Archive for the ‘Rohtokasvit’ Category

Kasvien lääkekäytön lyhyt historia

perjantai, lokakuu 24th, 2014

Pidätkö kamomillateestä? Etkö voi elää ilman valkosipulia? Onko pakastimesi täynnä mustikoita? Jos vastasit johonkin ’kyllä’, niin olet lääkekasvikäyttäjä. Kaikki kolme – teesi maustaja kamomillasaunio (Matricaria chamomilla), valkosipuli (Allium sativum) ja mustikka (Vaccinium myrtillus) – hoitavat kaikenlaisia vaivoja, sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Kasveista on valmistettu lääkkeitä antiikin ajoista lähtien. Ensimmäiset yliopistot perustettiin 1100-luvulla ja jo 1200-luvulla niihin liitettiin lääketieteelliset tiedekunnat. Luonnontieteet olivat keskeinen oppiaine lääketieteen opinnoissa. Koska kasvit liittyivät kiinteästi lääkkeiden valmistamiseen, tuli monesta lääkäristä myös kasvitieteilijä. Ei siis ole sattumaa, että vanhat kasvitieteelliset puutarhat Euroopassa ovat syntyneet nimenomaan lääketieteellisen tiedekunnan yhteyteen.

Vuonna 1545 perustettu Padovan yliopiston kasvitieteellinen puutarha on maailman vanhin edelleen alkuperäisellä paikallaan sijaitseva puutarha. (kuva: Orto Botanico Padova)

Vuonna 1545 perustettu Padovan yliopiston kasvitieteellinen puutarha on maailman vanhin edelleen alkuperäisellä paikallaan sijaitseva puutarha. (kuva: Orto Botanico Padova)

Pitkään lääkärit vannoivat signatuuriopin nimeen. Sen mukaan kasvin muoto tai väri kertoo sen lääkinnällisistä ominaisuuksista. Orvokeilla (Viola) on sydämen muotoiset lehdet, joten niitä pidettiin varmana sydänvaivojen parantajana. Verenvuotoa hoidettiin punajuurimehulla, ja kasveilla, joilla on munuaisen muotoiset lehdet hoidettiin munuaisvaivoja. Mukulaleinikin (Ranunclus ficaria) juuret näyttävät peräpukamilta, ja sitä pidettiin todisteena siitä, että niillä voidaan poistaa tuo vaiva.

Berliinin kasvitieteellisessä puutarhassa lääkekasvit on istutettu ihmisruumiin muotoon. (kuva: bgbm.com)

Berliinin kasvitieteellisessä puutarhassa lääkekasvit on istutettu ihmisruumiin muotoon. (kuva: bgbm.com)

Suomessa kasvitiede kuului lääkärien koulutukseen Turun Akatemiassa vuodesta 1641 lähtien. Turun Akatemian toiminta siirrettiin Helsinkiin vuonna 1828, ja vuotta myöhemmin Helsingin Kaisaniemeen muutti vuonna 1678 perustettu kasvitieteellinen puutarha. 1800-luvun puolessa välissä kasvitiede vaihtui lääkäriopinnoissa farmakologiaan.

Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuone.

Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuone.

Farmakologia sai alkunsa lääkäreiden, apteekkarien ja kemistien yhteistyöstä. 1800-luvun alussa kasveista opittiin eristämään niiden aineosia puhdistettuina kemiallisina aineina. Kasveista tuli lääkeaineiden raaka-ainetta. Näin lääkeaineiden laatu saatiin tasaisemmaksi ja annostelu täsmällisemmäksi. Perusta nykyiselle lääketeollisuudelle oli luotu.

Lääketeollisuuden synty 1900-luvun taitteessa syrjäytti melko nopeasti perinteisen lääkekasvien käytön. Se synnytti vastareaktiona herbalismin, jonka suosio on kasvanut valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nykyisin myös monen kasvin terveysvaikutteista tehdään yliopistoissa tieteellistä tutkimusta. Ympäri käydään ja yhteen tullaan…

’Naisten vaivojen’ hoitoon sopivista kasveista löytyy tarina. Muihin vaivoihin palaan myöhemmin.

Teetä ja sympatiaa

perjantai, marraskuu 22nd, 2013

Kylminä ja pimeinä marrasiltoina on mukavaa käpertyä sohvan nurkkaan höyryävän kuuman kupposen kera. Ja mikä olisi oivallisempi juoma kuin tee, jonka keksijä oli – legendan mukaan – kiinalainen keisari Shen Nung vuonna 2737 ennen ajanlaskumme alkua. No, oli vuosiluku mikä tahansa, niin Kiinasta se lähti.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Euroopan valloituksensa tee aloitti 1600-luvulla, Portugalista ja Hollannista käsin. Portugalilaiset ovat kovin ylpeitä siitä, että naimakauppa kuningas Charles II:n ja portugalilaiseen ylimystöön kuuluneen Catherine Berganzan välillä oli alkulaukaus uutejuoman suosiolle Britanniassa. Hollantilaiset puolestaan tutustuttivat ranskalaiset ja baltit tuohon jaloon juomaan.

TeepensasCamellia sinensis – kasvaa luonnonvaraisena Intiasta Kiinaan ulottuvalla alueella. Viljeltynä pensas kasvaa jopa puolitoistametriseksi pieneksi puuksi, joka elää yli 50-vuotiaaksi. Camellia-suvussa teepensas on tavallaan poikkeus, koska sen kukinta on sangen vaatimaton. Suvun muita jäseniä käytetään yleisesti puutarhojen kaunistajina. Meillä teen tunnetuin sukulainen on varmaankin kamelia (Camellia japonica).

Camellia sinensis (kuva: Wikimedia Commons)

Camellia sinensis
(kuva: Wikimedia Commons)

Camellia japonica (kuva: Wikimedia Commons)

Camellia japonica
(kuva: Wikimedia Commons)

Parasta laatua oleva tee valmistetaan pensaan verson pään nupusta ja kahdesta ylimmästä lehdestä. Niinpä kofeiinipitoisuus on parhaissa laaduissa keskimääräistä korkeampi, koska silmuissa ja nuorissa lehdissä on kofeiinia enemmän kuin vanhoissa lehdissä. Kofeiinipitoisuus vaihtelee myös reippaasti eri teetyyppien ja eri kasvatusalueiden välillä.

Sekä musta (tai kiinalaisittain ’punainen’) että vihreä tee tehdään teepensaan lehdistä. Väri riippuu lehtien käsittelystä ja hapettumisesta. Musta tee on eniten käsiteltyä, ja siksi vihreässä teessä on enemmän kasvin vaikuttavia ainesosia – se on siis terveellisempää.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Suuren suosion saavuttanut ”rooibos-tee” ei itse asiassa ole teetä alkuunkaan. Rooibos (Aspalathus linearis) on hernekasveihin (Fabaceae) kuuluva pensas, joka kasvaa luonnonvaraisena Cederbergin alueella, noin 200 km pohjoiseen Kapkaupungista Etelä-Afrikassa. Kasvin lehtien käsittely on hyvin samanlainen kuin teepensaan lehtien käsittely, ja juoma valmistetaan uuttamalla – aivan kuten teekin.

Aspalathus linearis (kuva: Wikimedia Commons)

Aspalathus linearis
(kuva: Wikimedia Commons)

Tee on tärkeä viljelykasvi Kiinassa ja Intiassa, jotka yhdessä tuottavat yli 60 prosenttia kaikesta maailman teestä.  Muita merkittäviä teen tuottajamaita ovat Kenia, Sri Lanka, Turkki ja Vietnam.  Myös Euroopassa on yksi teeviljelmä – tosin ei mantereella. Vuonna 1883 perustettu Cha Gorreana toimii edelleen Portugalille kuuluvien Azorien Sao Miguelin saaren pohjoisosassa. Tuolla viljelmällä kannattaa ehdottomasti piipahtaa, jos Azoreille asti matkustaa.

Teen viljelyn historiassa on valitettavasti myös synkkä puolensa. 1800-luvulla teenviljelijät ottivat haltuunsa siirtomaiden alueita ja hävittivät sieltä luonnollisen kasvillisuuden saadakseen enemmän viljelyalaa teepensaille. Historia siis tavallaan toistaa itseään nyt, kun jotkut rikkaat maat ostavat viljelysmaita köyhemmiltä mailta viljelläkseen biopolttoaineisiin tarvittavia kasveja. 1800-luvulla ei vaan ollut YK:ta, joka olisi tuosta huolestunut…

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Marja-aika on parhaimmillaan – ja pahimmillaan

tiistai, heinäkuu 30th, 2013

On taas se aika vuodesta, jolloin kotipuutarhurit viihtyvät puskissa ja metsään ei kannata mennä ilman sankoa. Marjasato on kypsynyt! Marjat, hillot, soseet, survokset ja mehut täyttävät pakastimet ja kellarit – ja hyvä niin. Luonnosta saadut vitamiinit ovat meille tuiki tärkeitä kun päivät pikkuhiljaa taas lyhenevät.

Marjasadon kypsymisellä on kuitenkin myös kääntöpuoli, joka konkreettisesti muistutti olemassaolostaan. Ystäväni oli laittanut Facebookin kuvan naapurin puolelta tunkevasta kasvista, jonka kauniit punaiset marjat kovasti kiinnostivat hänen pientä poikaansa. Onneksi poika oli tässä tapauksessa kiikuttanut marjat äidilleen eikä pistänyt poskeensa. Kasvi oli myrkyllinen punakoiso (Solanum dulcarama), muinoin lääkekasvinakin käytetty köynnöstävä puolipensas.

Punakoiso  (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Punakoiso
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Todennäköisesti kattavin verkosta löytyvä luettelo kasvien myrkyllisyydestä on HUS:n Myrkytystietokeskuksen lista. Suomenkielisen nimen mukaan aakkostettu lista on hyvä, mutta sen käyttäminen edellyttää että tuntee kasvit, koska kuvia ei ole. Ruotsalainen Giftinformationscentralen on tässä askeleen pidemmällä – heidän listassa (ruotsinkielisen nimen mukaan aakkostettu) on pienet kuvat, ja sivustolla on myös erillinen valikoima kuvia marjoista.

Luonnossa esiintyvistä myrkyllisistä marjoista löytyy hyvä kooste Metsähallituksen Luontoon.fi –sivustolta.  Kasvit ovat tuossakin listana, mutta oivasti linkitettynä erinomaiseen Luontoportti –sivustoon, jossa jokaisesta kasvista on useita valokuvia. Luontoportin kasviosion aloitussivulla voi myös antaa tuntomerkkejä, joiden perusteella palvelu haarukoi esille tuntomerkkeihin sopivat kasvit.

Oman puutarhan kasvien myrkyllisyys kannattaa ehdottomasti tunnistaa ja tiedostaa. Erittäin myrkyllisiä siemeniä tai marjoja tuottavia ovat kultasateet (Laburnum) ja näsiät (Dahpne)

Kaljukultasade  (kuvat: Wikimedia Commons)

Kaljukultasade
(kuvat: Wikimedia Commons)

Näsiä  (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Näsiä
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Kukkakasveista vakavan myrkytyksen voivat aiheuttaa kielo (Convallaria majalis), ukohatut (Aconitum), risiini (Ricinus communis) ja sormustinkukat (Digitalis).

Vasemmalta ukonhattu, risiini ja sormustinkukka (kuvat: Wikimedia Commons)

Vasemmalta ukonhattu, risiini ja sormustinkukka
(kuvat: Wikimedia Commons)

Jos lähipiirissä on pieniä lapsia, niin on viisasta pitää heidät erossa myös näistä puutarhassa käytetyistä kasveista:

Konnanmarjat / kimikit (Actaea)

Mustakonnanmarja (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Mustakonnanmarja
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio)

Tähkäkimikki  (kuvat: Wikimedia Commons)

Tähkäkimikki
(kuvat: Wikimedia Commons)

Kuusamat (Lonicera) – Marjasinikuusaman (Lonicera caerulea var. edulis) marjat ovat myrkyttömiä.

Lehtokuusama  (kuva: Wikimedia Commons)

Lehtokuusama
(kuva: Wikimedia Commons)

Lumimarja (Symphoricarpos)

Valkolumimarja  (kuva: Wikimedia Commons)

Valkolumimarja
(kuva: Wikimedia Commons)

Terttuselja (Sambucus racemosa)

Terttuselja  (kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio )

Terttuselja
(kuva: Luontoportti.fi ©Jouko Lehmuskallio )

Väriherne (Genista)

Pensasväriherne  (kuva: Wikimedia Commons)

Pensasväriherne
(kuva: Wikimedia Commons)

Marjoja tuottavista puutarhakasveista myrkyllisiä ovat myös happomarjat (Berberis) ja marjakuuset (Taxus).  Happomarjan kypsät marjat eivät kuitenkaan aiheuta vaara, koska ne ovat myrkyttömiä. Marjakuusen marjoissa siemenet ovat myrkyllisiä, mutta marjan malto ei.

Turvallista marja-aikaa kaikille pienille ja isoille luonnon ystäville!

Pääsiäispuu

perjantai, maaliskuu 29th, 2013

Voinee väittää, että siinä missä jouluun kuuluu kuusi, niin pääsiäiseen kuuluu pajunkissat.

Pajujen (Salix) pyhäkausi alkaa palmusunnuntaina, jolloin pienet trullit innokkaasti virpovat ja varpovat – joidenkin riemuksi ja toisten kauhuksi. Virvonta on alun perin itäsuomalainen siunaamisen perinne, jossa pajunoksat ovat toimineet palmulehtien korvikkeena – palmuja kun ei täällä pohjoisessa juurikaan kasva.  Nykyisessä virpomisessa tuo siunaus on yhdistetty pääsiäisen toiseen perinteeseen, eli pääsiäisnoitiin.  Noidat mellastavat – pajunvitsoilla sidotuilla luudillaan lentäen – pääsiäislauantaina, jolloin Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään.

Pääsiäislauantain häirikkö

Pääsiäislauantain mellastaja valmiina lähtöön.

Pajulajeja on useita satoja, ja niitä kasvaa lähes kaikkialla maailmassa, lukuun ottamatta Australiaa ja Etelämannerta. Suomessa lajeja on kolmisenkymmentä  – niistä yleisin on kiiltopaju (Salix phylicifolia). Salix-suvun lajien koko vaihtelee varpumaisista lehtipensaista isoihin 20 metrisiin puihin. Puumaisia lajeja kutsutaan nykyisin pääosin salaviksi, erotuksena pääsääntöisesti pensasmaisista pajuista. Eri pajulajit risteytyvät helposti ja siksi lajin tunnistaminen voi joskus olla haasteellista, koska samalla lajilla voi olla eri paikoissa erilaiset lehdet.

Salix phylicifolia Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti

Salix phylicifolia
Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti

Pajut ovat nopeakasvuisia, ja maan laadun suhteen sangen vaatimattomia. Salavat soveltuvat lyhytikäisyydestään ja nopeakasvuisuudestaan johtuen hyvin vaikkapa suojapuuksi. Hopeasalavaa (Salix alba var. sericea ’Sibirca’) lukuun ottamatta salavien tuulenkestävyys on hyvä. On syytä välttää salavien istuttamista lähelle viemäreitä ja vesijohtoja. koska vahva ja laaja juuristo hakeutuu voimakkaasti veteen. Sekä pajut että salavat kestävät hyvin leikkaamisen.

Salix alba var. sericea ’Sibirca’ Kuva: Wikimedia Commons

Salix alba var. sericea ’Sibirca’
Kuva: Wikimedia Commons

Elias Lönnrotin mukaan pajun Kuori on avullinen vilutaudissa. Vilutautilääke valmistetaan Lönnrotin ohjeen mukaan niin, että otetaan kuorta 2-3 -vuotiaista haaroista ja kuivataan ja jauhetaan. Jauhetta annetaan 1-2 teelusikallista 3-4 tunnin välein. Yliannostusta kannattaa välttää, koska lääke on laksatiivinen.  Lääkekasvina pajua on käytetty pitkään – jo muinaiset kansat tiesivät sen auttavan reumatismiin ja kuumetauteihin. Paju sisältää salisiiniglykosodia, josta valmistetaan salisyliinia – samaa ainetta, jonka synteettinen johdannainen on aspiriinin vaikuttava aine.

Pajusta saadaan myös biopolttoainetta – se on erittäin energiatehokas ja tuottoista. Taloudellista merkitystä pajulla on lisäksi myös mm. punontatöiden raaka-aineena, ja siksi siitä on tullut myös viljelykasvi. Viljelty paju on luonnossa kasvanutta tasalaatuisempaa ja käyttöominaisuuksiltaan parempaa.

George Stubbs: The Farmer's Wife and the Raven Kuva: Wikimedia Commons

George Stubbs: The Farmer’s Wife and the Raven
Kuva: Wikimedia Commons

Taikauskoiselle pajulla on runsaasti erilaisia merkityksiä. Japanilaisen tarun mukaan ensimmäisen ihmisen selkäranka oli tehty pajusta. Muinaisille egyptiläisille paju oli ilon symboli, kiinalaiset liittivät sen naiselliseen kauneuteen ja kreikkalaisille se edusti hedemällisyyttä.  Raamatussa pajua kuvataan lohduttavan varjon ja veden tarjoajana; bardeille ja runoilijoille se on inspiraation puu.

Ja virpojille tiedoksi seuraavan palmusunnuntain varalle: Älä läpsäytä pajunvitsalla lasta tai eläintä, koska silloin niiden kasvu pysähtyy…

Kasveja naisille

perjantai, maaliskuu 8th, 2013

Kautta aikain ihmiset ovat sairastelleet ja kärsineet erilaisista vaivoista. Nykyisin apua haetaan ensisijaisesti purkista, mutta ennen lääkepurkkeja apua haettiin luonnosta. Rohtoja löytyi moneen tarkoitukseen, ja jotkut kasvit olivat varsinaisia ihmeentekijöitä, joita voitiin käyttää melkein mihin tahansa vaivaan.

Yksi vaivaryhmä, johon haettiin luonnosta apua oli ”naisten vaivat”. Nykykielelle käännettynä nuo vaivat tarkoittanevat ensisijaisesti kuukautisiin ja vaihdevuosiin liittyviä arkea hankaloittavia vaivoja – kipuja ja kuumia aaltoja.

Siankärsämö (Achillea millefolium) on yksi kasvikunnan yleislääkkeistä. Se on tehokas verenseisauttaja, ja kuului tarinoiden mukaan jokaisen ammattiaan kunnioittavan puusepän työkalupakkiin. Kasvista tehtyä alkoholiuutosta – millefolitippoja – käytettiin muun muassa lievittämään kuukautis- ja synnytyskipuja.

Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Poimulehdissä (Alchemilla) on aineita, jotka vaikuttavat limakalvoja supistavasti ja kasvin eteerinen öljy yhdessä parkkiaineiden kanssa vaikuttaa lievästi kouristuksia laukaisevasti ja tulehduksia parantavasti. Naisille kiinnostavin tieto lienee se, että pitkällinen kasvin käyttö lievittää kuukautis- ja vaihdevuosivaivoja.

Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Kehäkukka (Calendula officinalis) mielletään kenties ensisijaisesti kauneudenhoidon kasviksi. Sitä käytetään mm. kasvovesissä ja voiteissa. Kehäkukkaa voi käyttää myös hiusten värjäämiseen, sen tiesivät jo viikinkinaiset aikoinaan. Mutta on kehäkukalle naistenvaivakäyttöäkin – kasvi kiihdyttää sisäisesti nautittuna estrogeenien tuotantoa ja edistää siten kuukautisten alkamista.

Kuva: © Vihertantta

Kuva: © Vihertantta

Valkopeipin (Lamium album) voi ulkonäkönsä perusteella helposti sekoittaa nokkoseen (Urtica dioica). Molemmat kasvit sopivat naisille, tosin eri tarkoituksiin. Valkopeipillä on hoidettu valkovuotoa, kuukautiskipuja ja epäsäännöllisiä kuukautisia. Nokkonen puolestaan lisää imettävien äitien maidoneritystä. Ei-imettävät voivat käyttää nokkosta ihan muuten vaan – sillä on kaikin puolin terveellisen, vahvistavan ja vastustuskykyä lisäävän kasvin maine.

Valkopeippi Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Valkopeippi
Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Nokkonen Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Nokkonen
Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Kamomillasaunio (Matricaria chamomilla) on siankärsämön kaltainen yleislääkekasvi, ja sitä kutsuttiin jo antiikin aikana ”äitien ja lapsien rohdoksi”.  Naisten vaivojen hoitoon sen uskottiin sopivan siksi, että halkaistu kukkapohjus on kohdun muotoinen. Paremmin kamomillasaunio kuitenkin sopii ulkoisesti haavojen hoitoon, hengitettynä keuhkoputkentulehdukseen ja nuhaan sekä sisäisesti yleislääkkeenä mahan ja suoliston vaivoihin.

Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Ryytisalvialla (Salvia officinalis) on useita naiselle sopivia ominaisuuksia – kunhan ei koske siihen raskaana ollessaan tai imettäessään. Kasvissa on estrogeenisesti vaikuttavaa hormonia, jolla on suotuisa vaikutus sekä vaihdevuosien hormonaalisiin vaivoihin että kivuliaisiin kuukautisiin. Kasvin sisältämät glykosidit estävät hikoilua ja lievittävät vaihdevuosien kuumia aaltoja. Salvia ehkäisee myös maidon eritystä, ja sopii siksi imetystään lopettaville äideille. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska liian innokas salvian käyttö voi aiheuttaa sekä hermosto- että ruuansulatushäiriöitä.

Kuva: Wikimedia Commons

Kuva: Wikimedia Commons

 

Kiinnostaako kasvien rohtokäyttö?

Tutustu Yrttitarha.fi:n kasvihakuun tai Lönnrotin kasvitietoon Eliaksen yrttitarhassa.

On taas Se aika vuodesta…

tiistai, tammikuu 8th, 2013

Helsingissä päivä on pidentynyt lähes puoli tuntia talvipäivänseisauksesta. Kuukauden päästä päivällä on täällä mittaa jo yli kahdeksan ja puoli tuntia. Sieltä se tulee – hitaasti, mutta varmasti – KEVÄT. Vuoden ensimmäisellä viikolla postiluukusta tipahtivat ensimmäiset siemenluettelot. Nyt on siis oiva ajankohta istahtaa alas pohtimaan mitä kaikkea kivaa sitä seuraavalla kasvukaudella viljelisi.

Oma ehdoton suosikkini on Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo. Siemenluetteloksi se näyttää karulta, kun ei koreile nelivärikuvilla eikä kikkaile uusimmilla hybridilajkkeilla. Mutta luettelo on kerrassaan tuhti tietopaketti, jossa kerrotaan jotakin jokaisen kasvin historiasta sekä sen viljelystä ja käytöstä. Selailen omaani joka vuosi koirankorville.

Vuoden 2013 siemenluettelo on jo 20. jonka vuonna 1978 perustettu Hyötykasviyhdistys julkaisee. Luettelossa on runsaasti luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä – selkeästi merkittynä. Tänäkin vuonna mukana on paljon uutuuksia, ja monet niistä ovat ruukkuviljelyyn sopivia, eli kerrassaan oivia parvekeviljelyyn.

Harmikseni huomasin, että Hyötykasviyhdistyksen kotisivulle tätä uusinta luetteloa ei ole vielä päivitetty, mutta kyllä se sinne ajallaan tulee. Eikä verkkokaupassa ole vielä tilattavana uutuustuotteita… 🙁

Jäsenille luettelo on jo postitettu, joten jos haluat oman luettelon hipelöitäväksi, niin kannattaa liittyä Hyötykasviyhdistyksen jäseneksi. Jäsenmaksu on tälle vuodelle 27 € ja se sisältää neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Pähkylä-lehden (+ siemenluettelon). Jäsenet saavat myös reippaanlaisen alennuksen Kotipuutarha-lehden kestotilauksen vuosimaksusta.

Voi munkit minkä teitte!

sunnuntai, toukokuu 13th, 2012

Meidän tulee kiittää keskiaikaisia luostareita siitä, että puutarhanhoito ja puutarhataide löysivät tiensä myös tänne karuun Pohjolaan. Erityisesti yrttitarhat olivat tärkeitä – jopa siinä määrin, että niitä pidettiin luostarin toiseksi pyhimpänä paikkana varsinaisen kirkkosalin jälkeen. Toki  luostareihin kuului myös vihreää tilaa, jossa rauhoittua, levätä ja meditoida.

Luostareissa viljeltiin ensisijaisesti lääkekasveja, mutta myös ruoanlaittoon käytettäviä kasveja sekä kasveja joiden oli tarkoitus suojata pahoja voimia vastaan. Keskiajan lopulla oletettiin sangen yleisesti, että kasvin ulkonäkö antoi viitteitä siitä, mihin sitä lääkekasvina tulisi käyttää. Niinpä sydämen muotoisia lehtiä käytettiin sydänoireiden hoitoon, silmiä muistuttavia kukkia silmäsairauksien hoitoon ja punaisia kasvinosia verenvuotojen tyrehdyttämiseen. Kirkon auktoriteetin heikkeneminen 1500-luvulla vahvisti lääkärien asemaa sekä raivasi tilaa apteekkarien ammattikunnalle. Ennen sitä kaikki lääkkeisiin liittyvä oli ollut tiukasti luostareiden valvonnassa.

Luostareista viljelyinnostus levisi laajasti sekä linnoihin että torppiin – ja niin yleistyivät ”naisten kuningaskunnat”, eli pienet hyötypuutarhat. Naiset osasivat hyödyntää puutarhansa antimia tehokkaasti. Kirkossa saarnan oli tapana olla kovin pitkä, ja niinpä naiset ottivat kirkkoon mukaansa ns. kirkkovihtoja – voimakkaasti tuoksuvista yrteistä (esim. laventeli, timjami ja salvia) tehtyjä pieniä kimppuja, joita huiskuttelivat nenänsä alla pysyäkseen hereillä. Oikeaoppisessa vihdassa piti olla seitsemän eri kasvia.

Munkit toivat Pohjolaan mukanaan kasvin, jonka uskottiin auttavan kihti- ja nivelvaivoihin. Lisäksi sen keväiset vaaleanvihreät lehdet ovat mitä maukkaimpia ja sopivat sekä salaatteihin että yrttimausteeksi. Nykyisin tiedetään kasvin sisältävän myös runsaasti sekä rautaa että c-vitamiinia. Onhan tuo ihan näyttävä kasvi, kun se levittäytyy vihreänä mattona lehtomaisemassa. Mutta miksi se ei voi pysyä poissa puutarhoista, tuo munkkien lahja – vuohenputki (Aegopodium podagraria)!?

Vuohenputki levittäytyy äärimmäisen tehokkaasti, ja tokkopa siitä pelkästään syömällä eroon pääsee. Kasvin maavarret rönsyilevät laajasti, ja vaikka juuria repii maasta parin metrin verran, niin takuuvarmasti sinne jää vielä ainakin toiset kaksi metriä, josta kasvu taas iloisesti yltyy. Vuohenputki leviää myös siemenistä, joten sitä ei missään tapauksessa pitäisi päästää kukkimaan, jos haluaa päästä eroon tuosta ei-toivotusta salaatista!

Vuohenputki valtaa itselleen tilaa – nopeasti ja tehokkaasti. Jos on päässyt käymään niin ikävästi, että tuo rikkakasvi on kokonaan vallannut esimerkiksi perennapenkin, on paras keino kaivaa perennat ylös ja puhdistaa niiden juuristo erittäin huolellisesti.  Kitkeminen on toki ensiapu, mutta se ei poista ongelmaa.

Jos joku kuitenkin päättää yrittää päästä tuosta viheliäisestä rikkariesasta eroon syömällä, niin pitää olla tarkkana! Varoiksi kannattaa vielä katsoa kirjoista tai netistä, että kyseessä varmasti on vuohenputki. Kosteilla paikoilla viihtyvä, hieman kapealehtisempi myrkkykeiso (Cicuta virosa) muistuttaa kovasti vuohenputkea, mutta se on – nimensä mukaisesti – erittäin myrkyllinen ja sitä syöneet on syytä toimittaa oitis lääkäriin.   

Voi kukka!

torstai, toukokuu 10th, 2012

Kasvukausi on päässyt kunnolla vauhtiin, ja niinpä myös puutarhojen ei-toivotut kasvit kurkottavat terhakkaana maasta. Siellä täällä paistaa vihreän keskellä keltainen aurinko – voikukat (Taraxacum) ovat puhjenneet kukkaan.

Voikukka on väärässä paikassa viheliäinen rikkakasvi, joka viihtyy erinomaisesti sopivan kosteassa ja ravinteikkaassa maassa. Pelkän lehtiruusukkeen repiminen maasta ei auta – voikukka on monivuotinen juuririkkaruoho ja se leviää herkästi juurenpaloista. Leviäminen voi tapahtua salakavalasti myös kompostimullasta, jos kompostiin on laitettu kitkettyjä voikukkia jotka eivät ole kunnolla kuivuneet. Ja voikukkahan leviää myös siemenestä.

Voikukan kitkemiseen on tarjolla erinäinen määrä erilaisia työkaluja, ja kitkeminen pitää tehdä huolella. Voikukkien hävittämiseen löytyy myös erilaisia täsmämyrkkyjä, jos haluaa harrastaa kemiallista torjuntaa.

Jos voikukat rehottavat puutarhassa, niin miltä kuulostaisi ottaa niistä ilo irti – ennen tuhoamista? Voikukan nuoria lehtiä voi laittaa salaattiin, kukista voi tehdä vaikka viiniä ja paahdetuista juurista saa takuuvarmasti kofeiinitonta korviketta. Voikukkaa on aikojen saatossa käytetty myös nesteenpoistolääkkeenä ja maksarohtona.

Vihertantta ei kuulu voikukkien ylimpiin ystäviin. En halua niitä paistattelemaan päivää keskelle puolivilliä nurmikkoani, enkä varsinkaan valtaamaan kasvimaatani. Tähän aikaan vuodesta voikukkarauta on siis ahkerassa käytössä!

Mutta ei voi kieltää, etteikö niistä saisi jotakin kaunistakin aikaiseksi…

 

Eväitä aarteiden ja kadonneen nuoruuden metsästykseen

sunnuntai, huhtikuu 29th, 2012

Monessa puutarhassa narsissit ja tulppaanit julistavat kevään olevan täydessä vauhdissa. Sipulikasvit vievät yleensä huomion ensimmäisenä kukkivilta perennoilta, eli esikoilta.

Esikkojen (Primula) suku on laaja – siihen kuuluu lähes 400 Euroopasta ja Aasiasta kotoisin olevaa lajia. Perennaryhmissä esikot jäävät helposti toiseksi kasvien elinkamppailussa, mutta pensaiden alla tai kivikkoryhmissä ne ovat oivia ja hurmaavia kevään lähettiläitä.

Kevätesikko (Primula veris) kasvaa luonnonvaraisena lounaisimmassa Suomessa. Se on myös Ahvenanmaan maakuntakukka. Koristekasvina sillä on maassamme pitkä historia – se on mainittu puutarhakasvien joukossa jo 1600-luvun lopulla.

Kevätesikkoa ei ole kuitenkaan kasvatettu pelkästään koristeeksi, vaan sitä on käytetty myös rohtokasvina yskässä limaa irrottavana, sekä hien ja virtsan eritystä lisäävänä. Elias Lönnrot kirjoitti Flora Fennicassa näin: ”Kukat viinaan rohdoksi hyviä. Myös kiitetään niistä sokurin ja sitruunan kanssa vedessä käyttämällä viiniä saatavan, juuri parantaa juomisen maulleen, lehdet kelpaavat keväällä salaatiksi.”  Rohtokokeilut kannattanee kuitenkin jättää sikseen, koska esikot ovat myrkyllisiä, vaikka ne pienenä määränä syötynä eivät aiheuta oireita.

Pohjoismaisessa mytologiassa kevätesikko on omistettu Freijalle – rakkauden jumalattarelle. Sillä on uskottu olevan myös suojeleva vaikutus ja sen on uskottu auttavan löytämään aarteen. Lisäksi sen on uskottu häätävän pois sairautta, parantavan muistia sekä auttanut säilyttämään nuoruuden tai elvyttämään jo kadonneen nuoruuden.

Kevätesikko (engl. cowslip) on myös päässyt mukaan Shakespearen tuotantoon. Myrskyn (The Tempest) viidennen näytöksen ensimmäisessä kohtauksessa Ariel (ilmahenki) lausahtaa:

Where the bee sucks, there suck I
In a cowslip’s bell I lie.

Suomenkielisessä käännöksessä (Paavo Cajander, 1958) kevätesikko on kuitenkin vaihtunut kieloon:

Mettä kukist’ imaisen ma
Kielon kuvuss’ asustan

Hurmaava kasvi, tuo kevätesikko! Lisää tietoa siitä löytyy mm. kerrassaan upeasta Luontoportista.