Archive for the ‘Perennat’ Category

Ammattiylpeyttä

perjantai, lokakuu 3rd, 2014

Alanvaihtajana saan usein kysymyksen ”Mitä sinä nykyisin oikeastaan teet?”. Viheralalla toimiminen on tuttu juttu, mutta mikä on se, joka oikeasti täyttää päivät – ainakin kasvukauden aikana?

Päivät täyttyvät hyvin erilaisesta tekemisestä. Alkukausi painottuu leikkaamiseen. Sen jälkeen alkaa kevättyöt ja kesäkukkahommat. Ennen juhannusta on viherrakennuskiirettä ja juhannuksen jälkeen tekeminen on pitkälti perushoitoa. Syksyn lähestyessä alkavat syystyöt. Läpi kauden kulkevat neuvonta ja suunnittelu. Kaikenlaista siis – ja kaikki yhtä mielekästä työtä. Nimenomaan työtä, ja vielä sellaista, jonka tekemisestä olen aidosti ylpeä.

Missioni on auttaa. Auttaa sellaisia jotka eivät halua, eivät ehdi, eivät osaa, eivät jaksa. Siksi tuntuu aina yhtä hassulta, kun joku asiakas kokee tarpeelliseksi selitellä miksi on palkannut puutarhurin hoitamaan jonkun pihansa työn. Tokkopa kukaan selittelee automekaanikolle miksi tuo autonsa huoltoon tai sähkömiehelle miksi on tilannut hänet vetämään johtoja . Ei siis puutarhurillekaan tarvitse selitellä – vuohenputken kitkeminen(kin) on hänen työtään. Ja hän auttaa kyllä ihan pienissäkin tarpeissa – ei niitä ole mitään syytä vähätellä.

P1030427

Tänä kesänä olen törmännyt usealla pihalla siihen, että upean suunnitelman pohjalta rakennetussa pihassa joku kohta on muuttunut ”kaljuksi”.  Perennat ovat kuolleet. Kasvupaikat ovat olleet erilaiset, ja kasvit ko. kasvupaikoille sopivia. Yhden yhteisen tekijän olen kaikissa noissa pihoissa löytänyt. Kuolleet kasvit ovat olleet tuontitavaraa. Talvi oli lumeton ja kesän lämpötilavaihtelut kerrassaan poikkeukselliset – sanoi Ilmatieteeen laitos mitä tahansa.  Ilmeisesti tuo on ollut noille kasveille liikaa.

P1030434

Kannattaa siis suosia kotimaista taimimateriaalia, vaikka se väistämättä on hieman kalliimpaa kuin tuontitavara.  Pitkällä tähtäimellä syntyy säästöä, kun taimet pysyvät hengissä. Suomalaiset taimistoviljelijät tekevät kerrassaan erinomaista työtä, josta heidän on syytä olla ylpeitä!

Aina ei kaikkia upean suunnitelman täsmälajikkeita löydy kotimaisena tuotantona, mutta kannattaa ehkä miettiä voisiko ne korvata melkein identtisellä lajikkeella, jota viljellään Suomessa. Jos oma intressi tai omat taidot eivät riitä tuohon pohdintaan, niin aina voi pyytää apua ammattilaiselta.

P1010198

Kuvien perennat ovat kotimaisia – Björkvallin Taimiston kasvatteja.

Lentävää kauneutta

lauantai, heinäkuu 12th, 2014

Kaunis keveä perhonen
lentää kukasta kukkaan
lemmikistä neilikkaan,
sinikellosta apilaan
ja sieltä nurmen nukkaan.

Kaunis iloinen perhonen
kukkien mettä maistaa
niityillä sinisillä.
Aina on kiire sillä.
Ihana aurinko paistaa.

(Tsekkiläinen kansanruno, käännös Eeva-Liisa Manner)

 

Olen huono perhostuntija, joten olen erittäin kiitollinen erinomaisesta ja palkitusta Luontoportista. Perhoset ovat kauniita, ja lasken herkästi työkalun kädestäni pysähtyäkseni ihailemaan perhosten lentoa omassa puutarhassani. Niistä on hyötyä pölyttäjinä, aivan kuten mehiläisistä, kimalaisista ja kukkakärpäsistä.

25072010217

Perhoset viihtyvät niityillä ja kedoilla. Kun perinnemaisemat harvinaistuvat, perhoslajit vähenevät. Ylihoidetut ja tiukkaan parturoidut nurmikot sekä pitkälle jalostetut tuontikasvit eivät muodosta sellaista monimuotoista ympäristöä, joka houkuttelisi perhosia. Jokainen voi omilla valinnoillaan luoda perhosille suotuisan ympäristön. Eikä siihen tarvita kokonaista pihaa – myös parvekkeesta voi tehdä perhosystävällisen.

P1000516

Ruotsin Luonnonsuojeluyhdistys on listannut perhospuutarhan kultaiset säännöt seuraavasti.

Perhoset tarvitsevat ravintoa koko elämänsä ajan. Toukka syö isäntäkasvia, ja aikuinen perhonen imee mettä. Muista huomioida perhosten kasvitarve koko niiden elinkaaren ajaksi.

Perhospuutarhan perustavan on siis syytä olla jopa hieman huolimaton rikkakasvien kitkemisessä. Pihan laidoille tai vaikka kompostin viereen on hyvä jättää kasveja perhosten lastentarhaa varten.

Istuta voimakkaan värisiä mesikasveja.

Tuosta säännöstä olen osittain eri mieltä… Perhoset valitsevat kukan sen värin, muodon ja tuoksun perusteella, ja eri lajeilla on erilaiset mieltymykset. Päiväperhosille suosittuja värejä ovat purppura, violetti ja keltainen, kun taas yöperhoset pitävät enemmän vaaleista, jopa ihan valkoisista, kukista.

Suosi yksinkertaisia ja vanhoista kannoista peräisin olevia kasveja. Monet pitkälle jalostetut kasvit eivät tuoksu ja niissä on niukasti mettä.

Perinnekasvit kuuluvat itseoikeutetusti perhospuutarhaan!

Kevään kukkapuute on pullonkaula monelle perhoslajille. Istuta aikaisia kukkijoita.

Hyvässä perhospuutarhassa kukkii itse asiassa läpi kesän.

Istuta mesikasvit ryppäisiin, ei erilleen kasvi sinne ja toinen tänne. Silloin perhoset löytävät kasvit helpommin.

Myös toukkien isäntäkasvit on syytä kasvattaa ryppäissä, ettei ravinto lopu. Nokkoset, hernekasvit ja ristikukkaiskasvit ovat monien perhoslajien isäntäkasveja.

Syyssyrikkä, mäkimeirami (= oregano), laventeli, timjami ja ohdakkeet ovat erinomaisia mesikasveja.

Perusta perhosravintolasi mieluiten tuulelta suojattuun ja aurinkoiseen paikkaan.

Älä käytä mitään kemikaaleja torjunta- tai lannoiteaineena.

(kuva: Naturskyddsföreningen)

(kuva: Naturskyddsföreningen)

Jos perhosystävällinen puutarha kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi tutustumista Riku Cajanderin sympaattiseen kirjaan ’Puutarhan parhaat perhoskasvit. Kirja kertoo perhosten ja kasvien yhteiselosta sekä listaa hoito-ohjeineen kirjoittajan oman subjektiivisen ”perhoskasvien top 100 –listan”. Ja löytyy sieltä myös perhoskiljun teko-ohje…

Voit myös katsoa tämän videon:

Äitienpäiväruusun heimolaiset

lauantai, toukokuu 10th, 2014

Huomenna vietetään äitienpäivää. Niinpä kukkakaupat, myyntikojut ja marketit ovat tulvillaan erivärisiä ja –kokoisia ruukkuruusuja – niitä ”oikeita äitienpäiväruusuja”.  Olen saanut sangen kieroja katseita kun olen mielenkiinnosta kysynyt myytävien ruusujen lajia ja lajiketta…

Äitienpäivänä myytävät ruukkuruusut ovat toki ruusuja (Rosa), eli kuuluvat ruusujen laajaan sukuun. Ruusujen suku kuuluu puolestaan ruusukasvien heimoon (Rosaceae). Ruusukasvien heimo on mielestäni erittäin kiehtova. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti ainakin 130 sukua ja yli 2000 lajia. Heimossa on sekä ruoho- että puuvartisia lajeja, ja monet lajit tuottavat herkkuja.

Perennapenkissä hyvin yleisiä ruusukasveja ovat esimerkiksi poimulehdet (Alchemilla), töyhtöangervot (Aruncus) ja ansikat (Waldsteinia). Pensasaidoissa heimoon saattaa törmätä vaikka orapihlajan (Crataegus), pensasangervon (Spiraea) tai tuhkapensaan (Cotoneaster) muodossa.

Alch

Spiraea

Erityisen mieluisia ovat herkkuja tuottavat ruusukasviheimolaiset – esimerkiksi omenapuut (Malus), vatukat (Rubus) ja mansikat (Fragaria). Suomalaisille jopa taloudellisesti tärkeää ruusukasvien heimoon kuuluva lajike on lakka (Rubus chamaemorus).

Malus

Rubus

Ruusukasvien heimoon kuuluva tuomi tuskin tuo kenellekään ensisijaisesti mieleen herkut, mutta Prunus-sukuun kuuluvat tuomien lisäksi myös kirsikat ja luumut.

Prunus

Luumu

Ruusukasvien heimo on erittäin laaja ja monipuolinen. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että ruusu on aina ruusu. Se olisi todennäköisesti sangen ylivoimainen voittaja Rosaceae-heimon ”missikisoissa”… Oma suosikkini – juhannusruusu (Rosa spinosissima ’Plena’) – aloittanee kukintansa reilun kuukauden päästä.

P1000852

Årets stude 2014

perjantai, maaliskuu 14th, 2014

Myös Norjan puutarhaliiton perennajaosto valitsee vuoden perennan.  Vuonna 2003 alkanut perinne on vuosittain nostanut parrasvaloihin sekä tuttuja että hieman tuntemattomampia kasveja. Valinta on aina osunut yksittäiseen lajikkeeseen ja viime vuonna tuon ”arvonimen”  sai koristekastikan (Calamagrostis x acutiflora) Overdam-lajike.

Tänä vuonna vuoden perennaksi valittiin lajike, jolle en ahkerasta salapoliisityöstä huolimatta löytänyt täysin varmaa suomenkielistä nimeä. Tuo ”mysteerinen” lajike on Corydalis omeiana, eli joku kiurunkannus (nunneört). The Plant List’in mukaan kyseessä on safiirikiurunkannuksen (Corydalis flexuosa – pandanunneört) alalaji (subsp.) tai muoto (f.).

Oli miten oli…

(kuva: stauder.net)

(kuva: stauder.net)

Kiurunkannukset ovat unikkokasveihin (Papaveraceae) kuuluvia kasveja, jotka kukkivat sangen aikaisin keväällä.  Kukinnon värissä on mistä valita. Lajikkeesta riippuen terttumaiset kannukselliset kukat ovat valkoisia, keltaisia, puna- tai lilansävyisiä – tai sinisiä, kuten vuonomaan vuoden perennassa.

(kuvat: Wikimedia Commons)

(kuvat: Wikimedia Commons)

Erään arvovaltaisen lähteen mukaan sinikukkaiset kiurunkannukset olivat aikoinaan erityisen arvostettuja, koska niiden kasvattaminen oli vaikeaa ja elinikä lyhyt.  Nykyisin sinikukkaisia kiurunkannuksia löytyy laajemmin, eikä niiden hoito ole muunvärisiä vaikeampaa. Tästä saamme kiittää kiinalaisia ja kolmea brittiläistä kasvitieteilijää.

Corydalis omeiana  (kuva: obp.no)

Corydalis omeiana (kuva: obp.no)

Suomen luonnossa kasvaa kolme lajiketta: jalokiurunkannus (Corydalis nobilis), pystykiurunkannus (Corydalis solida) ja hentokiurunkannus (Corydalis intermedia). Jalokiurunkannus on viljelykarkulainen. Pystykiurunkannusta löytyy myös monesta  puutarhasta, kuuluuhan se perinnepihan vanhimpaan lajistoon. Hentokiurunkannus on rauhoitettu entisten Oulun ja Lapin läänin alueella.

Jalokiurunkannus (kuva: Luotoportti © Jouko Lehmuskallio)

Jalokiurunkannus (kuva: Luotoportti © Jouko Lehmuskallio)

Pystykiurunkannus (kuva: Luontoportti © Jouko Lehmuskallio)

Pystykiurunkannus (kuva: Luontoportti © Jouko Lehmuskallio)

Hentokiurunkannus (kuva: Luontoportti © Jouko Lehmuskallio)

Hentokiurunkannus (kuva: Luontoportti © Jouko Lehmuskallio)

Puutarhassa kiurunkannukset viihtyvät parhaiten puolivarjossa. Kasvualustaksi sopii parhaiten kalkkipitoinen ja runsasravinteinen hiekkamulta. Kovin kranttu kiurunkannus ei ilmeisesti kasvualustansa osalta ole. Nimittäin omassa puutarhassani pystykiurunkannukset kukkivat iloisesti sekä kovassa savimaassa että vattupensaiden alla – ja jopa hiekkatiellä…

Vattupensaan aluskasvillisuutta viime keväänä (valkovuokkoja, skilloja ja pystykiurunkannuksia)

Vattupensaan aluskasvillisuutta viime keväänä (valkovuokkoja, skilloja ja pystykiurunkannuksia)

Joissakin lähteissä sanotaan kiurunkannusten olevan myrkyllisiä.  Myrkytystietokeskuksen kasviluettelon mukaan se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Staude des Jahres 2014

perjantai, helmikuu 28th, 2014

Vuodesta 2001 alkaen Saksan perennaviljelijöiden yhdistys (Bund deutscher Staudengärtner) on valinnut vuoden perennan. Yhdistys ei rajaa valintaansa yhteen yksittäiseen kasviin, vaan kääntää aina fokuksen kokonaiseen sukuun. Tämänvuotinen perennasuku on varjohiipat (Epimedium - sockblomma).

(kuva: BdS)

(kuva: BdS)

Varjohiipat kuuluvat happomarjojen sukuun (Berberidaceae), joten niiden kenties tunnetumpia ”serkkuja” ovat happomarjat (Berberis) ja mahoniat (Mahonia). Suomalaisissa puutarhoissa yleisimpiä varjohiippoja lienevät alppivarjohiippa (Epimedium alpinium) ja tarhavarjohiippa (Epimedium x rubrum).

Epimedium alpinum - alppivarjohiippa (kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium alpinum – alppivarjohiippa
(kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium x rubrum - tarhavarjohiippa (kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium x rubrum – tarhavarjohiippa
(kuva: Wikimedia Commons)

Varjohiipat kukkivat keväällä, touko-kesäkuussa. Pieni terttumainen kukinto on soma, mutta varjohiippojen ensisijainen koristearvo on – ainakin minun mielestä – lehdissä. Herttamaisten lehtien sävy vaihtuu vuodenajan mukaan, ja lumen alla lehdistö saattaa jopa selvitä talven yli.

Epimedium x rubrum - tarhavarjohiippa (kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium x rubrum – tarhavarjohiippa
(kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium grandiflorum - idänvarjohiippa (kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium grandiflorum – idänvarjohiippa
(kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium alpinum - alppivarjohiippa (kuva: Wikimedia Commons)

Epimedium alpinum – alppivarjohiippa
(kuva: Wikimedia Commons)

Nimensä mukaisesti varjohiipat viihtyvät puolivarjossa tai varjossa. Ne sopivat oivasti maanpeittäjäksi, perennapenkkien reunustoille tai kivikkoryhmiin. Kasvualustaksi varjohiipat haluavat tuoreen, runsasravinteisen ja humuspitoisen maan. Paikalleen vakiintuneena ne kestävät jopa lyhytaikaista kuivuutta.

Varjohiipan saksankielinen nimi, ’Elfenblume’, juontuu kasvin sirohkosta ja keijukaismaisesta olemuksesta. Ulkonäkö kuitenkin hieman pettää, koska sekä lehdet että kukkavarret ovat aika jykeviä.

Tämä kasvi on myös oiva esimerkki siitä, että kasvinimiä ei parane mennä kääntämään sanakirjan avulla. Suora käännös saksasta nimittäin väittäisi että vuoden perenna on keijunkukka (Heuchera – alunrot). Kasvien tieteellisten nimien käytössä on siis vissi pointti – se ei ole hienostelua.

Heuchera x brizoides - tarhakeijunkukka (kuva: Wikimedia Commons)

Heuchera x brizoides – tarhakeijunkukka
(kuva: Wikimedia Commons)

Heuchera michranta 'Palace Purple' - purppurakeijunkukka (kuva: Wikimedia Commons)

Heuchera michranta ’Palace Purple’ – purppurakeijunkukka
(kuva: Wikimedia Commons)

Varjohiippakuriositeettina kerrottakoon se, että esim. Tiede-lehden artikkelin mukaan Milanon yliopiston tutkimukset ovat osoittaneet, että eräs varjohiippa (Epimedium brevicornum) on jopa Viagraa tehokkaampi hoito erektiohäiriöön – vähemmillä sivuvaikutuksilla. Kasveista on siis moneksi!

Årets perenn 2014

torstai, helmikuu 20th, 2014

Naapurimaassamme Ruotsissa perennoja viljelevien muodostama Perennagruppen on valinnut vuoden perennan jo vuodesta 1997 alkaen. Valinnan tavoitteena on nostaa esiin erityisen arvokkaita puutarhakasveja. Valintakriteereiksi Perennagruppen listaa, että kasvin on oltava terve, kestävä ja kaunis sekä pienen ylimääräisen huomion arvoinen.

Viimevuotinen valinta, päivänlilja (Hemerocallis), on minulle sekä tuttu että rakas perenna. Tänä vuonna valittu kevätlupikka (Sesleria heufleriana – vårälväxing) oli sitä vastoin minulle täysin uusi tuttavuus!

(kuva:Perennagruppen)

(kuva:Perennagruppen)

Jotakin kevätlupikan yleisyydestä täällä meillä kertonee se, että jokaisen puutarhurin ”nimiraamatun”, eli Viljelykasvien nimistö –kirjan vuoden 2004 painoksessa tuota kasvia ei ole. Tuoreimmassa, vuoden 2012 painoksessa, se on jo mukana.

Englanninkielinen nimi Blue-green moor grass (sinivihreä nummiruoho) kertoo kevätlupikasta aika paljon. Isohkoa ruohomätästä muistuttavan kasvin lehdet ovat toiselta puolelta vihreät ja toiselta puolelta sinertävät.

(kuva:Perennagruppen)

(kuva:Perennagruppen)

Perennaksi kevätlupikka on aika omanlaisensa. Sen mättäät heräävät talviunilta puutarhaa sulostuttamaan jo lumikellojen ja krookusten aikaan, ja lähes mustat kukat puhkeavat jo huhti-toukokuussa. Kukat voi kuivattaa. Vaikka kukinta on ohi aikaisin, niin lehtiensä ansiosta kevätlupikka on näyttävä kasvi koko kesän. Sen lehtimättäät ovat noin 30-40 cm korkeat.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva:Perennagruppen)

(kuva:Perennagruppen)

Kevätlupikka on – ainakin Perennagruppenin kuvauksen mukaan – aika ihanteellinen perenna. Se viihtyy missä tahansa, kestää melkein mítä tahansa eikä tarvitse minkäänlaista hoitoa. Monen kasvuvuoden jälkeen mätäs voi kuitenkin ”kaljuuntua” keskeltä.

Jos innostuit kevätlupikasta, niin nettitiedon mukaan sitä pitäisi olla saatavissa ainakin Blomqvistin Taimistosta sekä siemenenä Joyseedsistä.

Calle pisti ojennukseen

perjantai, marraskuu 8th, 2013

Olen havainnut, että ihmiset voi – hieman kärjistäen – luokitella kahteen ryhmään sen perusteella miten he säilyttävät tärkeitä papereitaan. Toiset ovat ’muovitasku-lokerikko-välilehti’ –ihmisiä  ja toiset ovat ’kasaihmisiä’. Itse kuulun tuohon ensiksi mainittuun ryhmään, ja kenties siksi minua kiehtoo suuresti kasvien systemaattinen luokittelu.

Vielä 1950-luvulla suomalaiset koululaiset opiskelivat biologian tunneilla Carl von Linnén silloin jo noin kaksisataa vuotta vanhaa kasvijärjestelmää. Linné luokitteli kasvit heteiden määrän ja sijainnin mukaan 24 luokkaan. Tuon luokittelunsaClavis systematis sexualis’ – Linné esitteli ensimmäistä kertaa vuonna 1735 julkaisemassaan teoksessa ’Systema Naturae’.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Kun luontoa lähdetään lokeroimaan, niin eihän sitä voi jättää pelkästään kasveihin. Linné luokitteli myös eläimet kuuteen ja mineraalit neljään luokkaan. Vaatimattomaksi tuota Ruotsin sadan kruunun seteliä koristavaa aatelisherraa ei voi kutsua – hänen sanotaan tokaisseen, että ”Luoja loi, Linné järjesti”.

Nykyisin Linnén kasvien luokittelu on jo vanhentunut. Hänen luoman luokittelumenetelmän heikkous on se, että heteitä ja emiä voi olla samoja määriä myös sellaisilla kasveilla, jotka eivät ole toisilleen sukua.  Niinpä kasvit nykyisin luokitellaan evoluutiobiologian pohjalta. Jokaisella kasvilla on oma ’sukupuu’, joka ei juurikaan poikkea sukututkijoiden meille ihmisille tuottamista vastaavista. Eliöiden luokittelutiedettä kutsutaan kladistiikaksi.

(kuva: University of Toronto)

(kuva: University of Toronto)

Carl von Linnén suuruus ei kuitenkaan rajoitu pelkästään luokitteluun. Hän nimittäin keksi sen, miten yksinkertaistaa lajien nimistöä. Häntä selvästikin turhautti se, että eri lähteissä eri lajeilla oli – lähteen kirjoittajasta riippuen – erilaiset nimet. Lisäksi nimet olivat äärimmäisen pitkiä. Ja kirjoihin painetuilla nimillä ei sitten taas ollut mitään tekemistä sen kanssa, miksi kansa ko. kasvia (tai eläintä) kutsui. Nimet vaihtelivat sekä kielen että kieliryhmän sisällä eri seutujen välillä. Ota tuosta nyt selvää…

Niinpä Linné tarjosi ratkaisuksi sen, että jokaisella lajilla on kaksiosainen, yksiselitteinen nimi. Nimen alkuosa viittasi sukuun ja loppuosa lajiin. Nimen kieleksi Linné valitsi latinan, koska se oli sen aikainen oppineiden yhteinen kieli.  Kasvien uusi nimistö esiintyy ensimmäistä kertaa Linnén vuonna 1753 julkaisemassa teoksessa Species Plantanum’.

(kuva: Wikimedia COmmons)

(kuva: Wikimedia COmmons)

Suvut ja lajit ovat muuttuneet moneen kertaan Linnén ajan jälkeen, mutta hänen luoma nimeämisen periaate on edelleen voimassa. Jokainen uusi laji saa tuon 260 vuotta vanhan periaatteen mukaisesti kaksiosaisen nimen.

Kenties tuosta Linnén käyttämästä nimeämisen kielestä juontaa juurensa se, että sangen yleisesti puhutaan kasvien ”latinalaisesta nimestä”. Jos pieni saivartelu sallitaan, niin pitäisi puhua kasvien tieteellisestä nimestä. Kaikki kun ei enää ole latinaa, vaikka siltä kuulostaakin…

Marja-aika on parhaimmillaan – ja pahimmillaan

tiistai, heinäkuu 30th, 2013

On taas se aika vuodesta, jolloin kotipuutarhurit viihtyvät puskissa ja metsään ei kannata mennä ilman sankoa. Marjasato on kypsynyt! Marjat, hillot, soseet, survokset ja mehut täyttävät pakastimet ja kellarit – ja hyvä niin. Luonnosta saadut vitamiinit ovat meille tuiki tärkeitä kun päivät pikkuhiljaa taas lyhenevät.

Marjasadon kypsymisellä on kuitenkin myös kääntöpuoli, joka konkreettisesti muistutti olemassaolostaan. Ystäväni oli laittanut Facebookin kuvan naapurin puolelta tunkevasta kasvista, jonka kauniit punaiset marjat kovasti kiinnostivat hänen pientä poikaansa. Onneksi poika oli tässä tapauksessa kiikuttanut marjat äidilleen eikä pistänyt poskeensa. Kasvi oli myrkyllinen punakoiso (Solanum dulcarama), muinoin lääkekasvinakin käytetty köynnöstävä puolipensas.

Punakoiso  (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Punakoiso
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Todennäköisesti kattavin verkosta löytyvä luettelo kasvien myrkyllisyydestä on HUS:n Myrkytystietokeskuksen lista. Suomenkielisen nimen mukaan aakkostettu lista on hyvä, mutta sen käyttäminen edellyttää että tuntee kasvit, koska kuvia ei ole. Ruotsalainen Giftinformationscentralen on tässä askeleen pidemmällä – heidän listassa (ruotsinkielisen nimen mukaan aakkostettu) on pienet kuvat, ja sivustolla on myös erillinen valikoima kuvia marjoista.

Luonnossa esiintyvistä myrkyllisistä marjoista löytyy hyvä kooste Metsähallituksen Luontoon.fi –sivustolta.  Kasvit ovat tuossakin listana, mutta oivasti linkitettynä erinomaiseen Luontoportti –sivustoon, jossa jokaisesta kasvista on useita valokuvia. Luontoportin kasviosion aloitussivulla voi myös antaa tuntomerkkejä, joiden perusteella palvelu haarukoi esille tuntomerkkeihin sopivat kasvit.

Oman puutarhan kasvien myrkyllisyys kannattaa ehdottomasti tunnistaa ja tiedostaa. Erittäin myrkyllisiä siemeniä tai marjoja tuottavia ovat kultasateet (Laburnum) ja näsiät (Dahpne)

Kaljukultasade  (kuvat: Wikimedia Commons)

Kaljukultasade
(kuvat: Wikimedia Commons)

Näsiä  (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Näsiä
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Kukkakasveista vakavan myrkytyksen voivat aiheuttaa kielo (Convallaria majalis), ukohatut (Aconitum), risiini (Ricinus communis) ja sormustinkukat (Digitalis).

Vasemmalta ukonhattu, risiini ja sormustinkukka (kuvat: Wikimedia Commons)

Vasemmalta ukonhattu, risiini ja sormustinkukka
(kuvat: Wikimedia Commons)

Jos lähipiirissä on pieniä lapsia, niin on viisasta pitää heidät erossa myös näistä puutarhassa käytetyistä kasveista:

Konnanmarjat / kimikit (Actaea)

Mustakonnanmarja (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Mustakonnanmarja
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Tähkäkimikki  (kuvat: Wikimedia Commons)

Tähkäkimikki
(kuvat: Wikimedia Commons)

Kuusamat (Lonicera) – Marjasinikuusaman (Lonicera caerulea var. edulis) marjat ovat myrkyttömiä.

Lehtokuusama  (kuva: Wikimedia Commons)

Lehtokuusama
(kuva: Wikimedia Commons)

Lumimarja (Symphoricarpos)

Valkolumimarja  (kuva: Wikimedia Commons)

Valkolumimarja
(kuva: Wikimedia Commons)

Terttuselja (Sambucus racemosa)

Terttuselja  (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio )

Terttuselja
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio )

Väriherne (Genista)

Pensasväriherne  (kuva: Wikimedia Commons)

Pensasväriherne
(kuva: Wikimedia Commons)

Marjoja tuottavista puutarhakasveista myrkyllisiä ovat myös happomarjat (Berberis) ja marjakuuset (Taxus).  Happomarjan kypsät marjat eivät kuitenkaan aiheuta vaara, koska ne ovat myrkyttömiä. Marjakuusen marjoissa siemenet ovat myrkyllisiä, mutta marjan malto ei.

Turvallista marja-aikaa kaikille pienille ja isoille luonnon ystäville!

Atsii…

torstai, toukokuu 16th, 2013

Kevät on ihanaa aikaa. Monelle allergikolle kevät on kuitenkin hieman tuskainen kun nenä vuotaa tai on tukossa, aivastuttaa, silmiä kirvelee…

Vaikka monet kasvit aiheuttavat allergisia oireita, niin ei se kuitenkaan tarkoita sitä että heinänuhaisen henkilön puutarhan pitäisi olla pelkkää kiveä ja tekonurmikkoa. Oikeanlaisilla valinnoilla allergikkokin voi nauttia aidosta ja elävästä vihreästä ympärillään – jopa keväällä.

Kasvit

Allergikon on syytä välttää tuulipölytteisiä kasveja. Monet vaatimattomasti kukkivat lehtipuut  ja –pensaat ovat tuulipölytteisiä, samoin monet heinäkasvit. Hyönteisten pölyttämiä kasveja kannattaa siis suosia, ja useinhan mesikasvit ovat myös erittäin kauniita! Puutarhaan voi perustaa hyönteishotellin, jotta pölyttäjät viihtyvät pihassa – ja samalla tulee vaalittua myös puutarhan monimuotoisuutta.

Kuva: Wikimedia Commons

Kuva: Wikimedia Commons

Vältettävien listalla on myös voimakkaasti tuoksuvat kasvit, koska usein allergikon hengitystiet ovat herkistyneet voimakkaille tuoksuille. Kannattaa siis harkita kahdesti istuttaako puutarhaansa syreenejä, jasmikkeita, liljoja, ruusuja,…

Harmillista kyllä eri lähteissä suositellut ja vältettävät kasvit tuntuvat menevät monesti ristiin – yksi suosittelee, toinen kehottaa välttämään. Jonkinlainen ”sopii allergikon puutarhaan” -yksimielisyys tuntuu kuitenkin vallitsevan ainakin näiden kasvien kohdalla:

  • akileijat (Aquilegia)
  • kärhöt (Clematis)
  • pikkusydämet (Dicentra)
  • päivänliljat (Hemerocallis)
  • kuunliljat (Hosta)
  • kurjenmiekat (Iris)
  • imikät (Pulmonaria)
  • valeangervot (Rodgersia)
  • rikot (Saxifraga)
  • orvokit (Viola)
  • viiniköynnökset (Vitis)
Clematis

Clematis

Iris

Iris

Hemerocallis

Hemerocallis

Nurmikko

Allergikon nurmikko on hyvin hoidettu. Se on lyhyeksi leikattu, jotta heinät eivät pääse kukkimaan. Siitä on myös korjattu pois kaikki leikkuujäte. Kannattaa siis harkita keräävän ruohonleikkurin hankkimista.

Rikkaruohot

Allergikon puutarha on rikkaruohoista vapaa. Kukkivat rikkaruohot voivat aiheuttaa allergisia oireita, joten on syytä kitkeä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jos kitkeminen ei maistu, niin voi harkita katteita tai käyttää maanpeitekasveja pitämään rikkaruohot kurissa. Paras ajankohta rikkaruohohommiin on sateen jälkeen tai viileähköinä ja pilvisinä päivinä.

Vaikka ajatus rikkaruohomyrkyistä voi olla houkutteleva, niin vältä niitä. Kaikki myrkyt voivat olla allergisoivia. Myrkyt voivat olla myös haitallisia hyönteisille, joita allergisen puutarhaan toivotaan mahdollisimman paljon.

Pienilläkin toimenpiteillä saa puutarhan allergiaystävällisemmäksi. Ja kun kaivelee multaa ja varovasti altistaa itsensä kaikelle puutarhassa leijuvalle, niin vastustuskyky kasvaa – tutkitusti. Siis hanskat käteen, ja atsiii…

Taimiostoksille

sunnuntai, huhtikuu 7th, 2013

Tämän kuun loppupuolella taimimyymälät avaavat taas ovensa innokkaille ostajille. Aurinkoisina päivinä myymälöissä riittää sitten vilskettä melkein juhannukseen asti. Jos kaipaat taimimyymälässä paljon neuvoja myyjältä, niin kannattaa suunnata ostoksille vähän huonommalla kelillä.

Taimikauppaan pätevät samat lainalaisuudet kuin mihin tahansa kauppaan – jotkut toimijat ostavat ja myyvät suuria volyymeja halvemmalla ja toiset suppeampaa valikoimaa vähän kalliimmalla. Oli niin tai näin, niin olosuhteet taimimyymälässä ovat kasveille haasteelliset, ja valitettavasti joskus näkee huonolla hoidolla olevia taimia myymälöissä – niin isoissa kun pienissä. Ostaja tunnistaa hyvin hoidetun taimen siitä, että se näyttää hyvältä. Siinä ei ole nuutuneita versoja ja lehtiä, lehdet ovat luonnollisen värisiä ja kasvu on tukevaa.

Kesäkukat ovat meillä pitkälti kertakäyttöisiä, vaikka monet kesäkukkina myytävistä kasveista ovat itse asiassa monivuotisia. Meillä talviolosuhteet ovat kuitenkin sen verran vaativat, että monivuotisten kesäkukkien talvettaminen vaatisi paljon työtä, sekä erikoistiloja, joita harvalla on. Jos oma aika tai innostus ei riitä kesäkukkien kasvattamiseen siemenestä, niin niitä saa sangen edullisesti monesta paikasta.

P1000835

Rakastettu ja vihattu – kesäkukkien Aurajuusto.
Tagetes patula (ryhmäsamettikukka)

Perennojen ja pensaiden hankkiminen on kesäkukkia huomattavasti suurempi investointi. Niistä riittää hyvin hoidettuna iloa todella pitkäksi aikaa, ja siksi niiden taimien hankinnassa kannattaa olla tarkka. Taimistoviljelijöiden kotisivulta löytyy hyvät ja napakat ohjeet hyvän taimen valintaan.

Jos haluat tutkitusti kestävän ja kotimaisen taimen kannattaa hankkia FinE® -taimi. FinE tarkoittaa, että taimi on Finnish Elite, eli suomalainen valiotaimi. Tavaramerkin omistaa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus  MTT, ja sen käytöstä päättävät MTT ja Taimistoviljelijät ry. yhdessä. Tunnus myönnetään vain tarkoin valituille kasveille.

Viime kesänä lanseerattu uusi FinE-logo

Viime kesänä lanseerattu uusi FinE-logo

Ensimmäiset laatutaimivalinnat tehtiin 1980-luvulla Helsingissä, kun haluttiin kestäviä ja terveitä kasviyksilöitä kaupungin viheralueille. Sittemmin laatutaimien kehittäminen siirtyi MTT:lle. Uusia kasviehdokkaita viljellään vähintään viisi vuotta eri puolella Suomea, ennen kuin varsinainen arviointi aloitetaan. Arvioinnissa huomioidaan mm. talvenkestävyys, kasvunopeus ja terveys.  Arvioinnin läpäisseet kasvikannat saavat FinE® -tunnuksen. Niinpä tunnus takaa, että nämä kasvit on aina lisätty ilmastonkestävyydeltään ja käyttöominaisuuksiltaan tutkituista ja tautitestatuista emokasveista.  Erinomaisia kasveja suomalaisiin puutarhoihin siis!

Nyt FinE® -kasvivalikoima kattaa parisataa kasvia, ja valikoima laajenee koko ajan. Valikoimaan voit tutustua MTT:n Kasper-portaalissa.