Archive for the ‘Perennat’ Category

Årets stude 2014

perjantai, maaliskuu 14th, 2014

Myös Norjan puutarhaliiton perennajaosto valitsee vuoden perennan.  Vuonna 2003 alkanut perinne on vuosittain nostanut parrasvaloihin sekä tuttuja että hieman tuntemattomampia kasveja. Valinta on aina osunut yksittäiseen lajikkeeseen ja viime vuonna tuon ”arvonimen”  sai koristekastikan (Calamagrostis x acutiflora) Overdam-lajike.

Tänä vuonna vuoden perennaksi valittiin lajike, jolle en ahkerasta salapoliisityöstä huolimatta löytänyt täysin varmaa suomenkielistä nimeä. Tuo ”mysteerinen” lajike on Corydalis omeiana, eli joku kiurunkannus (nunneört). The Plant List’in mukaan kyseessä on safiirikiurunkannuksen (Corydalis flexuosa – pandanunneört) alalaji (subsp.) tai muoto (f.).

Oli miten oli…

(kuva: stauder.net)

(kuva: stauder.net)

Kiurunkannukset ovat unikkokasveihin (Papaveraceae) kuuluvia kasveja, jotka kukkivat sangen aikaisin keväällä.  Kukinnon värissä on mistä valita. Lajikkeesta riippuen terttumaiset kannukselliset kukat ovat valkoisia, keltaisia, puna- tai lilansävyisiä – tai sinisiä, kuten vuonomaan vuoden perennassa.

(kuvat: Wikimedia Commons)

(kuvat: Wikimedia Commons)

Erään arvovaltaisen lähteen mukaan sinikukkaiset kiurunkannukset olivat aikoinaan erityisen arvostettuja, koska niiden kasvattaminen oli vaikeaa ja elinikä lyhyt.  Nykyisin sinikukkaisia kiurunkannuksia löytyy laajemmin, eikä niiden hoito ole muunvärisiä vaikeampaa. Tästä saamme kiittää kiinalaisia ja kolmea brittiläistä kasvitieteilijää.

Corydalis omeiana  (kuva: obp.no)

Corydalis omeiana (kuva: obp.no)

Suomen luonnossa kasvaa kolme lajiketta: jalokiurunkannus (Corydalis nobilis), pystykiurunkannus (Corydalis solida) ja hentokiurunkannus (Corydalis intermedia). Jalokiurunkannus on viljelykarkulainen. Pystykiurunkannusta löytyy myös monesta  puutarhasta, kuuluuhan se perinnepihan vanhimpaan lajistoon. Hentokiurunkannus on rauhoitettu entisten Oulun ja Lapin läänin alueella.

Jalokiurunkannus (kuva: Luotoportti © Jouko Lehmuskallio)

Jalokiurunkannus (kuva: Luotoportti © Jouko Lehmuskallio)

Pystykiurunkannus (kuva: Luontoportti © Jouko Lehmuskallio)

Pystykiurunkannus (kuva: Luontoportti © Jouko Lehmuskallio)

Hentokiurunkannus (kuva: Luontoportti © Jouko Lehmuskallio)

Hentokiurunkannus (kuva: Luontoportti © Jouko Lehmuskallio)

Puutarhassa kiurunkannukset viihtyvät parhaiten puolivarjossa. Kasvualustaksi sopii parhaiten kalkkipitoinen ja runsasravinteinen hiekkamulta. Kovin kranttu kiurunkannus ei ilmeisesti kasvualustansa osalta ole. Nimittäin omassa puutarhassani pystykiurunkannukset kukkivat iloisesti sekä kovassa savimaassa että vattupensaiden alla – ja jopa hiekkatiellä…

Vattupensaan aluskasvillisuutta viime keväänä (valkovuokkoja, skilloja ja pystykiurunkannuksia)

Vattupensaan aluskasvillisuutta viime keväänä (valkovuokkoja, skilloja ja pystykiurunkannuksia)

Joissakin lähteissä sanotaan kiurunkannusten olevan myrkyllisiä.  Myrkytystietokeskuksen kasviluettelon mukaan se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Staude des Jahres 2014

perjantai, helmikuu 28th, 2014

Vuodesta 2001 alkaen Saksan perennaviljelijöiden yhdistys (Bund deutscher Staudengärtner) on valinnut vuoden perennan. Yhdistys ei rajaa valintaansa yhteen yksittäiseen kasviin, vaan kääntää aina fokuksen kokonaiseen sukuun. Tämänvuotinen perennasuku on varjohiipat (Epimedium - sockblomma).

(kuva: BdS)

(kuva: BdS)

Varjohiipat kuuluvat happomarjojen sukuun (Berberidaceae), joten niiden kenties tunnetumpia ”serkkuja” ovat happomarjat (Berberis) ja mahoniat (Mahonia). Suomalaisissa puutarhoissa yleisimpiä varjohiippoja lienevät alppivarjohiippa (Epimedium alpinium) ja tarhavarjohiippa (Epimedium x rubrum).

Epimedium alpinum - alppivarjohiippa (kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium alpinum – alppivarjohiippa
(kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium x rubrum - tarhavarjohiippa (kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium x rubrum – tarhavarjohiippa
(kuva: Wikimedia Commons)

Varjohiipat kukkivat keväällä, touko-kesäkuussa. Pieni terttumainen kukinto on soma, mutta varjohiippojen ensisijainen koristearvo on – ainakin minun mielestä – lehdissä. Herttamaisten lehtien sävy vaihtuu vuodenajan mukaan, ja lumen alla lehdistö saattaa jopa selvitä talven yli.

Epimedium x rubrum - tarhavarjohiippa (kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium x rubrum – tarhavarjohiippa
(kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium grandiflorum - idänvarjohiippa (kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium grandiflorum – idänvarjohiippa
(kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium alpinum - alppivarjohiippa (kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium alpinum – alppivarjohiippa
(kuva: Wikimedia Commons)

Nimensä mukaisesti varjohiipat viihtyvät puolivarjossa tai varjossa. Ne sopivat oivasti maanpeittäjäksi, perennapenkkien reunustoille tai kivikkoryhmiin. Kasvualustaksi varjohiipat haluavat tuoreen, runsasravinteisen ja humuspitoisen maan. Paikalleen vakiintuneena ne kestävät jopa lyhytaikaista kuivuutta.

Varjohiipan saksankielinen nimi, ’Elfenblume’, juontuu kasvin sirohkosta ja keijukaismaisesta olemuksesta. Ulkonäkö kuitenkin hieman pettää, koska sekä lehdet että kukkavarret ovat aika jykeviä.

Tämä kasvi on myös oiva esimerkki siitä, että kasvinimiä ei parane mennä kääntämään sanakirjan avulla. Suora käännös saksasta nimittäin väittäisi että vuoden perenna on keijunkukka (Heuchera – alunrot). Kasvien tieteellisten nimien käytössä on siis vissi pointti – se ei ole hienostelua.

Heuchera x brizoides - tarhakeijunkukka (kuva: Wikimedia Commons)

Heuchera x brizoides – tarhakeijunkukka
(kuva: Wikimedia Commons)

Heuchera michranta 'Palace Purple' - purppurakeijunkukka (kuva: Wikimedia Commons)

Heuchera michranta ’Palace Purple’ – purppurakeijunkukka
(kuva: Wikimedia Commons)

Varjohiippakuriositeettina kerrottakoon se, että esim. Tiede-lehden artikkelin mukaan Milanon yliopiston tutkimukset ovat osoittaneet, että eräs varjohiippa (Epimedium brevicornum) on jopa Viagraa tehokkaampi hoito erektiohäiriöön – vähemmillä sivuvaikutuksilla. Kasveista on siis moneksi!

Årets perenn 2014

torstai, helmikuu 20th, 2014

Naapurimaassamme Ruotsissa perennoja viljelevien muodostama Perennagruppen on valinnut vuoden perennan jo vuodesta 1997 alkaen. Valinnan tavoitteena on nostaa esiin erityisen arvokkaita puutarhakasveja. Valintakriteereiksi Perennagruppen listaa, että kasvin on oltava terve, kestävä ja kaunis sekä pienen ylimääräisen huomion arvoinen.

Viimevuotinen valinta, päivänlilja (Hemerocallis), on minulle sekä tuttu että rakas perenna. Tänä vuonna valittu kevätlupikka (Sesleria heufleriana – vårälväxing) oli sitä vastoin minulle täysin uusi tuttavuus!

(kuva:Perennagruppen)

(kuva:Perennagruppen)

Jotakin kevätlupikan yleisyydestä täällä meillä kertonee se, että jokaisen puutarhurin ”nimiraamatun”, eli Viljelykasvien nimistö –kirjan vuoden 2004 painoksessa tuota kasvia ei ole. Tuoreimmassa, vuoden 2012 painoksessa, se on jo mukana.

Englanninkielinen nimi Blue-green moor grass (sinivihreä nummiruoho) kertoo kevätlupikasta aika paljon. Isohkoa ruohomätästä muistuttavan kasvin lehdet ovat toiselta puolelta vihreät ja toiselta puolelta sinertävät.

(kuva:Perennagruppen)

(kuva:Perennagruppen)

Perennaksi kevätlupikka on aika omanlaisensa. Sen mättäät heräävät talviunilta puutarhaa sulostuttamaan jo lumikellojen ja krookusten aikaan, ja lähes mustat kukat puhkeavat jo huhti-toukokuussa. Kukat voi kuivattaa. Vaikka kukinta on ohi aikaisin, niin lehtiensä ansiosta kevätlupikka on näyttävä kasvi koko kesän. Sen lehtimättäät ovat noin 30-40 cm korkeat.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva:Perennagruppen)

(kuva:Perennagruppen)

Kevätlupikka on – ainakin Perennagruppenin kuvauksen mukaan – aika ihanteellinen perenna. Se viihtyy missä tahansa, kestää melkein mítä tahansa eikä tarvitse minkäänlaista hoitoa. Monen kasvuvuoden jälkeen mätäs voi kuitenkin ”kaljuuntua” keskeltä.

Jos innostuit kevätlupikasta, niin nettitiedon mukaan sitä pitäisi olla saatavissa ainakin Blomqvistin Taimistosta sekä siemenenä Joyseedsistä.

Calle pisti ojennukseen

perjantai, marraskuu 8th, 2013

Olen havainnut, että ihmiset voi – hieman kärjistäen – luokitella kahteen ryhmään sen perusteella miten he säilyttävät tärkeitä papereitaan. Toiset ovat ’muovitasku-lokerikko-välilehti’ –ihmisiä  ja toiset ovat ’kasaihmisiä’. Itse kuulun tuohon ensiksi mainittuun ryhmään, ja kenties siksi minua kiehtoo suuresti kasvien systemaattinen luokittelu.

Vielä 1950-luvulla suomalaiset koululaiset opiskelivat biologian tunneilla Carl von Linnén silloin jo noin kaksisataa vuotta vanhaa kasvijärjestelmää. Linné luokitteli kasvit heteiden määrän ja sijainnin mukaan 24 luokkaan. Tuon luokittelunsaClavis systematis sexualis’ – Linné esitteli ensimmäistä kertaa vuonna 1735 julkaisemassaan teoksessa ’Systema Naturae’.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Kun luontoa lähdetään lokeroimaan, niin eihän sitä voi jättää pelkästään kasveihin. Linné luokitteli myös eläimet kuuteen ja mineraalit neljään luokkaan. Vaatimattomaksi tuota Ruotsin sadan kruunun seteliä koristavaa aatelisherraa ei voi kutsua – hänen sanotaan tokaisseen, että ”Luoja loi, Linné järjesti”.

Nykyisin Linnén kasvien luokittelu on jo vanhentunut. Hänen luoman luokittelumenetelmän heikkous on se, että heteitä ja emiä voi olla samoja määriä myös sellaisilla kasveilla, jotka eivät ole toisilleen sukua.  Niinpä kasvit nykyisin luokitellaan evoluutiobiologian pohjalta. Jokaisella kasvilla on oma ’sukupuu’, joka ei juurikaan poikkea sukututkijoiden meille ihmisille tuottamista vastaavista. Eliöiden luokittelutiedettä kutsutaan kladistiikaksi.

(kuva: University of Toronto)

(kuva: University of Toronto)

Carl von Linnén suuruus ei kuitenkaan rajoitu pelkästään luokitteluun. Hän nimittäin keksi sen, miten yksinkertaistaa lajien nimistöä. Häntä selvästikin turhautti se, että eri lähteissä eri lajeilla oli – lähteen kirjoittajasta riippuen – erilaiset nimet. Lisäksi nimet olivat äärimmäisen pitkiä. Ja kirjoihin painetuilla nimillä ei sitten taas ollut mitään tekemistä sen kanssa, miksi kansa ko. kasvia (tai eläintä) kutsui. Nimet vaihtelivat sekä kielen että kieliryhmän sisällä eri seutujen välillä. Ota tuosta nyt selvää…

Niinpä Linné tarjosi ratkaisuksi sen, että jokaisella lajilla on kaksiosainen, yksiselitteinen nimi. Nimen alkuosa viittasi sukuun ja loppuosa lajiin. Nimen kieleksi Linné valitsi latinan, koska se oli sen aikainen oppineiden yhteinen kieli.  Kasvien uusi nimistö esiintyy ensimmäistä kertaa Linnén vuonna 1753 julkaisemassa teoksessa Species Plantanum’.

(kuva: Wikimedia COmmons)

(kuva: Wikimedia COmmons)

Suvut ja lajit ovat muuttuneet moneen kertaan Linnén ajan jälkeen, mutta hänen luoma nimeämisen periaate on edelleen voimassa. Jokainen uusi laji saa tuon 260 vuotta vanhan periaatteen mukaisesti kaksiosaisen nimen.

Kenties tuosta Linnén käyttämästä nimeämisen kielestä juontaa juurensa se, että sangen yleisesti puhutaan kasvien ”latinalaisesta nimestä”. Jos pieni saivartelu sallitaan, niin pitäisi puhua kasvien tieteellisestä nimestä. Kaikki kun ei enää ole latinaa, vaikka siltä kuulostaakin…

Marja-aika on parhaimmillaan – ja pahimmillaan

tiistai, heinäkuu 30th, 2013

On taas se aika vuodesta, jolloin kotipuutarhurit viihtyvät puskissa ja metsään ei kannata mennä ilman sankoa. Marjasato on kypsynyt! Marjat, hillot, soseet, survokset ja mehut täyttävät pakastimet ja kellarit – ja hyvä niin. Luonnosta saadut vitamiinit ovat meille tuiki tärkeitä kun päivät pikkuhiljaa taas lyhenevät.

Marjasadon kypsymisellä on kuitenkin myös kääntöpuoli, joka konkreettisesti muistutti olemassaolostaan. Ystäväni oli laittanut Facebookin kuvan naapurin puolelta tunkevasta kasvista, jonka kauniit punaiset marjat kovasti kiinnostivat hänen pientä poikaansa. Onneksi poika oli tässä tapauksessa kiikuttanut marjat äidilleen eikä pistänyt poskeensa. Kasvi oli myrkyllinen punakoiso (Solanum dulcarama), muinoin lääkekasvinakin käytetty köynnöstävä puolipensas.

Punakoiso  (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Punakoiso
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Todennäköisesti kattavin verkosta löytyvä luettelo kasvien myrkyllisyydestä on HUS:n Myrkytystietokeskuksen lista. Suomenkielisen nimen mukaan aakkostettu lista on hyvä, mutta sen käyttäminen edellyttää että tuntee kasvit, koska kuvia ei ole. Ruotsalainen Giftinformationscentralen on tässä askeleen pidemmällä – heidän listassa (ruotsinkielisen nimen mukaan aakkostettu) on pienet kuvat, ja sivustolla on myös erillinen valikoima kuvia marjoista.

Luonnossa esiintyvistä myrkyllisistä marjoista löytyy hyvä kooste Metsähallituksen Luontoon.fi –sivustolta.  Kasvit ovat tuossakin listana, mutta oivasti linkitettynä erinomaiseen Luontoportti –sivustoon, jossa jokaisesta kasvista on useita valokuvia. Luontoportin kasviosion aloitussivulla voi myös antaa tuntomerkkejä, joiden perusteella palvelu haarukoi esille tuntomerkkeihin sopivat kasvit.

Oman puutarhan kasvien myrkyllisyys kannattaa ehdottomasti tunnistaa ja tiedostaa. Erittäin myrkyllisiä siemeniä tai marjoja tuottavia ovat kultasateet (Laburnum) ja näsiät (Dahpne)

Kaljukultasade  (kuvat: Wikimedia Commons)

Kaljukultasade
(kuvat: Wikimedia Commons)

Näsiä  (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Näsiä
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Kukkakasveista vakavan myrkytyksen voivat aiheuttaa kielo (Convallaria majalis), ukohatut (Aconitum), risiini (Ricinus communis) ja sormustinkukat (Digitalis).

Vasemmalta ukonhattu, risiini ja sormustinkukka (kuvat: Wikimedia Commons)

Vasemmalta ukonhattu, risiini ja sormustinkukka
(kuvat: Wikimedia Commons)

Jos lähipiirissä on pieniä lapsia, niin on viisasta pitää heidät erossa myös näistä puutarhassa käytetyistä kasveista:

Konnanmarjat / kimikit (Actaea)

Mustakonnanmarja (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Mustakonnanmarja
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Tähkäkimikki  (kuvat: Wikimedia Commons)

Tähkäkimikki
(kuvat: Wikimedia Commons)

Kuusamat (Lonicera) – Marjasinikuusaman (Lonicera caerulea var. edulis) marjat ovat myrkyttömiä.

Lehtokuusama  (kuva: Wikimedia Commons)

Lehtokuusama
(kuva: Wikimedia Commons)

Lumimarja (Symphoricarpos)

Valkolumimarja  (kuva: Wikimedia Commons)

Valkolumimarja
(kuva: Wikimedia Commons)

Terttuselja (Sambucus racemosa)

Terttuselja  (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio )

Terttuselja
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio )

Väriherne (Genista)

Pensasväriherne  (kuva: Wikimedia Commons)

Pensasväriherne
(kuva: Wikimedia Commons)

Marjoja tuottavista puutarhakasveista myrkyllisiä ovat myös happomarjat (Berberis) ja marjakuuset (Taxus).  Happomarjan kypsät marjat eivät kuitenkaan aiheuta vaara, koska ne ovat myrkyttömiä. Marjakuusen marjoissa siemenet ovat myrkyllisiä, mutta marjan malto ei.

Turvallista marja-aikaa kaikille pienille ja isoille luonnon ystäville!

Atsii…

torstai, toukokuu 16th, 2013

Kevät on ihanaa aikaa. Monelle allergikolle kevät on kuitenkin hieman tuskainen kun nenä vuotaa tai on tukossa, aivastuttaa, silmiä kirvelee…

Vaikka monet kasvit aiheuttavat allergisia oireita, niin ei se kuitenkaan tarkoita sitä että heinänuhaisen henkilön puutarhan pitäisi olla pelkkää kiveä ja tekonurmikkoa. Oikeanlaisilla valinnoilla allergikkokin voi nauttia aidosta ja elävästä vihreästä ympärillään – jopa keväällä.

Kasvit

Allergikon on syytä välttää tuulipölytteisiä kasveja. Monet vaatimattomasti kukkivat lehtipuut  ja –pensaat ovat tuulipölytteisiä, samoin monet heinäkasvit. Hyönteisten pölyttämiä kasveja kannattaa siis suosia, ja useinhan mesikasvit ovat myös erittäin kauniita! Puutarhaan voi perustaa hyönteishotellin, jotta pölyttäjät viihtyvät pihassa – ja samalla tulee vaalittua myös puutarhan monimuotoisuutta.

Kuva: Wikimedia Commons

Kuva: Wikimedia Commons

Vältettävien listalla on myös voimakkaasti tuoksuvat kasvit, koska usein allergikon hengitystiet ovat herkistyneet voimakkaille tuoksuille. Kannattaa siis harkita kahdesti istuttaako puutarhaansa syreenejä, jasmikkeita, liljoja, ruusuja,…

Harmillista kyllä eri lähteissä suositellut ja vältettävät kasvit tuntuvat menevät monesti ristiin – yksi suosittelee, toinen kehottaa välttämään. Jonkinlainen ”sopii allergikon puutarhaan” -yksimielisyys tuntuu kuitenkin vallitsevan ainakin näiden kasvien kohdalla:

  • akileijat (Aquilegia)
  • kärhöt (Clematis)
  • pikkusydämet (Dicentra)
  • päivänliljat (Hemerocallis)
  • kuunliljat (Hosta)
  • kurjenmiekat (Iris)
  • imikät (Pulmonaria)
  • valeangervot (Rodgersia)
  • rikot (Saxifraga)
  • orvokit (Viola)
  • viiniköynnökset (Vitis)
Clematis

Clematis

Iris

Iris

Hemerocallis

Hemerocallis

Nurmikko

Allergikon nurmikko on hyvin hoidettu. Se on lyhyeksi leikattu, jotta heinät eivät pääse kukkimaan. Siitä on myös korjattu pois kaikki leikkuujäte. Kannattaa siis harkita keräävän ruohonleikkurin hankkimista.

Rikkaruohot

Allergikon puutarha on rikkaruohoista vapaa. Kukkivat rikkaruohot voivat aiheuttaa allergisia oireita, joten on syytä kitkeä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jos kitkeminen ei maistu, niin voi harkita katteita tai käyttää maanpeitekasveja pitämään rikkaruohot kurissa. Paras ajankohta rikkaruohohommiin on sateen jälkeen tai viileähköinä ja pilvisinä päivinä.

Vaikka ajatus rikkaruohomyrkyistä voi olla houkutteleva, niin vältä niitä. Kaikki myrkyt voivat olla allergisoivia. Myrkyt voivat olla myös haitallisia hyönteisille, joita allergisen puutarhaan toivotaan mahdollisimman paljon.

Pienilläkin toimenpiteillä saa puutarhan allergiaystävällisemmäksi. Ja kun kaivelee multaa ja varovasti altistaa itsensä kaikelle puutarhassa leijuvalle, niin vastustuskyky kasvaa – tutkitusti. Siis hanskat käteen, ja atsiii…

Taimiostoksille

sunnuntai, huhtikuu 7th, 2013

Tämän kuun loppupuolella taimimyymälät avaavat taas ovensa innokkaille ostajille. Aurinkoisina päivinä myymälöissä riittää sitten vilskettä melkein juhannukseen asti. Jos kaipaat taimimyymälässä paljon neuvoja myyjältä, niin kannattaa suunnata ostoksille vähän huonommalla kelillä.

Taimikauppaan pätevät samat lainalaisuudet kuin mihin tahansa kauppaan – jotkut toimijat ostavat ja myyvät suuria volyymeja halvemmalla ja toiset suppeampaa valikoimaa vähän kalliimmalla. Oli niin tai näin, niin olosuhteet taimimyymälässä ovat kasveille haasteelliset, ja valitettavasti joskus näkee huonolla hoidolla olevia taimia myymälöissä – niin isoissa kun pienissä. Ostaja tunnistaa hyvin hoidetun taimen siitä, että se näyttää hyvältä. Siinä ei ole nuutuneita versoja ja lehtiä, lehdet ovat luonnollisen värisiä ja kasvu on tukevaa.

Kesäkukat ovat meillä pitkälti kertakäyttöisiä, vaikka monet kesäkukkina myytävistä kasveista ovat itse asiassa monivuotisia. Meillä talviolosuhteet ovat kuitenkin sen verran vaativat, että monivuotisten kesäkukkien talvettaminen vaatisi paljon työtä, sekä erikoistiloja, joita harvalla on. Jos oma aika tai innostus ei riitä kesäkukkien kasvattamiseen siemenestä, niin niitä saa sangen edullisesti monesta paikasta.

P1000835

Rakastettu ja vihattu – kesäkukkien Aurajuusto.
Tagetes patula (ryhmäsamettikukka)

Perennojen ja pensaiden hankkiminen on kesäkukkia huomattavasti suurempi investointi. Niistä riittää hyvin hoidettuna iloa todella pitkäksi aikaa, ja siksi niiden taimien hankinnassa kannattaa olla tarkka. Taimistoviljelijöiden kotisivulta löytyy hyvät ja napakat ohjeet hyvän taimen valintaan.

Jos haluat tutkitusti kestävän ja kotimaisen taimen kannattaa hankkia FinE® -taimi. FinE tarkoittaa, että taimi on Finnish Elite, eli suomalainen valiotaimi. Tavaramerkin omistaa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus  MTT, ja sen käytöstä päättävät MTT ja Taimistoviljelijät ry. yhdessä. Tunnus myönnetään vain tarkoin valituille kasveille.

Viime kesänä lanseerattu uusi FinE-logo

Viime kesänä lanseerattu uusi FinE-logo

Ensimmäiset laatutaimivalinnat tehtiin 1980-luvulla Helsingissä, kun haluttiin kestäviä ja terveitä kasviyksilöitä kaupungin viheralueille. Sittemmin laatutaimien kehittäminen siirtyi MTT:lle. Uusia kasviehdokkaita viljellään vähintään viisi vuotta eri puolella Suomea, ennen kuin varsinainen arviointi aloitetaan. Arvioinnissa huomioidaan mm. talvenkestävyys, kasvunopeus ja terveys.  Arvioinnin läpäisseet kasvikannat saavat FinE® -tunnuksen. Niinpä tunnus takaa, että nämä kasvit on aina lisätty ilmastonkestävyydeltään ja käyttöominaisuuksiltaan tutkituista ja tautitestatuista emokasveista.  Erinomaisia kasveja suomalaisiin puutarhoihin siis!

Nyt FinE® -kasvivalikoima kattaa parisataa kasvia, ja valikoima laajenee koko ajan. Valikoimaan voit tutustua MTT:n Kasper-portaalissa.

Vuoden perenna Saksassa

sunnuntai, maaliskuu 3rd, 2013

Myös Saksassa perennaviljelijöiden yhdistys (Bund deutscher Staudengärtner) valitsee vuoden perennan. Tänä vuonna tuon kunnian sai kokonainen kasvisuku, eli tyräkit (Euphorbia).

Staude des Jahres  (Kuva: ©BdS)

Staude des Jahres
(Kuva: ©BdS)

Tyräkkien suvusta tunnetaan reilusti toistatuhatta lajia. Joukkoon mahtuu perennoja, viherkasveja, puolipensasmaisia luonnonlajeja sekä yksi- tai kaksivuotisia kasveja. Meille varmaan kaikista tutuin tyräkki on Euphorbia pulcherrima, eli joulutähti. Tuota kylmälle erittäin arkaa sesonkikasvia ei kuitenkaan kannata istuttaa puutarhaan.

Tyräkit ovat myrkyllisiä, ja voivat aiheuttaa sekä silmä- ja ihoärsytystä että mahan ärsytysoireita. Jos silmään tai käsille joutuu kasvimehua, niin pitää oitis huuhdella ja jos joku pistää tyräkkejä poskeensa, niin on annettava runsaasti juotavaa. Kannattaa siis vetää hanskat käsiin ennen kun käsittelee tyräkkejä.

Tyräkkien varsinaiset kukat ovat useimmiten vihertäviä, todella pieniä ja erittäin huomaamattomia. Se mikä näyttää komealta kukalta on itse asiassa tukilehtiä, joiden tehtävä on houkutella kasviin hyönteisiä.

Puutarhassa tyräkit on syytä sijoittaa lämpimälle ja aurinkoiselle tai puolivarjoiselle kasvupaikalle. Maaperän tulee olla läpäisevä ja kalkkipitoinen. Taimistojen valikoimissa yleisimpiä ovat kultatyräkki (Euphorbia polychroma), rantatyräkki (Euphorbia palustris), tarhatyräkki (Euphorbia cyparissias), himalajantyräkki (Euphorbia griffithii) ja mantelityräkki (Euphorbia amygdaloides). Tyräkkejä voi lisätä myös jakamalla.

Euphorbia polychroma (Kuva: ©Anja Weckman / Suomalainen taimi)

Euphorbia polychroma
(Kuva: ©Anja Weckman / Suomalainen taimi)

Euphorbia palustris  (Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti)

Euphorbia palustris
(Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti)

Euphorbia cyparissias  (Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti)

Euphorbia cyparissias
(Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti)

Euphorbia griffithii  (Kuva: Wikimedia Commons)

Euphorbia griffithii
(Kuva: Wikimedia Commons)

Euphorbia amygdaloides (Kuva: Wikimedia Commons)

Euphorbia amygdaloides
(Kuva: Wikimedia Commons)

Tyräkkeihin voi törmätä myös luonnossa, mutta useimmiten on kyse karkulaisista tai viljelyjäänteistä. Ainoa alkuperäinen tyräkkimme on rantatyräkki (Euphorbia palustris). Se kasvaa Suomenlahden rannikolla Haminan ja Pellingin välisellä alueella, mutta sinne ei saa lähteä taimenhakumatkalle – kasvi on nimittäin rauhoitettu.

Suomessa viljelijät eivät enää valitsee vuoden perennaa, mutta Taimistoviljelijät ry valitsee kasvukauden aikana kuukausille nimikkokasveja. Edellisvuosien ’Kuukauden kasvit’ – mukana myös tyräkit – löytyvät yhdistyksen kasvivinkeistä.

Vuonomaan vuoden perenna

sunnuntai, helmikuu 24th, 2013

Monivuotiset heinät ovat mielestäni aliarvostettuja perennoja. Heinät sopivat erinomaisesti perennaryhmien välikasveiksi ja ne antavat upeaa ilmavuutta vastapainoksi muiden kasvien lehtimassaan. Siksi koin ilahduttavaksi uutiseksi sen, että Norjan puutarhaliiton (Norsk Gartnerforbund) perennajaosto oli valinnut heinän vuoden 2013 perennaksi.

Vuonomaan vuoden perenna on koristekastikan (Calamagrostis x acutiflora) Overdam-lajike.

Infoblatt.jgp

Kuva: OBP.no

Koristekastikka on näyttävä läpi vuoden. Keväällä kasvu alkaa aikaisin ja kasvi muodostaa kauniita mättäitä. Lehdet ovat koristeelliset läpi kesän ja syksyllä kasvi ilahduttaa kauniilla syysvärillään. Talveksi heinä kannattaa jättää törröttäjäksi, joka leikataan alas vasta lumien sulettua.

Kuva: OBP.no

Kuva: OBP.no

Kuva: OBP.no

Kuva: OBP.no

Noin metrin korkuiseksi kasvava koristekastikka sopii sekä yksittäiskasviksi että osaksi ryhmää.  Ryhmässä hyviä vieruskasveja ovat esimerkiksi tädykkeet (Veronica), päivänhatut (Rudbeckia) ja asterit (Aster). Kasvi on sinänsä helppo, koska se ei tee siemeniä eikä leviä ympäriinsä juuriversoilla. Koristekastikka sopii myös ruukkuistutuksiin tai sitä voi käyttää kuivakukka-asetelmissa.

Kuva: OBP.no

Kuva: OBP.no

Kuva: OBP.no

Kuva: OBP.no

Vuoden perenna

keskiviikko, tammikuu 2nd, 2013

Yhden päivän kaunis” on – vapaasti käännettynä – nimi, jonka Carl von Linné antoi 260 vuotta sitten huikaisevan kauniille ja erittäin helpolle perennalle. Nimi koostuu Kreikan kielen sanoista hemera = yksi päivä ja kallos = kaunis. Päivänlilja (Hemerocallis) on Ruotsissa vuoden perenna 2013.  Vuoden perennan valitsee Perennagruppen, jonka muodostavat perennoja viljelevät yritykset.

Päivänliljojen heinämäiset lehdet puhkeavat varhain keväällä ja pysyvät komean vehreinä koko kesän. Kasvin varsinainen koristearvo on kuitenkin komeat kukat ja viikkoja kestävä kukinta. Nimensä mukaisesti päivänliljan yksittäinen kukka on kaunis vain yhden päivän. Samassa kukkavarressa on kuitenkin lukuisia nuppuja, jotka puhkeavat eri aikaan, ja siksi kukinnasta saa nauttia pitkään. Jos valitsee kukkapenkkiin eri aikaan kukkivia päivänliljoja, niin kukintaa riittää kesäkuusta syyskuulle. Syyskylmällä, kukinnan jälkeen, pikkupakkasta kestävät lehdet muuttuvat keltaisiksi.

(kuva: hemerocallis-europa.eu)

Perinteisten päivänliljalajikkeiden kukat ovat keltaisia tai oransseja. Jalostettujen lajikkeiden myötä väripaletti on kuitenkin laajentunut. Väreissä löytyy mistä valita – on yksi- tai moniväristä, valkoista, kirkkaanpunaista, syvän viininpunaista, pastellisävyjä,… Kokeile vaikka huviksesi googlen kuvahakua hakusanalla ’hemerocallis’. Myös koossa on mistä valita, sekä kasvin korkeuden että kukan koon suhteen. Pienimmät päivänliljat ovat reilut 20 cm korkeat, suurimmat metrin korkeampia. Pienimmät kukat ovat läpimitaltaan muutaman sentin, suurimmat yli 30 senttisiä.

Arctic Snow (kuva: perennagruppen.se)

Happy Returns (kuva: perennagruppen.se)

Pardon Me (kuva: perennagruppen.se)

Päivänliljat ovat pitkäikäisiä ja talvenkestäviä perennoja, jotka ovat kasvupaikan suhteen sangen vaatimattomia. Umpivarjossa ja märässä maaperässä kasvi ei viihdy, muualla kyllä. Se ei leviä holtittomasti juuriversoilla tai siementen kautta, eli ei kuulu niihin kasveihin jotka alta aikayksikön valtaavat kohtuuttomasti tilaa muilta. Päivänlilja sopii myös kaupunkiympäristöön, koska sen ilmansaasteiden sietokyky on hyvä. Nimestään huolimatta päivänlilja ei kuulu liljakasveihin (Liliaceae). Siksi liljojen pahin tuholainen, liljakukko, jättää kasvin rauhaan, eikä se erityisemmin maistu myöskään rusakoille tai kaneille.

Strawberry Candy (kuva: perennagruppen.se)

Mauna Loa (kuva: perennagruppen.se)

Ensimmäiset kirjalliset merkinnät päivänliljasta ovat Kungfutsen ajoilta – yli kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten. Menneen ajan kiinalaiset käyttivät päivänliljan nuppuja ja nuoria lehtiä vihanneksina sekä juuria ja vanhempia lehtiä kipulääkkeenä. Päivänliljaa voi käyttää myös leikkokukkana.

Summer Wine (kuva: perennagruppen.se)

Pandoras Box (kuva: perennagruppen.se)

Kasviin ihastuneille ja erityisesti vihkiytyneille on olemassa oma yhdistys – Hemerocallis Europe. Ihana kasvi – yksi suosikeistani!

In the early years, daylilies were what I would describe as plain, but consistent, dependable, and hardy – hardy in the sense of being tough! Over the past 25-30 years, the daylily has become greatly refined and can now certainly be described as unique, beautiful, and varied.

- Bill Munson -