensis – kasvaa luonnonvaraisena Intiasta Kiinaan ulottuvalla alueella. Viljeltynä pensas kasvaa jopa puolitoistametriseksi pieneksi puuksi, joka elää yli 50-vuotiaaksi. Camellia-suvussa teepensas on tavallaan poikkeus, koska sen kukinta on sangen vaatimaton. Suvun muita jäseniä käytetään yleisesti puutarhojen kaunistajina. Meillä teen tunnetuin sukulainen on varmaankin kamelia (Camellia japonica).

Camellia sinensis (kuva: Wikimedia Commons)

Camellia sinensis
(kuva: Wikimedia Commons)

Camellia japonica (kuva: Wikimedia Commons)

Camellia japonica
(kuva: Wikimedia Commons)

Parasta laatua oleva tee valmistetaan pensaan verson pään nupusta ja kahdesta ylimmästä lehdestä. Niinpä kofeiinipitoisuus on parhaissa laaduissa keskimääräistä korkeampi, koska silmuissa ja nuorissa lehdissä on kofeiinia enemmän kuin vanhoissa lehdissä. Kofeiinipitoisuus vaihtelee myös reippaasti eri teetyyppien ja eri kasvatusalueiden välillä.

Sekä musta (tai kiinalaisittain ’punainen’) että vihreä tee tehdään teepensaan lehdistä. Väri riippuu lehtien käsittelystä ja hapettumisesta. Musta tee on eniten käsiteltyä, ja siksi vihreässä teessä on enemmän kasvin vaikuttavia ainesosia – se on siis terveellisempää.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Suuren suosion saavuttanut ”rooibos-tee” ei itse asiassa ole teetä alkuunkaan. Rooibos (Aspalathus linearis) on hernekasveihin (Fabaceae) kuuluva pensas, joka kasvaa luonnonvaraisena Cederbergin alueella, noin 200 km pohjoiseen Kapkaupungista Etelä-Afrikassa. Kasvin lehtien käsittely on hyvin samanlainen kuin teepensaan lehtien käsittely, ja juoma valmistetaan uuttamalla – aivan kuten teekin.

Aspalathus linearis (kuva: Wikimedia Commons)

Aspalathus linearis
(kuva: Wikimedia Commons)

Tee on tärkeä viljelykasvi Kiinassa ja Intiassa, jotka yhdessä tuottavat yli 60 prosenttia kaikesta maailman teestä.  Muita merkittäviä teen tuottajamaita ovat Kenia, Sri Lanka, Turkki ja Vietnam.  Myös Euroopassa on yksi teeviljelmä – tosin ei mantereella. Vuonna 1883 perustettu Cha Gorreana toimii edelleen Portugalille kuuluvien Azorien Sao Miguelin saaren pohjoisosassa. Tuolla viljelmällä kannattaa ehdottomasti piipahtaa, jos Azoreille asti matkustaa.

Teen viljelyn historiassa on valitettavasti myös synkkä puolensa. 1800-luvulla teenviljelijät ottivat haltuunsa siirtomaiden alueita ja hävittivät sieltä luonnollisen kasvillisuuden saadakseen enemmän viljelyalaa teepensaille. Historia siis tavallaan toistaa itseään nyt, kun jotkut rikkaat maat ostavat viljelysmaita köyhemmiltä mailta viljelläkseen biopolttoaineisiin tarvittavia kasveja. 1800-luvulla ei vaan ollut YK:ta, joka olisi tuosta huolestunut…

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Messupohdintoja

maanantai, huhtikuu 15th, 2013

Kevätmessut on messuiltu. Lukuisat siemenpussit, taimet, sipulit ja hanskat ovat löytäneet tiensä puutarhoihin. Ideoita etsineet löysivät toivottavasti hakemansa.

Minulle messujen yleisvaikutelma oli jotenkin sekava. Kovasti kaipaisin Kevätpuutarhamessuille samaa järjestelmällisyyttä, joka toteutuu Tukholman Nordiska trädgårdar –messuilla. Siellä on omat selkeät alueensa puutarha-alan eri tuoteryhmille – esimerkiksi alan kirjoja himoitsevan on helppo jättää kirja-alue viimeiseksi, ettei tarvitse kanniskella painavia opuksia kierrellessään. Ja työkaluja etsivä löytää kaikki niitä tarjoavat yhdestä paikasta. Tosin työkaluja oli meikäläisillä messuilla esillä tänä vuonna yllättävän vähän!

Mutta ehkä Kevätpuutarhamessujen kovin hitti on nimenomaan siemenet ja taimet. Niiden myyntipisteiden ympärillä oli kova kuhina jo ensimmäisestä messupäivästä alkaen, ja kokeneimmat messukonkarit olivat varustautuneet kauppakärryillä, joihin saivat sullottua runsaat ostoksensa.

P1000364

Messujen yleiskoristelualueella esiteltiin teemapuutarhoja maailmalta. Puutarhoihin oli valittu Suomen oloihin sopivia kasveja, ja kenties siksi lopputulos oli mielestäni hieman mitäänsanomaton. Ilman kylttejä ja koristelualueen karttaa en olisi heti osannut arvata missä päin maailmaa kulloinkin olin. Ja hieman ihmettelin miksi ’Italialaisessa ruukkupuutarhassa’ ei osunut silmään ensimmäistäkään ruukkua…

P1000383

Yksi teemapuutarhoista oli kuitenkin todella onnistunut. ’Espanjalaisen Taidepuutarhan’ mosaiikkiruukut veivät kyllä väistämättä ajatukset Antonio Gaudin luomuksiin!

P1000368

Malliparvekkeet kuuluvat messuperinteisiin. Tänäkin vuonna messuvieraat saivat äänestää omaa suosikkiaan kahdeksasta parvekkeesta, joissa yksityiskohdista ei oltu säästelty. Useammalle malliparvekkeelle oli sijoitettu grilli tai kuohuviinipullo – ”täällä rentoudutaan” –hengessä. Kauniitahan nuo parvekkeet olivat, mutta ihan kaikki suunnittelijat eivät olleet loppuun asti miettineet mikä toimii parvekkeella ja mikä ei. Parveke on kuitenkin ulkotila, ja lasittamattomana erityisen altis sään vaihteluille – niin kaatosateelle kun paahtavalle paisteellekin.

P1000398

P1000402

P1000407

Messuilla esitellään perinteisesti myös uutuustuotteita. Yksi uutuustuote hurmasi – taidan hankkia Luminum® Green –vihervaunun. Talvella kasvatan siinä yrttejä, jotka pysyvät hengissä integroitujen kasvivalaisimien ansiosta ja keväällä saan oivaa lisätilaa taimikasvatukseen. Vihervaunun voi pyörien ansiosta siirtää kesällä ulos, ja jos taimet kasvavat korkeiksi, niin voi ottaa välihyllyn pois. Jos ei ole tilaa vaunulle, niin löytyy myös pienempi malli sijoitettavaksi pöydälle tai seinälle. Nokkela keksintö kaiken kaikkiaan, ja ihan kivan näköinen!

P1000365P1000366

 

Jos Kevätmessut menivät ohi tai jäi jano lisämessuilulle, niin vielä on muutama vaihtoehto tälle keväälle:

Mikä mahtaa olla ”IN”…

sunnuntai, maaliskuu 17th, 2013

Puutarhakauden lähestyessä alan asiantuntijat ovat kaivaneet kristallipallonsa naftaliinista, ja tiirailevat mitkä ovat tulevan kauden trendit. Erityisen innokkaasti trendikatsauksia tuottavat brittiläiset alan lehdet ja gurut – ja molempia on paljon. Jokaisella on oma näkemyksensä, mutta tässä joitakin päälinjoja, joista näyttää olevan sangen suuri yksimielisyys.

Trendikkäät kasvit

Kasvivalinnoilla voi ilmentää trendikkyyttä monella tavalla.

Niitty on nyt trendikäs – ja sai huimaa nostetta jo viime kesänä Lontoon olympiapuistossa. Niitty on erinomainen nurmikon korvaaja sellaisissa paikoissa, joissa ei tarvita nurmikkoa oleskeluun tai leikkipaikaksi. Nurmikko edellyttää runsaasti hoitoa jotta se pysyy upeana – niitty on hoidon suhteen paljon vaatimattomampi. Niittäminen kerran tai kaksi kesässä riittää. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan niittyjen suosion taustalla on myös taloudelliset tekijät. Siemenet ovat huomattavasti edullisempia kuin taimet tai varsinkin siirtonurmikko.

London Olympic Park 2012 Kuva: Wikimedia Commons

London Olympic Park 2012
Kuva: Wikimedia Commons

Pensaat tekevät näyttävää paluuta puutarhoihin. Trendikkäässä puutarhassa on runsaasti erilaisia pensaita näyttävästi esillä. Perennat ja nurmikko saavat väistyä. Koristepensaiden lisäksi suosittuja ovat myös marjapensaat. Eräs pensaiden suuren suosion syy lienee helppohoitoisuus.

Puutarhassa halutaan isoa ja näyttävää – nopeasti. Kuuminta hottia on esimerkiksi toista metriä korkeaksi kasvavat puuliljat (Lilium hybridit), joilla on runsas ja näyttävä kukinta. Terasseille ja parvekkeille kukkeaa näyttävyyttä saa vaikkapa suurikukkaisilla tarhapetunioilla (Petunia x hybrida Grandiflora).

Trendikäs aistipuutarha tarjoaa enemmän kuin silmänruokaa. Pehmeä nukkapähkämö (Stachys byzantina), tuoksuva laventeli (Lavandula), hauskarakenteiset mehikasvit ja riemunkirjavat oppineittenkukat (Zinnia) ovat hyvä alku.

Stachys byzantina Kuva: Wikimedia Commons

Stachys byzantina
Kuva: Wikimedia Commons

Hyötykasvit

Omavaraisuus on trendikästä jos mikä! Nyt kasvatetaan omia hyötykasveja, kierrätetään ja kompostoidaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Kasvimaa on sangen työläs hoidettava, mutta hyötykasvibuumiin pääsee mukaan myös ruukkuviljelyllä tai istuttamalla puutarhaan marjapensaita. Englannissa suosittuja ovat nyt ”hyötyaidat” – aitaorapihlajan (Crataegus grayana) sijaan rakennetaankin vadelma-aita (Rubus idaeus).

Viime kesä oli kasvuolosuhteiden osalta haasteellinen, niin meillä kun muualla. Sadot olivat keskimääräistä pienempiä, ja niinpä Englannissa kaupoissa myytiin myös vähemmän täydellisiä vihanneksia – ”ugly veg”. Toivottavasti tämä jatkuu, vaikka tuleva kasvukausi olisi edellistä parempi. Makuhan ei kärsi ulkonäön epätäydellisyydestä, ja sitä alleviivaa upeasti esimerkiksi saksalainen Culinary Misfits.

Kuva: culinarymisfits.de

Kuva: culinarymisfits.de

Monimuotoisuus

Oma suosikkitrendini tälle kasvukaudelle on ehdottomasti monimuotoisuus. Nyt on trendikästä muistaa se, että puutarha on osa luontoa – ei mikään erillinen tai irrallinen osa. Siksi nyt suositaan kasveja, jotka houkuttelevat ja ruokkivat luonnon asukkaita monipuolisesti. Kasvivalinnoilla halutaan nyt puutarhaan mahdollisimman laaja kirjo perhosia, hyönteisiä ja lintuja.

Joko sinulla on puutarhassasi oma hyönteishotelli? Osta valmiina, tai rakenna itse, niin olet takuuvarmasti ”in”.

Kuva: Wikimeai Commons

Kuva: Wikimedia Commons

Tietovisan vastaukset

tiistai, maaliskuu 12th, 2013

Kiitos kaikille Vihertantan 1-vuotiskilpailuun osallistuneille!

Arvonnassa onnetar suosi Virpiä, jolle nyt toimitetaan Enrica Stabilen kirja ’Sisusta ulkona’.

Ja nyt on aika paljastaa tietovisan oikeat vastaukset:

 

Ketkä toivat vuohenputken Suomeen?

Yleisimmän tiedon mukaan saamme kiittää munkkeja vuohenputkesta. Joidenkin kaivauslöytöjen mukaan on kuitenkin viitteitä siitä, että jo viikingit olisivat käyttäneet vuohenputkea ravintonaan.  Myös oopiumunikko (Papaver somniferum), hullukaali (Hyoscyamus niger) ja rohtosalkoruusu (Althea officinalis) ovat kasveja, jotka saattavat olla viikinkien tuomisia, vaikka niiden tulo Pohjoismaihin on aiemmin liitetty keskiajan luostaripuutarhoihin.

Viikingit myös veivät kasveja – esimerkiksi hampun (Cannabis sativa) uskotaan kulkeutuneen Pohjois-Amerikkaan viikinkien mukana. Hamppu oli viikingeille tärkeä kasvi köysien, purjeiden, vaatteiden ja kalaverkkojen valmistuksessa.

Hansakauppiaita saamme kiittää puutarhakulttuurin tuomisesta maahamme. Heidän mukanaan meille kulkeutuivat mm. fenkoli, eli ”saksankumina” (Foeniculum vulgare), basilika, eli ”saxan minttu” (Ocimum) ja sinilupiini, eli ”saxan carvas papu” (Lupinus angustifolius).

Medeltidsmuset

Stockholms Medeltidsmuseum

 

Mikä on vuoden vihannes 2013?

Tämän vuoden vihannes on chilit. Porkkana oli vuoden vihannes vuonna 2000 ja parsakaali vuonna 2006.

Vuoden Vihanneksen valitsevat vuosittain puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry apunaan muut alan järjestöt ja asiantuntijat. Valinnan tavoitteena on monipuolistaa vihannesten käyttöä ja tuntemusta. Vuoden Vihannes on valittu ensimmäisen kerran vuonna 1967.

Kuva: kukkainfo.fi

Kuva: kukkainfo.fi

 

Minkä järven rannalla sijaitsee kasvitieteellinen puutarha Giardini Botanici Villa Taranto?

Giardini Botanici Villa Taranto on Lago Maggioren rannalla, Pallanzossa. Italian toiseksi suurimmalla järvellä puutarhojen ystävän kannattaa ehdottomasti vierailla myös  Borromeon saarilla. Alla pieni pätkä elävää kuvaa Isola Bellalta:

Italian suurimman järven – Lago di Gardan – rannan Gardonessa  on Giardino Botanico André Heller. Tuo puutarha tunnettiin vielä joitakin vuosia sitten nimellä Giardino Botanico Hruska – perustajansa, Venäjän viimeisen tsaarin hammaslääkärin,  Arturo Hruskan mukaan.

Gardajärven rannalta voi myös kiemurrella ylös vuoristoteitä Ferrara di Monte Baldoon, jossa sijaitsee Orto Botanico – Rifugio Novezzina. Tuossa puutarhassa. joka sijaitsee yli 1232 m merenpinnan yläpuolella, voi ihailla vuoriston kasveja – osa kotoperäisiä Monte Baldolta.

Kolmikon pienimmän järven – Lago Comon – rannalla sijaitsee Orto Botanico Villa Carlotta.

On taas Se aika vuodesta…

tiistai, tammikuu 8th, 2013

Helsingissä päivä on pidentynyt lähes puoli tuntia talvipäivänseisauksesta. Kuukauden päästä päivällä on täällä mittaa jo yli kahdeksan ja puoli tuntia. Sieltä se tulee – hitaasti, mutta varmasti – KEVÄT. Vuoden ensimmäisellä viikolla postiluukusta tipahtivat ensimmäiset siemenluettelot. Nyt on siis oiva ajankohta istahtaa alas pohtimaan mitä kaikkea kivaa sitä seuraavalla kasvukaudella viljelisi.

Oma ehdoton suosikkini on Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo. Siemenluetteloksi se näyttää karulta, kun ei koreile nelivärikuvilla eikä kikkaile uusimmilla hybridilajkkeilla. Mutta luettelo on kerrassaan tuhti tietopaketti, jossa kerrotaan jotakin jokaisen kasvin historiasta sekä sen viljelystä ja käytöstä. Selailen omaani joka vuosi koirankorville.

Vuoden 2013 siemenluettelo on jo 20. jonka vuonna 1978 perustettu Hyötykasviyhdistys julkaisee. Luettelossa on runsaasti luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä – selkeästi merkittynä. Tänäkin vuonna mukana on paljon uutuuksia, ja monet niistä ovat ruukkuviljelyyn sopivia, eli kerrassaan oivia parvekeviljelyyn.

Harmikseni huomasin, että Hyötykasviyhdistyksen kotisivulle tätä uusinta luetteloa ei ole vielä päivitetty, mutta kyllä se sinne ajallaan tulee. Eikä verkkokaupassa ole vielä tilattavana uutuustuotteita… 🙁

Jäsenille luettelo on jo postitettu, joten jos haluat oman luettelon hipelöitäväksi, niin kannattaa liittyä Hyötykasviyhdistyksen jäseneksi. Jäsenmaksu on tälle vuodelle 27 € ja se sisältää neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Pähkylä-lehden (+ siemenluettelon). Jäsenet saavat myös reippaanlaisen alennuksen Kotipuutarha-lehden kestotilauksen vuosimaksusta.

Tulinen vuosi ovella

torstai, joulukuu 27th, 2012

Jos joku kehottaa lähtemään sinne, missä pippuri kasvaa ja haluaa toteuttaa kehotusta kirjaimellisesti, niin voi tulla pieni tenkkapoo. Suuntaanko Intiaan, jossa kasvaa Piper nigrum, ryytipippuri (musta- valko- ja viherpippuri)? Vai suuntaanko Jamaikalle, jossa kasvaa Pimenta dioica, maustepippuri – tuo myrtin ja neilikan sukulainen? Vai olisiko oikea suunta Etelä-Amerikka, josta ovat kotoisin chilipippuriksi kutsutut Capsicum-lajikkeet?

Piper nigrum (kuva:Wikimedia Commons)

Pimenta dioica (kuva: Wikimedia Commons)

Capsicum annuum - ruokapaprika (kuva: Wikimedia Commons)

Etelä-Amerikan voi unohtaa, koska Kauppapuutarhaliiton vuoden 2013 vihannekseksi valitsemat chilit eivät ole pippureita alkuunkaan – ne ovat paprikoita. Pippuriviittauksen kasvi lienee saanut jo yli viisisataa vuotta sitten, kun Kolumbuksen merimiehet löysivät Karibialta voimakkaanmakuisia Capsicum-kasveja. Maku muistutti tuttua mustapippuria, ja niinpä merimiehet antoivat kasville nimen pimiento, joka tarkoittaa espanjan kielessä pippuria.

Vuoden vihannes 2013 on ensisijaisesti hyötykasvi, mutta toki sillä on myös koristearvoa. Eri lajikkeiden kukkien koossa, värissä ja tuoksuissa on eroja. Suurin koristearvo löytyy kuitenkin värikkäistä hedelmistä, jotka kasvitieteellisesti ovat itse asiassa marjoja. Capsicum-lajikkeita on tuhansia, ja palkojen väri vaihtelee punaisen eri sävyistä oranssin kautta keltaiseen.

(kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Taimikaupassa työskennellessäni huomasin, että paprikakasvit taitavat olla miehisin hyötykasveistamme. Jos kauppaan tuli nuorehko mies – yksin – niin hän halusi lähes poikkeuksetta ostaa chilikasvin taimia. Mutta toki myös naiset kasvattavat chilejä, ja intohimoisimmille kasvattajille on olemassa jopa oma yhdistys.

Capsicum-kasvit ovat kotiviljelyyn sangen vaativia. Ne tarvitsevat pitkän taimikasvatusajan ennen kukinnan alkua ja hedelmien kehittymistä. Meikäläisissä olosuhteissa suurin haaste on valon vähyys. Valon ja lämmön lisäksi kasvit vaativat myös tarkkaa kastelua, koska juurten osuus kasvin painosta on poikkeuksellisen pieni. Liikakastelua tulee kuitenkin välttää, koska märkyys johtaa herkästi heikentyneeseen satoon. Sato on jaksottainen, ja tasaisemman hedelmien kypsymisen voi varmistaa keräämällä palkoja jatkuvasti.

Tulisten palkojen käsittelyssä kannattaa olla varovainen – käsien suojaaminen ei ole liioittelua. Tulisuus johtuu kapsaisinoideista ja erityisesti yhdisteestä nimeltään kapsaisiini. Se tuottaa aistimuksen kivusta ja poltteesta, jota ei voi lievittää vedellä. Parhaiten tulisuutta voi huuhdella suusta rasvaisilla maitotaloustuotteilla tai leivällä. Chilien tulisuutta mitataan Scovillen asteikolla.

Poltteen lisäksi kapsaisinoidit saavat aikaiseksi myös mielihyvää tuottavan endorfiinin vapautumisen, joten chiliin voi syntyä riippuvuus. Tällainen riippuvuus ei ole vaarallinen, koska chileissä on runsaasti vitamiineja – erityisesti C- ja E-vitamiinia. Kapsaisiinilla on myös todettu olevan joitakin terveyttä edistäviä ominaisuuksia, ja sitä käytetään myös muutamissa kipua lievittävissä lääkeaineissa.

Chilin käyttö suomalaisessa keittiössä on selvästi kasvamaan päin, joten kasvin valinta vuoden vihannekseksi ei ollut suuri yllätys. Jos haluat aloittaa omien chilien kasvattamisen, niin kannattaa pistää töpinäksi. Siemenet olisi hyvä kylvää melko pian vuodenvaihteen jälkeen, ja ennen sitä pitää tietty sekä valita halutut lajikkeet että hankkia siemenet.

 

Aji Cristal (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Champion (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Guajillo Mexico (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Habanero Sudden Death (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Lemon Drop (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Medina peruschil (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Naga Morich (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Orange Flame (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Rocoto Turbo Pube (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Star Flare (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Starfish (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Sato talteen – ja pulloon

keskiviikko, marraskuu 7th, 2012

Vuonna 2010 maailman oliivipuiden (Olea europaea) marjoista tuotettiin 3,3 miljoonaa tonnia neitsytöljyä. Kolme neljäsosaa tuosta öljystä tuotettiin Euroopassa – pääosin Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa. (Lähde: FAO:n loistavat tilastot).

Italiassa valtaosa oliivisadosta on peräisin etelästä – saappaan korosta (Puglia), varpaasta (Calabria) tai Sisilian saarelta. Oliivipuita kasvatetaan kuitenkin koko maassa, ja promillen murto-osa maan neitsytöljystä on peräisin pienestä Malcesinen kunnasta Gardajärven itärannalla. Kunnassa on reilu 3 700 asukasta ja laskennallisesti jokainen kunnan asukas tuottaa vuosittain noin 105 kiloa oliiveja.

Gardajärvellä kasvatetaan ensisijaisesti oliivipuun  ’Gargnano’ –lajiketta. Puut ovat sangen pieniä ja niiden taudinkestävyys ei ole paras mahdollinen. Puut kestävät muutaman pakkasasteen, mutta erään menneen talven -12 astetta oli tehnyt Malcesinessa pahaa jälkeä.

Malcesinessa oliiviöljyn tuotanto on sikäläisen osuuskunnan käsissä. Vuonna 1946 perustettuun osuuskuntaan kuuluu noin 550 jäsentä, ja puolet vuosittain tuotettavasta 70-80 000 kilosta öljyä jää osakkaiden omaan käyttöön, loput myydään osuuskunnan kahdessa kaupassa. Vientiä osuuskunta ei harrasta missään muodossa – valitettavasti.

Tänä vuonna oliivien sadonkorjuu aloitettiin parisen viikkoa sitten. Sato korjataan, kun oliivit ovat puoliksi vaihtaneet väriä. Työ tehdään käsin, koska koneellinen sadonkorjuu vahingoittaa herkkiä puita. Käsin poiminnassa käytetään apuvälineenä oliivinkorjuupihtejä, jossa on pyörivät telat. Näin säästetään käsiä, koska oliivipuissa kasvava sieni on kivikova ja karkea.

Lähes korjuukypsiä oliiveja

Oliivinkorjuupihdit

Sienitautinen oksa

Sato toimitetaan osuuskunnan ”jalostamoon”, jossa se puristetaan öljyksi. Oliivien öljypitoisuus on noin 20 %, eli kilosta oliiveja saadaan parisataa grammaa öljyä. Jotkut viljelijät kuivattavat oliivejaan tovin ennen kun toimittavat ne prosessoitavaksi. Osuuskunnan jäsenet maksavat nimittäin käsiteltäväksi toimittamiensa oliivien kilojen mukaan, ja kuivattaminen poistaa marjoista osan vedestä, jolloin ne kevenevät.

Perinteisiä myllykiviä tuotannossa ei käytetä, vaan prosessi hoidetaan täysin koneellisesti. Ensin oliivit pestään, jonka jälkeen ne leikataan paloiksi. Leikkaaminen tekee öljystä vähemmän kitkerää kuin jos marjat murskattaisiin. Leikkausmassa lingotaan, jolloin neste (öljy ja vesi) saadaan talteen. Öljystä erotellaan vesi, ja avot – neitsytöljy on valmista. Lähes järjestäen valmis öljy vielä suodatetaan, jotta siitä tulee kirkasta. Öljy säilytetään isoissa tankeissa, noin 18 asteen lämpötilassa.

Leikkuri

Takana leikkurikone, edessä linko

Vesi sinne, öljy tänne – erottelija siis

Herkkua tankissa

Malcesinen neitsytöljy on väriltään pikemminkin kullankeltaista kun vihertävää, ja sen maku on mantelinen. Jos matka joskus vie Gardajärven itärannalle, niin kannattaa pysähtyä Malcesinen osuuskunnan kaupalle ostoksille. Takaan ettei kaduta!