Vihertantan tarinoita

Kaunis keveä perhonen
lentää kukasta kukkaan
lemmikistä neilikkaan,
sinikellosta apilaan
ja sieltä nurmen nukkaan.

Kaunis iloinen perhonen
kukkien mettä maistaa
niityillä sinisillä.
Aina on kiire sillä.
Ihana aurinko paistaa.

(Tsekkiläinen kansanruno, käännös Eeva-Liisa Manner)

Olen huono perhostuntija, joten olen erittäin kiitollinen erinomaisesta ja palkitusta Luontoportista. Perhoset ovat kauniita, ja lasken herkästi työkalun kädestäni pysähtyäkseni ihailemaan perhosten lentoa omassa puutarhassani. Niistä on hyötyä pölyttäjinä, aivan kuten mehiläisistä, kimalaisista ja kukkakärpäsistä.

Perhoset viihtyvät niityillä ja kedoilla. Kun perinnemaisemat harvinaistuvat, perhoslajit vähenevät. Ylihoidetut ja tiukkaan parturoidut nurmikot sekä pitkälle jalostetut tuontikasvit eivät muodosta sellaista monimuotoista ympäristöä, joka houkuttelisi perhosia. Jokainen voi omilla valinnoillaan luoda perhosille suotuisan ympäristön. Eikä siihen tarvita kokonaista pihaa – myös parvekkeesta voi tehdä perhosystävällisen.

Ruotsin Luonnonsuojeluyhdistys on listannut perhospuutarhan kultaiset säännöt seuraavasti.

Perhoset tarvitsevat ravintoa koko elämänsä ajan. Toukka syö isäntäkasvia, ja aikuinen perhonen imee mettä. Muista huomioida perhosten kasvitarve koko niiden elinkaaren ajaksi.

Perhospuutarhan perustavan on siis syytä olla jopa hieman huolimaton rikkakasvien kitkemisessä. Pihan laidoille tai vaikka kompostin viereen on hyvä jättää kasveja perhosten lastentarhaa varten.

Istuta voimakkaan värisiä mesikasveja.

Tuosta säännöstä olen osittain eri mieltä… Perhoset valitsevat kukan sen värin, muodon ja tuoksun perusteella, ja eri lajeilla on erilaiset mieltymykset. Päiväperhosille suosittuja värejä ovat purppura, violetti ja keltainen, kun taas yöperhoset pitävät enemmän vaaleista, jopa ihan valkoisista, kukista.

Suosi yksinkertaisia ja vanhoista kannoista peräisin olevia kasveja. Monet pitkälle jalostetut kasvit eivät tuoksu ja niissä on niukasti mettä.

Perinnekasvit kuuluvat itseoikeutetusti perhospuutarhaan!

Kevään kukkapuute on pullonkaula monelle perhoslajille. Istuta aikaisia kukkijoita.

Hyvässä perhospuutarhassa kukkii itse asiassa läpi kesän.

Istuta mesikasvit ryppäisiin, ei erilleen kasvi sinne ja toinen tänne. Silloin perhoset löytävät kasvit helpommin.

Myös toukkien isäntäkasvit on syytä kasvattaa ryppäissä, ettei ravinto lopu. Nokkoset, hernekasvit ja ristikukkaiskasvit ovat monien perhoslajien isäntäkasveja.

Syyssyrikkä, mäkimeirami (= oregano), laventeli, timjami ja ohdakkeet ovat erinomaisia mesikasveja.

Perusta perhosravintolasi mieluiten tuulelta suojattuun ja aurinkoiseen paikkaan.

Älä käytä mitään kemikaaleja torjunta- tai lannoiteaineena.

(kuva: Naturskyddsföreningen)

Jos perhosystävällinen puutarha kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi tutustumista Riku Cajanderin sympaattiseen kirjaan ’Puutarhan parhaat perhoskasvit’. Kirja kertoo perhosten ja kasvien yhteiselosta sekä listaa hoito-ohjeineen kirjoittajan oman subjektiivisen ”perhoskasvien top 100 –listan”. Ja löytyy sieltä myös perhoskiljun teko-ohje…

Voit myös katsoa tämän videon:

Hämmästyksekseni huomasin, että työhuoneeni ikkunan alla vähäinen lumi on sulanut ja paljastanut nurmikon. Linnut ilahduttavat varsinkin aamuisin laulullaan, valon määrä on lisääntynyt ja uudet siemenluettelot ovat ilmestyneet. Sieltä se taas tekee tuloaan – kevät!

Tähän aikaan vuodesta on hauska tutustua alan gurujen ajatuksiin alkaneen vuoden puutarhatrendeistä. Brittiläiset ovat niissä yleensä erityisen luovia, mutta eivät ole vielä tainneet herätä lumikellohurmoksestaan. Ainoa, mitä nyt ennustavat on, että sikäläiset puutarhat tulevat olemaan tänä kesänä tulvillaan punaisia unikkoja (Papaver).  Varsinkin Brittiläisen kansainyhteisön maissa punainen unikko on ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivän symboli, jolla kunnioitetaan sodan veteraaneja. Ja tänä vuonnahan tulee kuluneeksi sata vuottaa ensimmäisen maailmansodan syttymisestä.

Yhdysvaltalaisen Garden Media Groupin mukaan nyt halutaan viettää yhä enemmän aikaa ulkona. Näin ollen puutarhasta tulee yhä enenevässä määrin kotiin kuuluva huone taivasalla, ja tuo ”huone” halutaan sisustaa siinä missä katon alla olevat huoneetkin. Niinpä puutarhakalusteille, ulkokeittiöille ja erilaisille patioratkaisuille ruukkuineen tulee olemaan entistä enemmän kysyntää. Laajamittainen puutarhan sisustaminen on sangen iso investointi. Siksi kannattaa harkita ammattilaisavun käyttöä suunnitteluvaiheessa, jos haluaa tehdä isomman remontin.

Sisutettuun pihaan kuuluu myös erilaiset koristeet, ja ne voi valita niin, että niistä on samalla hyötyä. Suosittuja ovat hyönteishotellit, lintujen ruokintapaikat ja linnunpöntöt.  Sisustuselementit voivat olla myös kierrätystavaraa. Jos varastosta tai kirpparilta löytyy vanhoja puulaatikoita tai kauhtuneita (ulkoilman kestäviä) huonekaluja, niin niiden käyttäminen sisustuselementtinä on nyt trendikästä. Sisustusliikkeistäkin niitä toki löytyy, mutta ovat niissä usein hintavia.

Tiukat suorat linjat ja orjallisesti tietyn tyylisuuntauksen mukaan valitut kasvit ovat ’out’. Puutarhassa leikitellään muodoilla, joten Barbapapan muotoinen kukkapenkki on ihan trendikäs. Kasvivalinnoissa monikulttuurisuus on valttia. Eri aikakausia, maita ja tyylisuuntia edustavat kasvit saavat nyt olla sulassa sovussa. Kasvivalinnoissa kiinnitetään myös entistä enemmän huomiota siihen, että puutarha on mahdollisimman houkutteleva mehiläisille ja muille mesikasvien ystäville.

’Superfood’ on päivän sana, ja mistäpä saisi parempaa superia kuin omasta puutarhasta? Sen lähempänä tuotettua ei voi saada. Hyötykasvien viljely ei edellytä omaa pihaa tai palstaa – pienessä mittakaavassa se onnistuu vallan mainiosti myös parvekkeella. Mitäpä jos kokeilisit tulevana kesänä vuoden vihannesta – erikoistomaatteja? Oletettavasti sekä siemeniä että taimia tulee olemaan tarjolla hyvinkin runsaasti. Tai käytä yrttejä kesäkukkaistutuksessa vihreänä.

Sekä GMG:n että The Herald’in trendikatsauksessa hymyilytti se, että niissä kirjataan miehet ”puutarhatrendiksi”.  Yhdysvalloissa miesten ensisijainen kiinnostus puutarhaa kohti ei kuulemma johdu kauneusarvoista, vaan hyötyviljelystä. Omat olutmaltaat ja viinirypäleet tai marjat kotiviiniä varten sekä chilit ovat miesten viljelylistan ykkösenä. Täällä meillä ollaan kyllä tässä(kin) asiassa tasa-arvoisempia – sen olen nähnyt sekä asiakaskunnassani että lähipiirissäni.

Niissä puutarhatrendikatsauksissa, joihin olen tähän mennessä tutustunut, on ollut oikeastaan vain yksi ihan uusi juttu – vapaasti käännettynä ”sormenpääpuutarhurointi”. Kuvien jakaminen ja erilaiset keskustelupalstat ovat olleet suosittuja jo monta vuotta, mutta minulle uutta oli runsaslukuinen määrä erilaisia puutarha-aiheisia mobiilisovelluksia. Suomenkielisenä löytyy ensisijaisesti puutarhalehtien sovelluksia ja sitten tietty Plantagenin ”puutarhuri taskussasi”, mutta englanninkielisten sovellusten kirjo on todella laaja! Ihan heti en oivalla niiden käyttökelpoisuutta, koska älypuhelimet ja tabletit eivät ole järin mullankestäviä. Mutta ehkä nuo ovat ihan näppäriä suunnitteluun tai sohvalla haaveiluun – mene ja tiedä. Kenties innostun jossakin vaiheessa testaamaan…

Jos haluat tutkailla vuoden 2014 puutarhatrendejä kuvamuodossa, niin Pinterestistä löytyy niille oma taulu.

Kevät on ihanaa aikaa. Monelle allergikolle kevät on kuitenkin hieman tuskainen kun nenä vuotaa tai on tukossa, aivastuttaa, silmiä kirvelee…

Vaikka monet kasvit aiheuttavat allergisia oireita, niin ei se kuitenkaan tarkoita sitä että heinänuhaisen henkilön puutarhan pitäisi olla pelkkää kiveä ja tekonurmikkoa. Oikeanlaisilla valinnoilla allergikkokin voi nauttia aidosta ja elävästä vihreästä ympärillään – jopa keväällä.

Kasvit

Allergikon on syytä välttää tuulipölytteisiä kasveja. Monet vaatimattomasti kukkivat lehtipuut  ja –pensaat ovat tuulipölytteisiä, samoin monet heinäkasvit. Hyönteisten pölyttämiä kasveja kannattaa siis suosia, ja useinhan mesikasvit ovat myös erittäin kauniita! Puutarhaan voi perustaa hyönteishotellin, jotta pölyttäjät viihtyvät pihassa – ja samalla tulee vaalittua myös puutarhan monimuotoisuutta.

Kuva: Wikimedia Commons

Vältettävien listalla on myös voimakkaasti tuoksuvat kasvit, koska usein allergikon hengitystiet ovat herkistyneet voimakkaille tuoksuille. Kannattaa siis harkita kahdesti istuttaako puutarhaansa syreenejä, jasmikkeita, liljoja, ruusuja,…

Harmillista kyllä eri lähteissä suositellut ja vältettävät kasvit tuntuvat menevät monesti ristiin – yksi suosittelee, toinen kehottaa välttämään. Jonkinlainen ”sopii allergikon puutarhaan” -yksimielisyys tuntuu kuitenkin vallitsevan ainakin näiden kasvien kohdalla:

• akileijat (Aquilegia)
• kärhöt (Clematis)
• pikkusydämet (Dicentra)
• päivänliljat (Hemerocallis)
• kuunliljat (Hosta)
• kurjenmiekat (Iris)
• imikät (Pulmonaria)
• valeangervot (Rodgersia)
• rikot (Saxifraga)
• orvokit (Viola)
• viiniköynnökset (Vitis)

Clematis

Iris

Hemerocallis

Nurmikko

Allergikon nurmikko on hyvin hoidettu. Se on lyhyeksi leikattu, jotta heinät eivät pääse kukkimaan. Siitä on myös korjattu pois kaikki leikkuujäte. Kannattaa siis harkita keräävän ruohonleikkurin hankkimista.

Rikkaruohot

Allergikon puutarha on rikkaruohoista vapaa. Kukkivat rikkaruohot voivat aiheuttaa allergisia oireita, joten on syytä kitkeä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jos kitkeminen ei maistu, niin voi harkita katteita tai käyttää maanpeitekasveja pitämään rikkaruohot kurissa. Paras ajankohta rikkaruohohommiin on sateen jälkeen tai viileähköinä ja pilvisinä päivinä.

Vaikka ajatus rikkaruohomyrkyistä voi olla houkutteleva, niin vältä niitä. Kaikki myrkyt voivat olla allergisoivia. Myrkyt voivat olla myös haitallisia hyönteisille, joita allergisen puutarhaan toivotaan mahdollisimman paljon.

Pienilläkin toimenpiteillä saa puutarhan allergiaystävällisemmäksi. Ja kun kaivelee multaa ja varovasti altistaa itsensä kaikelle puutarhassa leijuvalle, niin vastustuskyky kasvaa – tutkitusti. Siis hanskat käteen, ja atsiii…

Kevätmessut on messuiltu. Lukuisat siemenpussit, taimet, sipulit ja hanskat ovat löytäneet tiensä puutarhoihin. Ideoita etsineet löysivät toivottavasti hakemansa.

Minulle messujen yleisvaikutelma oli jotenkin sekava. Kovasti kaipaisin Kevätpuutarhamessuille samaa järjestelmällisyyttä, joka toteutuu Tukholman Nordiska trädgårdar –messuilla. Siellä on omat selkeät alueensa puutarha-alan eri tuoteryhmille – esimerkiksi alan kirjoja himoitsevan on helppo jättää kirja-alue viimeiseksi, ettei tarvitse kanniskella painavia opuksia kierrellessään. Ja työkaluja etsivä löytää kaikki niitä tarjoavat yhdestä paikasta. Tosin työkaluja oli meikäläisillä messuilla esillä tänä vuonna yllättävän vähän!

Mutta ehkä Kevätpuutarhamessujen kovin hitti on nimenomaan siemenet ja taimet. Niiden myyntipisteiden ympärillä oli kova kuhina jo ensimmäisestä messupäivästä alkaen, ja kokeneimmat messukonkarit olivat varustautuneet kauppakärryillä, joihin saivat sullottua runsaat ostoksensa.

Messujen yleiskoristelualueella esiteltiin teemapuutarhoja maailmalta. Puutarhoihin oli valittu Suomen oloihin sopivia kasveja, ja kenties siksi lopputulos oli mielestäni hieman mitäänsanomaton. Ilman kylttejä ja koristelualueen karttaa en olisi heti osannut arvata missä päin maailmaa kulloinkin olin. Ja hieman ihmettelin miksi ’Italialaisessa ruukkupuutarhassa’ ei osunut silmään ensimmäistäkään ruukkua…

Yksi teemapuutarhoista oli kuitenkin todella onnistunut. ’Espanjalaisen Taidepuutarhan’ mosaiikkiruukut veivät kyllä väistämättä ajatukset Antonio Gaudin luomuksiin!

Malliparvekkeet kuuluvat messuperinteisiin. Tänäkin vuonna messuvieraat saivat äänestää omaa suosikkiaan kahdeksasta parvekkeesta, joissa yksityiskohdista ei oltu säästelty. Useammalle malliparvekkeelle oli sijoitettu grilli tai kuohuviinipullo – ”täällä rentoudutaan” –hengessä. Kauniitahan nuo parvekkeet olivat, mutta ihan kaikki suunnittelijat eivät olleet loppuun asti miettineet mikä toimii parvekkeella ja mikä ei. Parveke on kuitenkin ulkotila, ja lasittamattomana erityisen altis sään vaihteluille – niin kaatosateelle kun paahtavalle paisteellekin.

Messuilla esitellään perinteisesti myös uutuustuotteita. Yksi uutuustuote hurmasi – taidan hankkia Luminum® Green –vihervaunun. Talvella kasvatan siinä yrttejä, jotka pysyvät hengissä integroitujen kasvivalaisimien ansiosta ja keväällä saan oivaa lisätilaa taimikasvatukseen. Vihervaunun voi pyörien ansiosta siirtää kesällä ulos, ja jos taimet kasvavat korkeiksi, niin voi ottaa välihyllyn pois. Jos ei ole tilaa vaunulle, niin löytyy myös pienempi malli sijoitettavaksi pöydälle tai seinälle. Nokkela keksintö kaiken kaikkiaan, ja ihan kivan näköinen!

Jos Kevätmessut menivät ohi tai jäi jano lisämessuilulle, niin vielä on muutama vaihtoehto tälle keväälle:

• 19.-21.4.2013 Pihapiiri Lahdessa
• 27.-28.4.2013 Markki Seinäjoella
• 26.-27.5.2013 Puutarhamessut Billnäsin ruukissa

Puutarhakauden lähestyessä alan asiantuntijat ovat kaivaneet kristallipallonsa naftaliinista, ja tiirailevat mitkä ovat tulevan kauden trendit. Erityisen innokkaasti trendikatsauksia tuottavat brittiläiset alan lehdet ja gurut – ja molempia on paljon. Jokaisella on oma näkemyksensä, mutta tässä joitakin päälinjoja, joista näyttää olevan sangen suuri yksimielisyys.

Trendikkäät kasvit

Kasvivalinnoilla voi ilmentää trendikkyyttä monella tavalla.

Niitty on nyt trendikäs – ja sai huimaa nostetta jo viime kesänä Lontoon olympiapuistossa. Niitty on erinomainen nurmikon korvaaja sellaisissa paikoissa, joissa ei tarvita nurmikkoa oleskeluun tai leikkipaikaksi. Nurmikko edellyttää runsaasti hoitoa jotta se pysyy upeana – niitty on hoidon suhteen paljon vaatimattomampi. Niittäminen kerran tai kaksi kesässä riittää. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan niittyjen suosion taustalla on myös taloudelliset tekijät. Siemenet ovat huomattavasti edullisempia kuin taimet tai varsinkin siirtonurmikko.

London Olympic Park 2012
Kuva: Wikimedia Commons

Pensaat tekevät näyttävää paluuta puutarhoihin. Trendikkäässä puutarhassa on runsaasti erilaisia pensaita näyttävästi esillä. Perennat ja nurmikko saavat väistyä. Koristepensaiden lisäksi suosittuja ovat myös marjapensaat. Eräs pensaiden suuren suosion syy lienee helppohoitoisuus.

Puutarhassa halutaan isoa ja näyttävää – nopeasti. Kuuminta hottia on esimerkiksi toista metriä korkeaksi kasvavat puuliljat (Lilium hybridit), joilla on runsas ja näyttävä kukinta. Terasseille ja parvekkeille kukkeaa näyttävyyttä saa vaikkapa suurikukkaisilla tarhapetunioilla (Petunia x hybrida Grandiflora).

Trendikäs aistipuutarha tarjoaa enemmän kuin silmänruokaa. Pehmeä nukkapähkämö (Stachys byzantina), tuoksuva laventeli (Lavandula), hauskarakenteiset mehikasvit ja riemunkirjavat oppineittenkukat (Zinnia) ovat hyvä alku.

Stachys byzantina
Kuva: Wikimedia Commons

Hyötykasvit

Omavaraisuus on trendikästä jos mikä! Nyt kasvatetaan omia hyötykasveja, kierrätetään ja kompostoidaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Kasvimaa on sangen työläs hoidettava, mutta hyötykasvibuumiin pääsee mukaan myös ruukkuviljelyllä tai istuttamalla puutarhaan marjapensaita. Englannissa suosittuja ovat nyt ”hyötyaidat” – aitaorapihlajan (Crataegus grayana) sijaan rakennetaankin vadelma-aita (Rubus idaeus).

Viime kesä oli kasvuolosuhteiden osalta haasteellinen, niin meillä kun muualla. Sadot olivat keskimääräistä pienempiä, ja niinpä Englannissa kaupoissa myytiin myös vähemmän täydellisiä vihanneksia – ”ugly veg”. Toivottavasti tämä jatkuu, vaikka tuleva kasvukausi olisi edellistä parempi. Makuhan ei kärsi ulkonäön epätäydellisyydestä, ja sitä alleviivaa upeasti esimerkiksi saksalainen Culinary Misfits.

Kuva: culinarymisfits.de

Monimuotoisuus

Oma suosikkitrendini tälle kasvukaudelle on ehdottomasti monimuotoisuus. Nyt on trendikästä muistaa se, että puutarha on osa luontoa – ei mikään erillinen tai irrallinen osa. Siksi nyt suositaan kasveja, jotka houkuttelevat ja ruokkivat luonnon asukkaita monipuolisesti. Kasvivalinnoilla halutaan nyt puutarhaan mahdollisimman laaja kirjo perhosia, hyönteisiä ja lintuja.

Joko sinulla on puutarhassasi oma hyönteishotelli? Osta valmiina, tai rakenna itse, niin olet takuuvarmasti ”in”.

Kuva: Wikimedia Commons

Helsingissä päivä on pidentynyt lähes puoli tuntia talvipäivänseisauksesta. Kuukauden päästä päivällä on täällä mittaa jo yli kahdeksan ja puoli tuntia. Sieltä se tulee – hitaasti, mutta varmasti – KEVÄT. Vuoden ensimmäisellä viikolla postiluukusta tipahtivat ensimmäiset siemenluettelot. Nyt on siis oiva ajankohta istahtaa alas pohtimaan mitä kaikkea kivaa sitä seuraavalla kasvukaudella viljelisi.

Oma ehdoton suosikkini on Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo. Siemenluetteloksi se näyttää karulta, kun ei koreile nelivärikuvilla eikä kikkaile uusimmilla hybridilajkkeilla. Mutta luettelo on kerrassaan tuhti tietopaketti, jossa kerrotaan jotakin jokaisen kasvin historiasta sekä sen viljelystä ja käytöstä. Selailen omaani joka vuosi koirankorville.

Vuoden 2013 siemenluettelo on jo 20. jonka vuonna 1978 perustettu Hyötykasviyhdistys julkaisee. Luettelossa on runsaasti luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä – selkeästi merkittynä. Tänäkin vuonna mukana on paljon uutuuksia, ja monet niistä ovat ruukkuviljelyyn sopivia, eli kerrassaan oivia parvekeviljelyyn.

Harmikseni huomasin, että Hyötykasviyhdistyksen kotisivulle tätä uusinta luetteloa ei ole vielä päivitetty, mutta kyllä se sinne ajallaan tulee. Eikä verkkokaupassa ole vielä tilattavana uutuustuotteita… 🙁

Jäsenille luettelo on jo postitettu, joten jos haluat oman luettelon hipelöitäväksi, niin kannattaa liittyä Hyötykasviyhdistyksen jäseneksi. Jäsenmaksu on tälle vuodelle 27 € ja se sisältää neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Pähkylä-lehden (+ siemenluettelon). Jäsenet saavat myös reippaanlaisen alennuksen Kotipuutarha-lehden kestotilauksen vuosimaksusta.

Jos joku kehottaa lähtemään ”sinne, missä pippuri kasvaa” ja haluaa toteuttaa kehotusta kirjaimellisesti, niin voi tulla pieni tenkkapoo. Suuntaanko Intiaan, jossa kasvaa Piper nigrum, ryytipippuri (musta- valko- ja viherpippuri)? Vai suuntaanko Jamaikalle, jossa kasvaa Pimenta dioica, maustepippuri – tuo myrtin ja neilikan sukulainen? Vai olisiko oikea suunta Etelä-Amerikka, josta ovat kotoisin chilipippuriksi kutsutut Capsicum-lajikkeet?

Piper nigrum (kuva:Wikimedia Commons)

Pimenta dioica (kuva: Wikimedia Commons)

Capsicum annuum - ruokapaprika (kuva: Wikimedia Commons)

Etelä-Amerikan voi unohtaa, koska Kauppapuutarhaliiton vuoden 2013 vihannekseksi valitsemat chilit eivät ole pippureita alkuunkaan – ne ovat paprikoita. Pippuriviittauksen kasvi lienee saanut jo yli viisisataa vuotta sitten, kun Kolumbuksen merimiehet löysivät Karibialta voimakkaanmakuisia Capsicum-kasveja. Maku muistutti tuttua mustapippuria, ja niinpä merimiehet antoivat kasville nimen pimiento, joka tarkoittaa espanjan kielessä pippuria.

Vuoden vihannes 2013 on ensisijaisesti hyötykasvi, mutta toki sillä on myös koristearvoa. Eri lajikkeiden kukkien koossa, värissä ja tuoksuissa on eroja. Suurin koristearvo löytyy kuitenkin värikkäistä hedelmistä, jotka kasvitieteellisesti ovat itse asiassa marjoja. Capsicum-lajikkeita on tuhansia, ja palkojen väri vaihtelee punaisen eri sävyistä oranssin kautta keltaiseen.

(kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Taimikaupassa työskennellessäni huomasin, että paprikakasvit taitavat olla miehisin hyötykasveistamme. Jos kauppaan tuli nuorehko mies – yksin – niin hän halusi lähes poikkeuksetta ostaa chilikasvin taimia. Mutta toki myös naiset kasvattavat chilejä, ja intohimoisimmille kasvattajille on olemassa jopa oma yhdistys.

Capsicum-kasvit ovat kotiviljelyyn sangen vaativia. Ne tarvitsevat pitkän taimikasvatusajan ennen kukinnan alkua ja hedelmien kehittymistä. Meikäläisissä olosuhteissa suurin haaste on valon vähyys. Valon ja lämmön lisäksi kasvit vaativat myös tarkkaa kastelua, koska juurten osuus kasvin painosta on poikkeuksellisen pieni. Liikakastelua tulee kuitenkin välttää, koska märkyys johtaa herkästi heikentyneeseen satoon. Sato on jaksottainen, ja tasaisemman hedelmien kypsymisen voi varmistaa keräämällä palkoja jatkuvasti.

Tulisten palkojen käsittelyssä kannattaa olla varovainen – käsien suojaaminen ei ole liioittelua. Tulisuus johtuu kapsaisinoideista ja erityisesti yhdisteestä nimeltään kapsaisiini. Se tuottaa aistimuksen kivusta ja poltteesta, jota ei voi lievittää vedellä. Parhaiten tulisuutta voi huuhdella suusta rasvaisilla maitotaloustuotteilla tai leivällä. Chilien tulisuutta mitataan Scovillen asteikolla.

Poltteen lisäksi kapsaisinoidit saavat aikaiseksi myös mielihyvää tuottavan endorfiinin vapautumisen, joten chiliin voi syntyä riippuvuus. Tällainen riippuvuus ei ole vaarallinen, koska chileissä on runsaasti vitamiineja – erityisesti C- ja E-vitamiinia. Kapsaisiinilla on myös todettu olevan joitakin terveyttä edistäviä ominaisuuksia, ja sitä käytetään myös muutamissa kipua lievittävissä lääkeaineissa.

Chilin käyttö suomalaisessa keittiössä on selvästi kasvamaan päin, joten kasvin valinta vuoden vihannekseksi ei ollut suuri yllätys. Jos haluat aloittaa omien chilien kasvattamisen, niin kannattaa pistää töpinäksi. Siemenet olisi hyvä kylvää melko pian vuodenvaihteen jälkeen, ja ennen sitä pitää tietty sekä valita halutut lajikkeet että hankkia siemenet.

Aji Cristal (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Champion (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Guajillo Mexico (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Habanero Sudden Death (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Lemon Drop (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Medina peruschil (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Naga Morich (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Orange Flame (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Rocoto Turbo Pube (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Star Flare (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Starfish (kuva: kukkainfo.fi kuvapankki)

Parvekepuutarhuroinnin vahvin ja elinvoimaisin trendi lienee tällä hetkellä hyötykasvien viljely. Kymmenisen vuotta sitten Hyötykasviyhdistys opetti meille, että porkkanoita voi kasvattaa parvekkeella vaikka ämpärissä. Sen jälkeen tulivat jokakodin yrttiviljelmät parvekkeelle tai ikkunalaudalle. Nykyisin lukuisat vihertuotteita tarjoavat ovat tuoneet markkinoille erilaisia parvekekasvihuoneita ja parvekeviljelyyn tarkoitettuja viljelylaatikoita.

Silver Line seinämallinen kasvihuone                           (NetAnttila)

Kekkilän parvekeviljelysetti

Hyvä niin, koska oman ruoan tuottaminen parvekkeella ei ole kenellekään ylivoimainen tehtävä. Ja mikä on sen maukkaampaa kuin salaatti, jonka kasvua on saanut seurata siemenvaiheesta asti, rakkaudella kasvatetut tuoreet yrtit tai itse viljellyt punaposkiset ja maukkaat tomaatit.

On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että parvekeviljelyyn ei tarvita sangen hintavia ”valmisvarusteita”. Ripauksella mielikuvitusta ja hyppysellisellä kokeilunhalua pääsee hyvin alkuun. Porkkanoita voi todellakin kasvattaa vaikka ämpärissä.

Parvekkeiden hyötykasvitrendi ja mielikuvituksen käyttäminen olivat hienosti edustettuina Nordiska trädgårdar –messujen ideaparvekkeissa. Monen parvekkeen sisustuksessa oli myös kierrätys kunniassa. Kyllä noilla varmaan viihtyisi…