Archive for the ‘Hyötykasvit’ Category

Hapan herkku sopaksi

maanantai, elokuu 13th, 2012

Punaherukka (Ribes Rubrum-ryhmä) taitaa olla niitä marjoja, joiden hyödyntäminen jää vähän paitsioon. Flunssantorjuntamehu keitetään perinteisesti mustaherukoista (Ribes nigrum) ja googlatessa punaherukkareseptit näyttävät olevan ensisijaisesti leivonnaisia tai vispipuuroa.

Vihertantta ei ole mikään keittiövelho, mutta jo vuosikausia omat punaherukat ovat sujahtaneet pakastimeen puolen litran pusseissa (perattuna). Sieltä ne ovat talven mittaan löytäneet tiensä kattilan kautta herkulliseksi mehukeitoksi, joka sopii janojuomaksi tai vaikka tuoremehun vaihtoehdoksi. Ei tarvita mehumaijaa eikä keitettyjä pulloja – soppa kiehuu (melkein) itsekseen vaikka iltauutisia katsellessa.

Reseptin olen saanut äidiltäni. Hänellä on tarkka tieto siitä kuinka monta puolen litran pussia pakkasessa pitää olla, että viimeinen pakastemarjasoppa keitetään juuri ennen uuden sadon kypsymistä. 🙂

 

PUNAHERUKKAKEITTO

½ litraa punaherukoita (tuoreita tai pakastettuja)

2 litraa vettä

sokeria (1 dl, tai maun mukaan, ja sen voi myös korvata makeutusaineella)

3 rkl perunajauhoja

Laita marjat kattilaan, kaada vesi päälle ja laita liedelle kiehumaan. Mitä pidempään marjat kiehuvat, sitä voimakkaamman makuiseksi keitto tulee. Vihertantta ottaa kattilan liedeltä siinä vaiheessa, kun marjat ovat hieman hailakoituneet ja vesi on muuttunut kauniin punaiseksi. Maistaakin voi.

Siivilöi keitto ja lisää sokeri/makeutusaine. Lisää perunajauhot (sekoitettuna pieneen määrään vettä) ja kiehauta. Avot – soppa on valmis!

Tuolla perunajauhomäärällä keitosta tulee hyvin mehumaista – jos haluat paksumpaa keittoa, niin lisää perunajauhojen määrää.

Sitten vaan soppa kannuun ja jääkaappiin – kylmänä se on todella raikasta!

Makua, väriä ja tuoksua

sunnuntai, kesäkuu 3rd, 2012

Vuoden 2012 Vuoden vihannes on tuoreyrtit. Aikaisimmat tiedot yrttien viljelystä maassamme on 1550-luvun Naantalin luostarista ja Turun linnasta. Tuolloin yrttejä viljeltiin lähinnä lääkinnällisiin tarkoituksiin, mutta pikkuhiljaa ne löysivät paikkansa myös keittiöstä.

Nykyisin tuskin voidaan kuvitella ruoanlaittoa ilman yrttejä, ja tuoreyrttien käyttömäärät ovat maassamme yli nelinkertaistuneet kymmenen viimeisen vuoden aikana. Yrtit antavat ruuille, juomille ja leivonnaisilla viimeisen silauksen sekä antavat makua, väriä ja tuoksua. Yrttejä käyttämällä voidaan vähentää suolan määrää ja niiden sisältämillä fenolisilla yhdisteillä on suotuisa vaikutus ihmisen elimistöön.

Perinteisiä yrttisuosikkeja ovat maustevihanneksiksi kutsutut tilli, persilja ja ruohosipuli, joiden osuus kauppaan toimitettavista ruukkuyrteistä on reippaasti yli puolet. Basilikan suosio on ollut tasaisessa kasvussa, ja sitä kulutetaan tänä päivänä suunnilleen saman verran kuin muita yrttejä yhteensä. Ammattiviljelijöiden valikoimissa on noin 30 erilaista tuoreyrttiä, joita toimitetaan kaupan tiskille – itse viljelemällä valikoima on lähes rajaton, ja siemeniä on hyvin saatavilla.

Yrttien käytössä on oikeastaan vain mielikuvitus rajana, sekä tietysti omat makumieltymykset. Valinnanvaraa on – rotevista ja vahvoista hentoihin ja mietoihin. Tuoreyrttejä kannatta kokeilla rohkeasti, mutta samalla hienovaraisesti. Aluksi on viisasta pysytellä parissa yrtissä ruokalajia kohden, ja sitten laajentaa valikoimaa asteittain kun tutustuu erilaisiin yrtteihin ja niiden tuomiin makuelämyksiin. Varsinkaan useita voimakkaita yrttejä ei kannata kokeilumielessä yhdistellä, vaan mieluummin käyttää mietoja yrttejä vahvan kaverina.

Jos kasvattamiskärpänen puraisee, ovat yrtit oiva kohde aloittamiselle. Yrttejä voi kasvattaa melkein missä tahansa. Jos ei malta odottaa siementen itämistä ja taimien kasvamista voi valita äärimmäisen helpon ratkaisun: ostaa elintarvikeliikkeestä ruukkuvihanneksia ja siirtää ne onnettoman pienestä kasvatusruukusta hieman isompaan ruukkuun. Tasaisella kastelulla ja säännöllisellä lannoituksella herkkua riittää ainakin koko kesän. Kukat kannattaa nyppiä pois, ettei kasvi käytä turhaan energiaa siementen tekoon.

Kaupan maustehyllyn kuivattuihin yrtteihin tottuneille lienee paikallaan vinkata, että ruokaohjeiden teelusikallinen kuivattuja yrttejä vastaa yhtä tai kahta ruokalusikallista tuoreita ja hienonnettuja yrttejä. Ja eikun herkuttelemaan!

Herkuttelussa kannattaa muistaa myös aiempien vuosien Vuoden vihannekset:

  • 2011   lanttu ja nauris
  • 2010   keräkaalit
  • 2009   kurkku
  • 2008   punajuuri
  • 2007   salaatit
  • 2006   parsakaali
  • 2005   paprika
  • 2004   palsternakka
  • 2003   kesäkurpitsa
  • 2002   tomaatti
  • 2001   kukkakaali
  • 2000   porkkana

Lähiruokaa parvekkeelta

torstai, huhtikuu 19th, 2012

Parvekepuutarhuroinnin vahvin ja elinvoimaisin trendi lienee tällä hetkellä hyötykasvien viljely. Kymmenisen vuotta sitten Hyötykasviyhdistys opetti meille, että porkkanoita voi kasvattaa parvekkeella vaikka ämpärissä. Sen jälkeen tulivat jokakodin yrttiviljelmät parvekkeelle tai ikkunalaudalle. Nykyisin lukuisat vihertuotteita tarjoavat ovat tuoneet markkinoille erilaisia parvekekasvihuoneita ja parvekeviljelyyn tarkoitettuja viljelylaatikoita.

Silver Line seinämallinen kasvihuone                           (NetAnttila)

 

 

 

 

 

 

 

 

Kekkilän parvekeviljelysetti

 

 

 

 

 

 

 

Hyvä niin, koska oman ruoan tuottaminen parvekkeella ei ole kenellekään ylivoimainen tehtävä. Ja mikä on sen maukkaampaa kuin salaatti, jonka kasvua on saanut seurata siemenvaiheesta asti, rakkaudella kasvatetut tuoreet yrtit tai itse viljellyt punaposkiset ja maukkaat tomaatit.

On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että parvekeviljelyyn ei tarvita sangen hintavia ”valmisvarusteita”. Ripauksella mielikuvitusta ja hyppysellisellä kokeilunhalua pääsee hyvin alkuun. Porkkanoita voi todellakin kasvattaa vaikka ämpärissä.

Parvekkeiden hyötykasvitrendi ja mielikuvituksen käyttäminen olivat hienosti edustettuina Nordiska trädgårdar –messujen ideaparvekkeissa. Monen parvekkeen sisustuksessa oli myös kierrätys kunniassa. Kyllä noilla varmaan viihtyisi…