Archive for the ‘Matkaelämyksiä’ Category

Puutarha muurin varjossa

sunnuntai, marraskuu 9th, 2014

Tänään on kulunut 25 vuotta Berliinin muurin murtumisesta. Muuriin liittyy paljon tarinoita. Tunnetuimmat tarinat ovat äärimmäisen surullisia tai henkeäsalpaavan suurta rohkeutta osoittavia. Minua kovasti kiehtova tarina kertoo Osman Kalinista, sinnikkäästä sissipuutarhurista.

Turkin Anatoliassa syntynyt Osman Kalin jätti kotimaansa vuonna 1963 ja päätyi perheineen Berliiniin vuonna 1980. Uudessa kotikaupunginosassaan Kreuzbergissä vastikään eläkkeelle jäänyt Osman katseli sillä silmällä kolmion muotoista joutomaata muurin vieressä. Hän pohti, että se olisi oiva paikka vihannesten viljelylle. Tuumasta toimeen – Osman raivasi alueen ja ryhtyi viljelemään valkosipulia ja kaalia.

Joutomaaksi alue oli jäänyt siksi, että se virallisesti kuului Itä-Berliiniin. Juuri tuossa kohdassa muurissa olisi pitänyt olla mutka, mutta rakentajat säästivät materiaalia vetämällä mutkat suoriksi.

wikimedia

Itäsaksalaiset rajavartijat kiinnostuivat Osmanin puuhista, ja piipahtivat alueellaan.  Oli nimittäin vahva epäily, että turkkilaiseläkeläinen kaivoi tunnelia. Todisteena puuhistaan Osman antoi rajavartijoille viljelemiään vihanneksia. Hän kertoi olevansa köyhä mies, joka viljelemällä saa elantoa perheelleen. Itäsaksalaiset viranomaiset heltyivät ja antoivat tuolle onnettomalle kapitalismin uhrille luvan jatkaa.

Kun alueen käyttöön oli olemassa lupa, ryhtyi Osman rakentamaan alueelleen majaa – puuhun. Itäsaksalaisilta saaman ohjeistuksen mukaan rakennelma ei kuitenkaan saanut olla muuria korkeampi. Rakennusmateriaalina Osman hyödynsi kaikenlaista mitä sattui löytämään. Ja niin syntyi Baumhaus an der Mauer – kierrätyksen omanlainen taidonnäyte.

CIMG0031

Länsisaksalaiset viranomaiset eivät olleet erityisen ihastuneita puumajaan ja sissipuutarhaan, mutta he eivät voineet siihen puuttua. Aluehan kuului Itä-Saksalle.

Muurin kaaduttua Osman Kalinin puutarhasta haluttiin päästä eroon – sen paikalle oli tarkoitus rakentaa uusi katu.  Mutta Osmanpa ei luovuttanut. Maa jolla puutarha sijaitsi, oli alun perin kuulunut vieressä olevalle kirkolle. Siksi rakennuksen tuhoamiseen piti Saksan lain mukaan saada kirkon hyväksyntä. Islaminuskoinen Osman lobbaili kristinuskoista kirkkoa, ja puutarha säilyi.

Nykyisin Osmanin puumaja on kaksikerroksinen hyvin erikoinen pieni talo, jossa kuulemma jopa sisävessa. 350 neliön kokoinen puutarha on täpötäynnä kasveja. Siitä on tullut pienimuotoinen nähtävyys, joka jopa mainitaan joissakin kaupunkioppaissa. Se on hämmentävä keidas – ja oiva muistutus siitä, että sinnikyydestä palkitaan. Ainakin joskus.

Spiegel-Onlinen (saksankielisen) videon Baumhausista voit katsoa täältä.

Suurkaupungin keidas

maanantai, huhtikuu 21st, 2014

Berliini on yli kolmen miljoonan ihmisen kotikaupunki. Se on tunnettu mm. lukuisista tapahtumistaan, surullisenkuuluisasta muuristaan ja suvaitsevaisuudestaan. Harvemmin Berliiniä ylistetään luonnostaan, vaikka se on yksi Euroopan vihreimmistä pääkaupungeista. Ja on tuolla kaupungilla myös oma merkittävä roolinsa siirtolapuutarha-aatteen synnyssä ja leviämisessä.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Berliinin lounaisosassa sijaitsee yksi suosikkikohteistani tuossa kaupungissa, nimittäin Botanischer Garten und Botanisches Museum Berlin-Dahlem – kasvitieteellinen puutarha ja museo. Kaupungin ensimmäinen kasvitieteellinen puutarha perustettiin vuonna 1679 keskustaan, Schönbergiin. Sitä haluttiin laajentaa, mutta siihen ei ollut tilaa, ja niinpä uusi puutarha perustettiin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Dahlemiin.

P1000441

Berliini kasvitieteellinen puutarha on valtava. Sen pinta-ala on 43 hehtaaria ja kasvilajeja siellä on noin 22000. Kasvimaantieteellisesti järjestetty ulkotarha kattaa noin 13 hehtaaria ja arboretum (puulajipuisto) on noin 14 hehtaarin kokoinen. Ulkoalueiden lisäksi ihailtavaa löytyy myös kasvihuoneista, joiden pinta-ala on yhteensä noin 6000 m2.

(kuva: bgbm.org)

(kuva: bgbm.org)

P1000694

Jotta kävijän ei tarvitsisi ihan summamutikassa hortoilla ympäriinsä, annetaan hänelle portilla (päivälippu aikuisilta 6 euroa) pieni kausiesite. Siihen on merkattu reitti, jota seuraamalla on takuuvarmasti katsottavaa juuri siihen aikaan vuodesta, ja kartan lisäksi esitteessä on myös hieman tietoa kauden kasveista. Tuota kutsun loistavaksi kävijäpalveluksi.

skannaa0002

Suosittelen lämpimästi käyntiä Berliinin kasvitieteellisessä puutarhassa, jos vain aikataulu antaa myöden.  Puutarhassa vierähtää kevyesti kokonainen päivä, mutta se on sielunhoitoa vailla vertaa. Perille pääse näppärästi julkisilla kulkuvälineillä.

Puhukoot alla olevat kuvat kevätreitin varrelta suullisen suosittelun sijaan. Kuvat on otettu touko-kesäkuun vaihteessa viime vuonna. Jos haluat etäseurata puutarhan kukkaloistoa ja tapahtumia läpi vuoden, niin se onnistuu mainiosti Facebookin kautta.

V i e l   v e r g n ü g e n !

P1000449

P1000457

P1000455

P1000468

P1000486

P1000492

P1000496

P1000504

P1000544

P1000553

P1000566

P1000587

P1000600

P1000641

P1000688

Teetä ja sympatiaa

perjantai, marraskuu 22nd, 2013

Kylminä ja pimeinä marrasiltoina on mukavaa käpertyä sohvan nurkkaan höyryävän kuuman kupposen kera. Ja mikä olisi oivallisempi juoma kuin tee, jonka keksijä oli – legendan mukaan – kiinalainen keisari Shen Nung vuonna 2737 ennen ajanlaskumme alkua. No, oli vuosiluku mikä tahansa, niin Kiinasta se lähti.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Euroopan valloituksensa tee aloitti 1600-luvulla, Portugalista ja Hollannista käsin. Portugalilaiset ovat kovin ylpeitä siitä, että naimakauppa kuningas Charles II:n ja portugalilaiseen ylimystöön kuuluneen Catherine Berganzan välillä oli alkulaukaus uutejuoman suosiolle Britanniassa. Hollantilaiset puolestaan tutustuttivat ranskalaiset ja baltit tuohon jaloon juomaan.

TeepensasCamellia sinensis – kasvaa luonnonvaraisena Intiasta Kiinaan ulottuvalla alueella. Viljeltynä pensas kasvaa jopa puolitoistametriseksi pieneksi puuksi, joka elää yli 50-vuotiaaksi. Camellia-suvussa teepensas on tavallaan poikkeus, koska sen kukinta on sangen vaatimaton. Suvun muita jäseniä käytetään yleisesti puutarhojen kaunistajina. Meillä teen tunnetuin sukulainen on varmaankin kamelia (Camellia japonica).

Camellia sinensis (kuva: Wikimedia Commons)

Camellia sinensis
(kuva: Wikimedia Commons)

Camellia japonica (kuva: Wikimedia Commons)

Camellia japonica
(kuva: Wikimedia Commons)

Parasta laatua oleva tee valmistetaan pensaan verson pään nupusta ja kahdesta ylimmästä lehdestä. Niinpä kofeiinipitoisuus on parhaissa laaduissa keskimääräistä korkeampi, koska silmuissa ja nuorissa lehdissä on kofeiinia enemmän kuin vanhoissa lehdissä. Kofeiinipitoisuus vaihtelee myös reippaasti eri teetyyppien ja eri kasvatusalueiden välillä.

Sekä musta (tai kiinalaisittain ’punainen’) että vihreä tee tehdään teepensaan lehdistä. Väri riippuu lehtien käsittelystä ja hapettumisesta. Musta tee on eniten käsiteltyä, ja siksi vihreässä teessä on enemmän kasvin vaikuttavia ainesosia – se on siis terveellisempää.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Suuren suosion saavuttanut ”rooibos-tee” ei itse asiassa ole teetä alkuunkaan. Rooibos (Aspalathus linearis) on hernekasveihin (Fabaceae) kuuluva pensas, joka kasvaa luonnonvaraisena Cederbergin alueella, noin 200 km pohjoiseen Kapkaupungista Etelä-Afrikassa. Kasvin lehtien käsittely on hyvin samanlainen kuin teepensaan lehtien käsittely, ja juoma valmistetaan uuttamalla – aivan kuten teekin.

Aspalathus linearis (kuva: Wikimedia Commons)

Aspalathus linearis
(kuva: Wikimedia Commons)

Tee on tärkeä viljelykasvi Kiinassa ja Intiassa, jotka yhdessä tuottavat yli 60 prosenttia kaikesta maailman teestä.  Muita merkittäviä teen tuottajamaita ovat Kenia, Sri Lanka, Turkki ja Vietnam.  Myös Euroopassa on yksi teeviljelmä – tosin ei mantereella. Vuonna 1883 perustettu Cha Gorreana toimii edelleen Portugalille kuuluvien Azorien Sao Miguelin saaren pohjoisosassa. Tuolla viljelmällä kannattaa ehdottomasti piipahtaa, jos Azoreille asti matkustaa.

Teen viljelyn historiassa on valitettavasti myös synkkä puolensa. 1800-luvulla teenviljelijät ottivat haltuunsa siirtomaiden alueita ja hävittivät sieltä luonnollisen kasvillisuuden saadakseen enemmän viljelyalaa teepensaille. Historia siis tavallaan toistaa itseään nyt, kun jotkut rikkaat maat ostavat viljelysmaita köyhemmiltä mailta viljelläkseen biopolttoaineisiin tarvittavia kasveja. 1800-luvulla ei vaan ollut YK:ta, joka olisi tuosta huolestunut…

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Tere tulemast!

torstai, elokuu 8th, 2013

Globaali tietosanakirja Wikipedia määrittelee kasvitieteellisen puutarhan näin:

Kasvitieteellinen puutarha on puutarha, jossa kasveja viljellään useimmiten tutkimustarkoituksiin tai yleisölle esitettäväksi. Kasvisto koostuu yleensä monien eri ilmastovyöhykkeiden kasveista. … Maailmassa on noin 1 400 kasvitieteellistä puutarhaa ja arboretumia, joissa käy vuosittain yli 100 miljoonaa vierailijaa.

Myönnän auliisti olevani yksi tuosta sadasta miljoonasta – kasvitieteelliset puutarhat ovat hurmaavia ja lumoavia paikkoja, ja kahta samanlaista ei löydy!

Oiva esimerkki kasvitieteellisten puutarhojen erilaisuudesta löytyy eteläisestä naapurimaastamme Virosta. Tallinnan kasvitieteellinen puutarha on nuori ja suuri – perustettu vuonna 1961 ja avattu yleisölle 1970 sekä pinta-alaltaan huimat 123 hehtaaria. Tarton yliopiston kasvitieteellinen puutarha on vanha ja pieni – se perustettiin vuonna 1803 (ja siirtyi nykyiselle paikalleen vuonna 1806) ja on pinta-alaltaan ”vain” reilut kolme hehtaaria. Kokoerosta huolimatta Tarton puutarhan sanotaan olevan lajirikkain alue Virossa – kasvilajeja on peräti 6500.

Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa voi vallan hyvin piipahtaa päivämatkalla – mikäli ostoksiltaan ja herkuttelultaan malttaa. Puutarha sijaitsee noin 10 kilometriä Tallinnan keskustasta, Kloostrimetsassa, joka on saanut nimensä Piritan luostarista. Puutarhan vieressä nököttää Tallinnan televisiotorni.

TV-torni

Puutarhassa on huomattavan kokoinen arboretum (puulajipuisto), hurmaava ruusutarha sekä mielenkiintoiset kokoelmat mm. jaloangervoja (Astilbe), kurjenmiekkoja (Iris), leimuja (Phlox) ja liljoja (Lilium). Kesäisin puutarhassa järjestetään erilaisia teemanäyttelyitä, ja vierailla voi talvellakin, koska kasvihuoneet ovat avoinna ympäri vuoden.

Tallinna_2

Tallinna_1

Tallinna_3

Liljaloistoa

Tarton kasvitieteellinen puutarha on keidas aivan kaupungin keskustassa. Kun astuu puutarhan muurien sisäpuolelle, on kuin saapuisi omaan pieneen satumaailmaan. Erityisen upea on puutarhan kivikkotarha, joka sijaitsee keskellä aluetta vanhan kaupunginmuurin raunioiden rinteillä.

P1010470

P1010480

P1010450

 Tarton puutarha on mielenkiintoinen käyntikohde myös muille kuin puutarhakulttuurin ystäville. Puutarhan kivikkotarhassa on kesälava, jolla järjestetään erilaisia konsertteja ja esityksiä. Myös palmuhuoneessa järjestetään konsertteja – suosittuja ovat kuulemma adventin ajan konsertit. Puutarhassa on kasvien lisäksi myös lukuisia veistoksia.

P1010462

P1010460

Ei pöllömpi paikka ulkolavalle…

P1010493

Puutarhureille omistettu veistos

 

Hurmaavat harvinaisuudet

torstai, heinäkuu 18th, 2013

Mitä yhteistä on hietaorvokilla (Viola rupestris), ruijankissankäpälällä (Antennaria nordhageniana) ja ketomarunalla (Artemisia campestris)? Kaikista on olemassa alalaji, joka on kotoperäinen – endeeminen – täällä pohjoisessa, ja kaikki ovat jossakin määrin uhanalaisia.

Hietaorvokki  (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Hietaorvokki
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Ruijankissänkäpälä (kuva: Luontoportti.fi ©Jorma Karjalainen)

Ruijankissänkäpälä
(kuva: Luontoportti.fi ©Jorma Karjalainen)

Ketomaruna  (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Ketomaruna
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Kasvin kotoperäinen alalaji on sellainen, joka esiintyy vain jollakin tietyllä, rajatulla ja suhteellisen suppealla maantieteellisellä alueella. Laji on kehittynyt kasvupaikallaan ja sopeutunut sen olosuhteisiin. Täällä Suomessa kotoperäisiä kasveja on vähän, mutta lomamatkalla etelään voi ottaa ohjelmanumeroksi endeemisten kasvien bongauksen.  Esimerkiksi Kanarian saarilla endeemisiä kasvilajeja on yli 500, Madeiralla lähes kahdeksankymmentä ja Azoreilla kuutisenkymmentä.

Maytenus canariensis – endeeminen kasvi Kanariansaarilla (kuva: canaryislandsflora.com)

Maytenus canariensis – endeeminen kasvi Kanariansaarilla
(kuva: canaryislandsflora.com)

Lavateria acerifolia – endeeminen kasvi Kanariansaarilla  (kuva:  canaryislandsflora.com)

Lavateria acerifolia – endeeminen kasvi Kanariansaarilla
(kuva: canaryislandsflora.com)

Sonchus radicatus – endeeminen kasvi Teneriffalla  (kuva: canaryislandsflora.com)

Sonchus radicatus – endeeminen kasvi Teneriffalla
(kuva: canaryislandsflora.com)

Madeiran orkidea (Dactylorhiza foliosa) – endeeminen kasvi Madeiralla  (kuva: madeirahelp.com)

Madeiran orkidea (Dactylorhiza foliosa) – endeeminen kasvi Madeiralla
(kuva: madeirahelp.com)

Myosotis azorica – endeeminen kasvi Azoreilla  (kuva: Wikimedia Commons)

Myosotis azorica – endeeminen kasvi Azoreilla
(kuva: Wikimedia Commons)

Mutta kyllä kotoperäisiä kasveja löytyy muualtakin kuin saarilta. Endeemisiä alppikasveja löytyy runsaasti ’Italian puutarhasta’ (‘Hortus Italiae’),  lyhyen köysiratamatkan päästä Gardajärven rannalta, Monte Baldolta. Ainakin siellä monimuotoisesta ja mielenkiintoisesta kasvillisuudesta on tehty omanlaisensa nähtävyys, johon pääsee tutustumaan opastetulla luontokävelyllä kahdesti viikossa läpi kesän.

Anemone baldensis – endeeminen kasvi Monte Baldolla  (kuva: Wikimedia Commons)

Anemone baldensis – endeeminen kasvi Monte Baldolla
(kuva: Wikimedia Commons)

Vuorenrinteen kukkaloistoa

Vuorenrinteen kukkaloistoa

Kotoperäisten kasvien suurin uhka on vieraslajit, ja uhka on siinä määrin vakava, että monessa maassa on ryhdytty erilaisiin toimenpiteisiin endeemisten kasvien pelastamiseksi. Yksi keino säilyttää ainutlaatuiset hurmaajat on tuoda niitä kasvitieteellisten puutarhojen suojaan. Kotoperäisiä kasveja pääsee näin ollen ihailemaan myös helpommin kuin että lähtee paikallinen kasvio kädessä tarpomaan luontoon.

Kasvio kannattaa kuitenkin hankkia – vaikka ei kyseisen maan kieltä osaisikaan. Kasvien tieteelliset nimet ovat kansainvälisiä, ja jos kasviota ei omaan hyllyynsä halua, niin sen parempaa tuliaista en voi kasveista kiinnostuneelle ajatellakaan.

Eläviä matkamuistoja

keskiviikko, heinäkuu 10th, 2013

Näin kesällä moni matkustaa etelään ja ihastelee siellä mitä upeimpia kasveja ja puita. Meillä kasvukausi on valitettavan lyhyt, ja siksi on paljon kasveja joista voimme vain haaveilla omissa puutarhoissamme.

Kannattaa siis suhtautua pienellä varauksella sekä ulkomaisiin puutarhalehtiin ja nettisivuihin että kirjoihin, jotka on suoraan käännetty, ilman sisällön soveltamista Suomen oloihin. Samoin kannattaa käyttää tervettä maalaisjärkeä, jos ulkomaanmatkalta innostuu ostamaan siemeniä. Toki kaikki siemenet meilläkin itävät ja tuovat parhaimmillaan kaunista kukkaloistoa edes yhdeksi kesäksi.

Mutta jos elävästä matkamuistosta haluaa pitkäikäisemmän, niin joutuu kenties turvautumaan puutarhaan istuttamisen sijaan muunlaiseen ratkaisuun. Esimerkiksi Madeiran tunnus kolibrinkukka (Strelizia reginae) kukkii vasta hieman kypsemmässä iässä.

Kuva: Wikimedia Commons

(Kuva: Wikimedia Commons)

Erittäin monet etelän kasveista soveltuvat mitä oivallisimmin viherkasviksi. Jos siis pakaasiin kotimatkalla ”eksyy” jokunen pistokas, niin on suositeltavaa yrittää saada se kasvamaan ruukussa ja tehdä parhaansa että se selviää pitkästä talvestamme, jossa valoa on niukasti ja sisäilma erittäin kuivaa.

Kolme vuotta sitten ystäväni Gary yllytti minut tuomaan Azoreilta Suomeen juurakon sikäläisestä riesasta. Tuoksuinkivääri (Hedychium gardnerianum)  on Himalajalta kotoisin oleva kasvi, josta on tullut yksi maailmanlaajuisesti haitallisimmista vieraslajeista. Istutin juurakon ruukkuun viherkasviksi, ja haitallinen leviäminen on todella konkretisoitunut. Nyt tuosta juurakosta on kasvanut lähes metrin korkuinen viherkasvi ! Vielä se ei ole kukkinut, mutta kenties jonakin päivänä…

Tällaisesta juurakosta toin pätkän... (Kuva: Wikimedia Commons)

Tällaisesta juurakosta toin pätkän…
(Kuva: Wikimedia Commons)

... ja tämän näköisenä se kenties joskus tulevaisuudessa kukkii. (Kuva: Wikimedia Commons)

… ja tämän näköisenä se kenties joskus tulevaisuudessa kukkii.
(Kuva: Wikimedia Commons)

Erinomainen – ja selvästi riskittömämpi – vaihtoehto on se, että suosii kotimaista kukkakauppaa ja ostaa matkamuiston itselleen vasta kotona valmiina viherkasvina. Voin taata, että se ei himmennä muistoa lainkaan! Ainakin seuraavia eteläisemmissä oloissa ihailemiani kasveja löytyy viherkasvina hyvin varustelluista kukkakaupoista:

Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis)

Pohjoisin havaintoni ”kiinanruusupuusta” on Malmöstä, Etelä-Ruotsista.

Hibiscus_2_blog

Hibiscus_1_blog

Oleanteri (Nerium oleander)

Oleanteri on viherkasvina vanha, ja oli todella suosittu ainakin 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

(Kuva: Wikimedia Commons)

(Kuva: Wikimedia Commons)

"Oleanterimetsä" Pohjois-Italiassa

”Oleanterimetsä” Pohjois-Italiassa

Kärsimyskukka (Passiflora)

Passiflora_blog

Lyijykukka (Plumbago)

Plumbago_2_blog,Plumbago_1_blog

Valitse omasi – ja nauti pitkään elävästä matkamuistosta! 🙂

Muista kuitenkin, että kasvien , kasvinosien ja kasvituotteiden tuonti on erilaisten rajoitusten alaista. Tutustu siis ensin aiheeseen Tullin sivulta.

Lajinsa vanhin

tiistai, huhtikuu 2nd, 2013

Pohjois-Italian Veneton maakunnassa, Milano-Venetsia rautatien varrella (Milanosta 2 h, Venetsiasta ½ h) sijaitsee yliopistokaupunki Padova. Vuonna 1222 perustetussa yliopistossa Galileo Galilei toimi matematiikan laitoksen opettajana 1592-1610 ja 1500-luvun alussa siellä oli lääketieteen opiskelijana eräs Nikolas Kopernikus.

Padovassa on maailman vanhin edelleen alkuperäisellä paikallaan sijaitseva yliopiston kasvitieteellinen puutarhaOrto Botanico di Padova. Vuonna 1545 perustettu puutarha on Unescon maailmanperintökohde.

Kartta

Jo keskiajalla yliopistojen yhteydessä oli lääkeyrttitarhoja, mutta Padovaan perustettiin ensimmäinen todelliseksi puutarhaksi muodostettu. Puutarhan isäksi mainitaan Francesco Bonafede, joka halusi että opiskelijat oppisivat tuntemaan lääketieteelliset kasvit luonnossa – eivät pelkästään kuvista. Puutarhan alkuperäinen yleisjäsentely on edelleen tallella. Alunperin puutarhan ympärillä ei ollut muuria – se rakennettiin siksi, että pitkäkyntiset himoitsivat harvinaisia kasveja, ja vierailivat puutarhalla luvatta öisin.

South gate

Vanhin kasvitieteellisen puutarhan kasvi on vuonna 1580 istutettu palmu (Chamaerops humilis) – Goethen palmuksi kutsuttu.

Palmu anno 1585

Huikea on myös vuonna 1680 istutettu idänplataani (Platanus orientalis), jonka rungon alaosa on ontoksi kovertunut. Miehen mentävän kolon oletetaan syntyneen salamaniskusta, ja kolossa joku kuvanveistäjä on purkanut taiteellista inspiraatiotaan. Hämmentävä näky!

Plataani

Plataani_2

Plataani_3

Muurin sisäpuolella olevat kasvineljännekset ovat saaneet nimensä ko. neliötä dominoivan puun mukaan. Ginko-neliössä kasvaa vuonna 1750 istutettu neidohiuspuu (Ginko biloba), joka on siitä poikkeuksellinen, että se on kaksineuvoinen yksilö. 1800-luvun puolessa välissä nimittäin poikapuuhun ympättiin tyttöpuu. 🙂

Ginko anno 1750

Ginko anno 1750_2

Padovan kasvitieteellistä puutarha on kiittäminen lukuisista nykyisin hyvin yleisistä kasveista. Puutarhan kautta saapasmaahan ovat saapuneet mm. peruna (Solanum tuberosum), auringonkukka (Helianthus annuus), pihasyreeni (Syringa vulgaris) ja hyasintti (Hyasinthus orientalis).

P1000275

Vanha kasvitieteellinen puutarha on jo nykyisellään ehdottomasti käynnin arvoinen, jos matka vie Venetoon. Vielä huikeammaksi kokonaisuus muuttuu, kun puolentoista hehtaarin kokoinen uudisalue valmistuu historiallisen puutarhan viereen. Uudisalueen kantava teema on biodiversiteetti, ja kasvihuoneet ovat siellä jo pystyssä.

Sato talteen – ja pulloon

keskiviikko, marraskuu 7th, 2012

Vuonna 2010 maailman oliivipuiden (Olea europaea) marjoista tuotettiin 3,3 miljoonaa tonnia neitsytöljyä. Kolme neljäsosaa tuosta öljystä tuotettiin Euroopassa – pääosin Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa. (Lähde: FAO:n loistavat tilastot).

Italiassa valtaosa oliivisadosta on peräisin etelästä – saappaan korosta (Puglia), varpaasta (Calabria) tai Sisilian saarelta. Oliivipuita kasvatetaan kuitenkin koko maassa, ja promillen murto-osa maan neitsytöljystä on peräisin pienestä Malcesinen kunnasta Gardajärven itärannalla. Kunnassa on reilu 3 700 asukasta ja laskennallisesti jokainen kunnan asukas tuottaa vuosittain noin 105 kiloa oliiveja.

Gardajärvellä kasvatetaan ensisijaisesti oliivipuun  ’Gargnano’ –lajiketta. Puut ovat sangen pieniä ja niiden taudinkestävyys ei ole paras mahdollinen. Puut kestävät muutaman pakkasasteen, mutta erään menneen talven -12 astetta oli tehnyt Malcesinessa pahaa jälkeä.

Malcesinessa oliiviöljyn tuotanto on sikäläisen osuuskunnan käsissä. Vuonna 1946 perustettuun osuuskuntaan kuuluu noin 550 jäsentä, ja puolet vuosittain tuotettavasta 70-80 000 kilosta öljyä jää osakkaiden omaan käyttöön, loput myydään osuuskunnan kahdessa kaupassa. Vientiä osuuskunta ei harrasta missään muodossa – valitettavasti.

Tänä vuonna oliivien sadonkorjuu aloitettiin parisen viikkoa sitten. Sato korjataan, kun oliivit ovat puoliksi vaihtaneet väriä. Työ tehdään käsin, koska koneellinen sadonkorjuu vahingoittaa herkkiä puita. Käsin poiminnassa käytetään apuvälineenä oliivinkorjuupihtejä, jossa on pyörivät telat. Näin säästetään käsiä, koska oliivipuissa kasvava sieni on kivikova ja karkea.

Lähes korjuukypsiä oliiveja

Oliivinkorjuupihdit

Sienitautinen oksa

Sato toimitetaan osuuskunnan ”jalostamoon”, jossa se puristetaan öljyksi. Oliivien öljypitoisuus on noin 20 %, eli kilosta oliiveja saadaan parisataa grammaa öljyä. Jotkut viljelijät kuivattavat oliivejaan tovin ennen kun toimittavat ne prosessoitavaksi. Osuuskunnan jäsenet maksavat nimittäin käsiteltäväksi toimittamiensa oliivien kilojen mukaan, ja kuivattaminen poistaa marjoista osan vedestä, jolloin ne kevenevät.

Perinteisiä myllykiviä tuotannossa ei käytetä, vaan prosessi hoidetaan täysin koneellisesti. Ensin oliivit pestään, jonka jälkeen ne leikataan paloiksi. Leikkaaminen tekee öljystä vähemmän kitkerää kuin jos marjat murskattaisiin. Leikkausmassa lingotaan, jolloin neste (öljy ja vesi) saadaan talteen. Öljystä erotellaan vesi, ja avot – neitsytöljy on valmista. Lähes järjestäen valmis öljy vielä suodatetaan, jotta siitä tulee kirkasta. Öljy säilytetään isoissa tankeissa, noin 18 asteen lämpötilassa.

Leikkuri

Takana leikkurikone, edessä linko

Vesi sinne, öljy tänne – erottelija siis

Herkkua tankissa

Malcesinen neitsytöljy on väriltään pikemminkin kullankeltaista kun vihertävää, ja sen maku on mantelinen. Jos matka joskus vie Gardajärven itärannalle, niin kannattaa pysähtyä Malcesinen osuuskunnan kaupalle ostoksille. Takaan ettei kaduta!

Kolme hurmaavaa uutta tuttavuutta

perjantai, syyskuu 28th, 2012

Puut ovat äärimmäisen tärkeä elementti erilaisissa viherympäristöissä. Harmi vaan että puut usein jäävät jonkinlaisen statistin rooliin. Vaikka ne usein ovat isoja ja näyttäviä, niin niitä ei aina välttämättä edes huomata. Poikkeuksen muodostavat toki kevään kukkivat hedelmäpuut, jotka keräävät runsaasti ihastuneita katseita.

Puutarhamaailmannäyttely Floriadessa oli runsaasti erilaisia puita – tuttuja ja ennestään minulle tuntemattomia. Kolme puuta veivät sydämeni. Saanen siis esitellä nämä erittäin hurmaavat uudet tuttavuudet.

Acer buergerianum – kolmihammasvaahtera

Kolmihammasvaahtera kiinnitti huomioni, koska sen lehdet muistuttavat muratin lehtiä. Muurilan esittely- ja koepuutarhassa tätä talviarkaa vaahteraa kasvatetaan pensaana, ja se saa loistavanpunaisen syysvärityksen. Kolmisormivaahtera on myös suosittu bonsaikasvi.

Cedrus deodara ’Aurea’ – himalajanseetri

Peikkometsästä karannutta hirviötä muistuttava himalajanseetri on katseenvangitsija jos mikä. Jos sellaisen haluaa omaan puutarhaansa, niin vaaditaan malttia – taimi on kasvatettava siemenestä. Siemeniä myyvät ainakin Arboretum Mustila ja Exotic Garden.

Quercus castaneifolia ’Green Spire’ – kastanjatammi

Kastanjatammen lehdistä ei pysty suoraan arvaamaan että kyseessä on tammi. Hitaasti mutta varmasti huiman isoksi kasvavan puun taimia ei ilmeisesti saa Suomesta, mutta jos jollakin matkalla tähän kaunokaiseen törmää, niin kannattaa noukkia mukaan pari tammenterhoa…

Sisätilan kauneutta

sunnuntai, syyskuu 23rd, 2012

Villa Flora on floristiikan ja viherkasvien huikea tyyssija vielä pienen tovin. Se on tulvillaan hengästyttävän kauniita kukka-asetelmia ja toinen toistaan upeampia viherkasveja. Kun Floriaden portit parin viikon päästä sulkeutuvat Villa Flora tekee muodonmuutoksen – siitä tulee toimistotilaa.

Toivottavasti edes jotakin Floriaden aikaisesta hengestä jää elämään…