Archive for the ‘Sitä sun tätä’ Category

Ilmastonmuutos

sunnuntai, maaliskuu 15th, 2015

Kuuntelin eilen emeritusprofessorin esitelmän ilmastonmuutoksesta. Esitelmä oli hämmentävä – ei vähiten siksi että tilaisuuden järjestävän tahon edustajan johdanto olitulisi jo. Siis mitä? Olisiko ilmastonmuutoksessa muka jotakin hyvääkin?

Juu. Kyllä ilmastonmuutos on Suomelle hyvä asia. Tai ainakin Suomen ammattiviljelijöille. Kasvukautemme pitenee – on itse asiassa pidentynyt jo nyt noin kuukaudella. Muutaman kymmenen vuoden päästä voimme istuttaa puutarhoihimme vaikka mitä ”etelän-hetelmä” –kasveja, ja ne pysyvät hengissä talven, kun on niin leutoa.

2050-luvulla eteläisin Suomi on ympäri vuoden lumeton, 2080-luvulla lumiraja kulkee aikalailla maamme keskeltä. Emeritusprofessori suositteli ostamaan nyt lomamökkejä pohjoisesta, koska niillä perilliset tekevät rahaa kun lunta ei ole edes Alpeilla.

Ja mitä parasta: 2080-luvulla Espanja, Italia, Ranska ja eteläisin Englanti ovat ennusteiden mukaan alueita, joiden kesät ovat läpeensä kuivia. Mikään ei kasva. Hurraa! Suomesta tulee vihannesten. mansikoiden, omenoiden ja kenties jopa viinin viljelyn luvattu maa. Eläköön ilmastonmuutos!

Pienen epävireisyyden hurraa-huutoihin tuo se, että kasvit, joille lämpötila määrittelee kasvukauden alun menevät sekaisin. Ruusut kukkivat joskus tulevaisuudessa ympäri vuoden ja nurmikko käyttää kevään kasvua varten varastoimansa energian jo talvella. Mutta pärjäähän sitä ilman ruusujakin. Ja palanut nurmikko tuo meillekin sitä Etelä-Euroopan loppukesän tunnetta.

Olen vastarannankiiski. En iloitse ilmastonmuutoksesta vaikka se tuo mukanaan pidemmän kasvukauden. En tarvitse persikka-, sitruuna- tai oliivipuita omaan puutarhaani, vaikka kieltämättä hurmaava lisä olisivatkin.

Ilmastonmuutos tuo väistämättä mukanaan myös jäätiköiden sulamista ja suurten alueiden aavikoitumista. Jäätiköiden sulaminen aiheuttaa ensimmäisessä vaiheessa maanvyöryjä ja tulvia eri puolilla maailmaa – niistä on jo nyt lukuisia esimerkkejä. Aavikoituminen tulee vaikeuttamaan jo nyt elintason minimillä elävien ihmisten elämää – heiltä katoaa viimeisetkin viljelyn mahdollisuuden rippeet.

Myönnän potevani maailmanparantajan vikaa. Ja nimenomaanmaailman. Siksi olen kovin surullinen siitä, että joillekin Suomi tuntuu olevan maailman napa. Heille on hienoa se, että suomalaisten viljelijöiden ja kotipuutarhureiden olosuhteet ilmastonmuutoksen myötä paranevat. Minulle se ei riitä ilonaiheeksi, vaikka kotitarveviljelijä ja kotipuutarhuri olenkin.

Valitettavasti!

ilmastonmuutos

Kurpitsajuhla

perjantai, lokakuu 31st, 2014

Tänään vietetään pyhäinpäivän aattoa (All Hallows’ Eve), eli on Halloween.  Suomessa tämän karkki-tai-keppos-juhlan vietto yleistyi 1990-luvulla, mutta ainakin Tenavat-sarjakuvan ystäville se oli tuttu jo aiemmin. Sarjakuvan Eppu kun uskoo vakaasti siihen, että halloweenina Suuri Kurpitsa tulee tuomaan lapsille lahjoja.

(kuva: peanuts.com)

(kuva: peanuts.com)

Kauppojen vihannesosastot notkuvat nyt kurpitsoja. Blogit ja aikakauslehdet pursuvat koverrusohjeita. Nyt jokaisen pitäisi tehdä oma kurpitsalyhty (Jack-o’-lantern).

Taruja lyhdyn synnystä on monia. Yksi suosituimmista lienee tiivistetysti sellainen, että heppu nimeltään Jack vedätti paholaista, joka halusi viedä sielunsa. Kun sitten Jackin maallinen vaellus päättyi hän oli joutumassa helvettiin, mutta sinne ei sitten kuitenkaan ollut tulemista.  Mukaansa hän sai kuitenkin valonlähteeksi kekäleen, jonka laittoi kovertamaansa naurikseen.

Nauris taisi jäädä Halloweenin vietossa historiaan, koska kyllähän kurpitsasta saa näyttävämpiä lyhtyjä…

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Kurpitsat (Cucurbita) ovat kurkkukasveihin kuuluva suku.  Kasvitieteellisesti kurpitsat (kuten myös kurkut ja tomaatit) ovat hedelmiä, koska se mitä syömme on kasvinosa, jossa siemenet ovat.

Niinpä jättikurpitsa (Cucurbita maxima) lienee maailman suurin hedelmä.  Tiettävästi maailman painavin kurpitsa heilautti vaa’an noin tuhanteen kiloon.  Suomen Jättikasviyhdistyksen painokisan voitti tänä vuonna  431 kiloa painanut hedelmä. Suomen ennätys on vuodelta 2012 – 716 kiloa. Riittäisi isollekin perheelle – tai koko suvulle…

Taitaa olla maailman painavin. (kuva: World Records Academy)

Taitaa olla maailman painavin. (kuva: World Records Academy)

Lyhtykurpitsat ovat (sato)kurpitsoja (Cucurbita pepo). Kurpitsalajikkeet voidaan jakaa neljään ryhmään: kesäkurpitsat, koristekurpitsat, spagettikurpitsat ja talvikurpitsat. Koverrettavat edustavat tuota viimeistä ryhmää. Kaikissa ryhmissä riittää kurpitsoja moneen lähtöön, niin muodon kun värin suhteen. Ja kyllähän mautkin ovat erilaisia.

Omia kurpitsasuosikkejani ovat kesäkurpitsat ’Gold Rush’ ja ’Eight Ball’ – ja siemenet tietty Hyötykasviyhdistyksen kaupasta. Ei mene hirvittävän pitkään ennen kun pääsee taas hypistelemään siemenluetteloja…

Hieman liian isoksi kasvanut 'Eight Balls'.

Hieman liian isoksi kasvanut ’Eight Ball’.

SPQR

lauantai, lokakuu 18th, 2014

Latina oli aikoinaan Rooman valtakunnan hallinnon kieli. Suosikkisarjakuvissani Asterix seikkailee Rooman valtakunnassa, ja hänen villisioille person ystävänsä Obelixin suosikkisanontoja on ”Hulluja nuo roomalaiset”.  Sarjakuvan italiankielisissä painoksissa Obelix ilmaisee saman sanoilla  ”Sono pazzi questi romani” – SPQR.

Roomaan matkannut tuskin malttaa tuijottaa varpaitaan, mutta jos malttaisi, niin huomaisi todennäköisesti että viemäreiden kansia koristavat kaupungin vaakunassakin esiintyvät kirjaimet SPQR. Irvailevatko roomalaiset itselleen Obelixin sanoin? Eivät. SPQR on lyhenne latinan sanoista ’Senatus populusque Romanus’ (= Rooman senaatti ja kansa).

(kuva: WIkimedia Commons)

(kuva: WIkimedia Commons)

Ja mitähän Obelixilla ja roomalaisilla mahtaa olla tekemistä tässä blogissa? No itse asiassa ei mitään, mutta latinan kielellä on. Vaikka kasvien tieteelliset nimet eivät ole pelkästään latinaa, niin kyllä tuolla kielellä on äärimmäisen tärkeä rooli kasvien nimistössä.

Latinan tärkeys ei jää pelkästään kuolleeksi kirjaimeksi nimistöön. Kasvien nimiin sisältyvät latinankieliset sanat ovat usein määreitä, jotka kertovat kasvista jotakin.  Kieleen perehtymätönkin osaa arvata, että tricolor kertoo kolmesta väristä, elegans jostakin hienosta tai micro jostakin pienestä. Arvaukset voivat toki mennä pieleenkin – vulgaris ei tarkoita että kasvi olisi moukkamainen tai silvestris että kyse olisi vuodenvaihdekasvista. Vulgaris kertoo kasvin olevan yleinen tai tavallinen, silvestris että se kasvaa metsässä.

Tieteellisen nimen antamista määreistä kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti marssia kirjakaupaan (tai piipahtaa verkkokaupassa), lyödä vajaat kolmekymmentä euroa pöytään ja hankkia itselleen viime vuonna ilmestynyt mielenkiintoinen ja kerrassaan hurmaava kirja – Lorraine Harrisonin ’Latinaa puutarhureille’ (Schildts & Söderströms, 2013). Kirjan on suomentanut ja mukauttanut Suomen oloihin Julia Donner.

kirja

Kirja pitää sisällään yli 3000 sanaa, ja jokaisen sanan yhteydessä on mainittu esimerkkikasvi, jonka nimessä ko. sana esiintyy. Sanaston lisäksi kirjassa on esitelty 20 kasvisukua sekä kymmenen merkittävää kasvitieteilijää.

Jos ei halua päntätä sanoja, niin voi lukea kirjasta vain ne osat, joissa avataan kasvien nimitietoa yleisemmin. Tietoa löytyy mm. siitä mitä nimi kertoo kasvin muodosta, väristä, ominaisuuksista, tuoksuista, mausta tai kotipaikasta.

Harvemmin löydän itseni uppoutuneena sanakirjaan. Tämä vei mukanaan!

Kirjanhan voi myös lainata kirjastosta. Pääkaupunkiseudulla asuville tiedoksi: kirja löytyy (ainakin tätä kirjoittaessa) jopa suoraan hyllystä…

Ammattiylpeyttä

perjantai, lokakuu 3rd, 2014

Alanvaihtajana saan usein kysymyksen ”Mitä sinä nykyisin oikeastaan teet?”. Viheralalla toimiminen on tuttu juttu, mutta mikä on se, joka oikeasti täyttää päivät – ainakin kasvukauden aikana?

Päivät täyttyvät hyvin erilaisesta tekemisestä. Alkukausi painottuu leikkaamiseen. Sen jälkeen alkaa kevättyöt ja kesäkukkahommat. Ennen juhannusta on viherrakennuskiirettä ja juhannuksen jälkeen tekeminen on pitkälti perushoitoa. Syksyn lähestyessä alkavat syystyöt. Läpi kauden kulkevat neuvonta ja suunnittelu. Kaikenlaista siis – ja kaikki yhtä mielekästä työtä. Nimenomaan työtä, ja vielä sellaista, jonka tekemisestä olen aidosti ylpeä.

Missioni on auttaa. Auttaa sellaisia jotka eivät halua, eivät ehdi, eivät osaa, eivät jaksa. Siksi tuntuu aina yhtä hassulta, kun joku asiakas kokee tarpeelliseksi selitellä miksi on palkannut puutarhurin hoitamaan jonkun pihansa työn. Tokkopa kukaan selittelee automekaanikolle miksi tuo autonsa huoltoon tai sähkömiehelle miksi on tilannut hänet vetämään johtoja . Ei siis puutarhurillekaan tarvitse selitellä – vuohenputken kitkeminen(kin) on hänen työtään. Ja hän auttaa kyllä ihan pienissäkin tarpeissa – ei niitä ole mitään syytä vähätellä.

P1030427

Tänä kesänä olen törmännyt usealla pihalla siihen, että upean suunnitelman pohjalta rakennetussa pihassa joku kohta on muuttunut ”kaljuksi”.  Perennat ovat kuolleet. Kasvupaikat ovat olleet erilaiset, ja kasvit ko. kasvupaikoille sopivia. Yhden yhteisen tekijän olen kaikissa noissa pihoissa löytänyt. Kuolleet kasvit ovat olleet tuontitavaraa. Talvi oli lumeton ja kesän lämpötilavaihtelut kerrassaan poikkeukselliset – sanoi Ilmatieteeen laitos mitä tahansa.  Ilmeisesti tuo on ollut noille kasveille liikaa.

P1030434

Kannattaa siis suosia kotimaista taimimateriaalia, vaikka se väistämättä on hieman kalliimpaa kuin tuontitavara.  Pitkällä tähtäimellä syntyy säästöä, kun taimet pysyvät hengissä. Suomalaiset taimistoviljelijät tekevät kerrassaan erinomaista työtä, josta heidän on syytä olla ylpeitä!

Aina ei kaikkia upean suunnitelman täsmälajikkeita löydy kotimaisena tuotantona, mutta kannattaa ehkä miettiä voisiko ne korvata melkein identtisellä lajikkeella, jota viljellään Suomessa. Jos oma intressi tai omat taidot eivät riitä tuohon pohdintaan, niin aina voi pyytää apua ammattilaiselta.

P1010198

Kuvien perennat ovat kotimaisia – Björkvallin Taimiston kasvatteja.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

perjantai, syyskuu 26th, 2014

Opiskelin puutarhuriksi ruotsinkielisessä oppilaitoksessa. Opetussuunnitelman mukaisesti kasvit piti tunnistaa kolmella nimellä – tieteellisellä, suomenkielisellä ja ruotsinkielisellä. Jotkut olivat helppoja, kotimaiset nimet olivat toistensa suoria käännöksiä. Mutta jotkut ihmetyttivät. Ei minkään valtakunnan logiikkaa nimissä, molemmat oli vaan päntättävä päähän.

Opiskeluajan jälkeen pakkaa on tullut sekoittamaan vielä lisää kieliä. Kirjahyllystäni löytyy alan kirjallisuutta myös englanniksi, saksaksi ja italiaksi. Mitä enemmän kieliä, sitä enemmän ihmetystä noista nimistä. Jotkut kasvit ovat toki tunnistettavissa melkein millä tahansa kielellä. Ruusu on rosa, rose, ros, … ja pioni on paeonia, pion, peony…  Aroniakin on yleensä aronia, mitä nyt saksalaiset haluavat kutsua sitä omenamarjaksi (Apfelbeer).

P1030381

Helianthus annuus, auringonkukka – on aurinkoinen kaikilla tuntemillani kielillä. Suomeksi , englanniksi ja saksaksi se on ’kukka’, ruotsinkielisille se on ’ruusu’ (solros). Italiankielinen nimi kertoo jo jotakin kasvin käyttäytymisestä: girasole = kääntyy aurinkoon. Tieteellisiin nimiin perehtyneet tietävät oitis kasvin olevan yksivuotinen – sen kertoo nimen  ’annuus’.

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Yksi lempikasveistani on Alchemilla mollis, jättipoimulehti. Suomenkielisen nimensä se lienee saanut isoista poimuisista lehdistään. Kasvin ruotsinkielinen nimi – daggkåpa = kastekaapu – kertoo paljon siitä miltä kasvi kasteisena aamuna tai sateen jälkeen näyttää. Pisarat kiiltävät kauniisti lehdillä, joiden  tieteellisen nimen  ’mollis’ kertoo olevan pehmeät tai pehmeäkarvaiset.  Myös englannin- ja saksankielisessä nimessä kasviin liitetään vaatekappale – viitta tai päällystakki. Mutta kasteen sijaan se liitetään jostakin kumman syystä naiseen: Lady’s Mantle  ja Frauenmantel .

P1000486

Julkisessakin viherrakentamisessa suosittu Dasiphora fruticosa, pensashankikki, on kasvi jonka suomenkielinen nimi on hyvin suoraviivainen. Se, kuten kasvin aiempi tieteellinen nimi (Potentilla fruticosa) kertoo, että kyseessä on hanhikkikasveihin kuuluva pensas. Tuolla logiikalla kasvin nimen pitäisi olla ruotsiksi ’fingerörtsbuske’ . Vaan kun ei ole. Se on ölandstok. Väistämättä tuosta ruotsinkielisestä nimestä tulee mieleen eräällä Ruotsin saarella asuva kylähullu. ’Tok’ tarkoitta tässä kuitenkin pensasta – näin valisti Carl von Linné jo 1740-luvulla. Saksankieliset tuntevat kasvin sormipensaana (Fingerstrauch).

000266-v

Joskus nimet saattavat melkein johtaa harhaan. Eihän orapihlaja (Crataegus) ole mikään piikikäs pihlaja (Sorbus), vaikka nimestä voisi niin päätellä. Suorana käännöksenä orapihlaja olisi ruotsiksi ’taggrönn’, joka on aika kaukana oikeasta nimestä hagtorn.  Ruotsinkielinen nimi on yhdistelmä aitausta (’hag’) ja piikkiä (’torn’), eli se kertoo heti, että kyseessä on piikikäs aitakasvi. Samoin tekee englanninkielinen nimi hawthorn, jossa ’haw’ on pensasaidan (hedge) vanhakielinen sana. Saksalaisille orapihlaja on valkopiikki (Weißdorn).

(kuva: Wikimedia Commons)

(kuva: Wikimedia Commons)

Eihän kasvien nimillä sinänsä ole mitään merkitystä, mutta nimien maailma on aika kiehtova – ainakin minun mielestä. Ja kyllä ne joskus tuntuvat heijastavan myös eri kieltä puhuvien stereotypioita. Vai kenties vain kuvittelen, että suomenkieliset kasvien nimet usein ovat pragmaattisia, ruotsinkieliset kaunosieluisia (tai muinaiskieltä) ja saksankieliset lyhyitä ja asiallisia.

Äitienpäiväruusun heimolaiset

lauantai, toukokuu 10th, 2014

Huomenna vietetään äitienpäivää. Niinpä kukkakaupat, myyntikojut ja marketit ovat tulvillaan erivärisiä ja –kokoisia ruukkuruusuja – niitä ”oikeita äitienpäiväruusuja”.  Olen saanut sangen kieroja katseita kun olen mielenkiinnosta kysynyt myytävien ruusujen lajia ja lajiketta…

Äitienpäivänä myytävät ruukkuruusut ovat toki ruusuja (Rosa), eli kuuluvat ruusujen laajaan sukuun. Ruusujen suku kuuluu puolestaan ruusukasvien heimoon (Rosaceae). Ruusukasvien heimo on mielestäni erittäin kiehtova. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti ainakin 130 sukua ja yli 2000 lajia. Heimossa on sekä ruoho- että puuvartisia lajeja, ja monet lajit tuottavat herkkuja.

Perennapenkissä hyvin yleisiä ruusukasveja ovat esimerkiksi poimulehdet (Alchemilla), töyhtöangervot (Aruncus) ja ansikat (Waldsteinia). Pensasaidoissa heimoon saattaa törmätä vaikka orapihlajan (Crataegus), pensasangervon (Spiraea) tai tuhkapensaan (Cotoneaster) muodossa.

Alch

Spiraea

Erityisen mieluisia ovat herkkuja tuottavat ruusukasviheimolaiset – esimerkiksi omenapuut (Malus), vatukat (Rubus) ja mansikat (Fragaria). Suomalaisille jopa taloudellisesti tärkeää ruusukasvien heimoon kuuluva lajike on lakka (Rubus chamaemorus).

Malus

Rubus

Ruusukasvien heimoon kuuluva tuomi tuskin tuo kenellekään ensisijaisesti mieleen herkut, mutta Prunus-sukuun kuuluvat tuomien lisäksi myös kirsikat ja luumut.

Prunus

Luumu

Ruusukasvien heimo on erittäin laaja ja monipuolinen. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että ruusu on aina ruusu. Se olisi todennäköisesti sangen ylivoimainen voittaja Rosaceae-heimon ”missikisoissa”… Oma suosikkini – juhannusruusu (Rosa spinosissima ’Plena’) – aloittanee kukintansa reilun kuukauden päästä.

P1000852

Ei tosikoille

keskiviikko, huhtikuu 30th, 2014

Vappuun jos mihin kuuluu pilke silmäkulmassa. Vitsinikkari en ole koskaan ollut, joten tässä kevään juhlan kunniaksi hieman lainattua…

gardening-jokes

LASTEN SUUSTA

(Heikki Jutilan kirjasta ’Perhonen potkaisi’)

Pikku-Sirpa rakastaa lintuja. Eräänä päivänä hän selitti haluavansa ostaa linnunsiemeniä. – Mutta eihän sinulla ole lintuja, äiti ihmetteli. – Siksipä juuri. Haluan kasvattaa lintuja, Sirpa selitti.

Kaksivuotias Mikko oli isänsä kanssa ostamassa ruohonleikkuria. Kotiin palattuaan hän selitti tomerana: – Nyt me tuotiin ne nalusta vedettävät kynsileikkulit.

Ampiainen oli päässyt pihalla pistämään Pikku-Liisaa, ja hän tuli itkien sisälle. Äidin kysyttyä surun syytä tyttö vastasi: – Sormi on pipi, kun perhonen potkaisi!

 

Look like

TAIMILUETTELON LUKUOHJEITA

(Vapaasti käännetty sivustolta gardeningdigest.com)

Huoleton’ viittaa pikemminkin kasvin asenteeseen kuin puutarhurin työmäärään.

Voimakas on kiertoilmaisu sanonnalle ’Haluaa Napoleonin tapaan valloittaa maailman’.

Kasvaa vuosi vuodelta yhä komeammaksi tarkoittaa ’Näyttää lähitulevaisuudessa auton alle jääneeltä eläimeltä’.

Vyöhykkeelle IV suojattuna’ on kauniimpi sanontatapa kuin ’Venäläinen ruletti’.

Lintujen suosikki’ tarkoittaa että ei pidä istuttaa jalkakäytävien, pyykkinarujen tai autojen läheisyyteen.

Kosteutta rakastava’ kasvi on ihanteellinen istutettava pihasi suohon tai rämeeseen.

Isoäidin suosikki’ – kunnes hän löysi kauniimmin kukkivan ja tauteja paremmin kestävän hybridin.

Weeds

RIKKARUOHOISTA

Kitkentäohje: Paras tapa varmistaa mikä kasvi on rikkaruoho on repiä se maasta. Jos se irtoaa helposti, niin se on istutettu kasvi.

Rikkaruoho on kasvi, jonka hyveitä ei ole koskaan huomattu. ~ Ralph Waldo Emerson

Rikkaruoho on kasvi, joka hallitsee kaikki selviytymisen taidot, mutta ei osaa kasvaa rivissä. ~ Doug Larson

Rikkaruohot ovat luonnon graffiteja. ~ Janice Maeditere

Herb garden

EI HÄVELIÄILLE

Naisen puutarha kasvoi kauniisti, mutta tomaatit eivät ottaneet kypsyäkseen. Koska vihreille tomaateille ei ollut käyttöä, nainen meni kysymään neuvoa naapuriltaan. ”Sinun tomaatit ovat kypsiä ja kauniin punaisia, omani pysyvät vihreinä. Mitä voin tehdä asialle?” Naapuri vastasi: ”Tiedän, että tämä kuulostaa järjettömältä, mutta tee näin. Mene ensi yönä pimeään puutarhaasi ja riisu kaikki vaatteesi. Tomaatit näkevät pimeässä. Ne hämmentyvät ja punastuvat, ja aamulla kaikki tomaattisi ovat punaisia.” Nainen oli epätoivoinen, joten hän päätti kokeilla. Seuraavana aamuna naapuri kysyi miten keino toimi. Nainen vastasi: ”No vähän huonosti. Tomaatit ovat edelleen vihreitä, mutta kurkut ovat nyt neljä tuumaa pitemmät.”

Scarecrow

LASTEN SUUSTA

(Mark Levengoodin ja Unni Lindellin kirjasta ’Vanhat tädit eivät muni’)

Puita on siksi, ettei ulkona olisi niin tyhjää. ~ Antti 5 v.

Puutarhuri ja maalainen tarkoittavat melkein samaa. Paitsi että puutarhuri kykkii pellolla. ~ Johanna 6 v.

Minun isoisäni oli puutarhuri. Hän kuoli kun isä ja Arthur-setä olivat pieniä. Niin että oikeastaan voi sanoa, että isoäiti on ollut vihreä leski koko ikänsä. ~ Henrik 9 v.

 

tip_gardener

SANALEIKKEJÄ PUUTARHOJEN LUVATUSTA MAASTA

(Lainattu sivustolta nestinstyle.wordpress.com)

Q: Why did the gardener quit? – A: His celery wasn’t high enough

Q: Why did the gardener need a cork? – A:  His garden sprung a leek.

Q: What is a gardener’s favorite novel? – A: War & Peas

Q: Why did the gardener leave the store without a new shovel? – A: He did not have enough cabbage.

Q: What’s the gardeners favorite court sport? – A: Squash

Q: Why was the gardener so busy over the weekend? – A: He had a really long Honeydew list.

Q: Why didn’t anyone laugh at the gardener’s jokes? – A: They were too corney.

 

H A U S K A A    V A P P U A !

© Milla Paloniemi (norpatti) / kiroilevasiili.fi

© Milla Paloniemi (norpatti) / kiroilevasiili.fi

Värikästä pääsiäistä!

torstai, huhtikuu 17th, 2014

Pääsiäinen lienee se aika vuodesta, jolloin moni täysin viherpeukalotonkin tarttuu siemeniin ja kasvattaa rairuohoa. Se on viljelijää palkitseva kasvi jos mikä – itää nopeasti ja varmasti, eikä tarvitse kasvualustaksi välttämättä edes multaa.

Rairuoho, tiput ja munat, niistähän se pääsiäisen tunnelma syntyy. Ja ehkä mämmistä – tuo joidenkin suuri herkku ja toisten suuri inhokki.

kuva: Flickr

(kuva: Flickr)

Pääsiäismunilla ja niiden koristamisella on pitkä historia. Meillä munien värjääminen ja maalaaminen kuitenkin yleistyi koko maassa vasta 1900-luvulla. Värjäämisessä voi – ja kannattaa – suosia luonnon omia väriaineita.

Värjääminen on helppoa:

  • Raa’at kananmunat laitetaan kattilaan ja päälle kaadetaan vettä, väriä antava aine ja ½ ruokalusikallinen etikkaa
  • Munat keitetään kypsäksi (miedolla lämmöllä 10 minuuttia)
  • Munat saavat jäähtyä väriliemessä – mitä kauemmin ne hautuvat liemessä, sitä voimakkaampi värisävy.

Jos haluaa muniin kuvioita, niin sekään ei vaadi erityistaitoja. Vaaleampia raitoja saa laittamalla munan ympärille villalankaa tai kuminauhoja. Kuvioita kuoreen saa leikkaamalla voipaperista haluamansa kuviot tai käyttämällä vaikka persiljan lehtiä. Kuvio painetaan munan kuoreen ja muna laitetaan sukkahousunpalaan, joka pitää kuvion paikallaan. Marmoroidun kuoren saa käärimällä kananmunan ja ”väriaineen” folioon ennen keittämistä.

(kuva: enlagomdosgront.se)

(kuva: enlagomdosgront.se)

Luonnonmukaisia värejä käyttävälle on tarjolla laaja väriskaala:

  • keltainen – curry, kurkuma
  • vaaleankeltainen – porkkana
  • oranssi – appelsiinin kuoret
  • kellanruskea – sipulinkuoret
  • ruskea – kahvi , musta tee
  • vihreä – pinaatti, koivunlehdet
  • sininen – punakaali
  • siniharmaa – mustikka
  • punainen – punasipulin kuoret, punajuuriliemi
  • vaaleanpunainen – vadelmat, puolukat, karpalot
  • tiilenpunainen – paprikajauhe
  • liilanpunainen – rypälemehu, punaviini

Väriaineena käytettävät marjat voivat olla pakasteita. Ja kaikenlaisella voi kokeilla, kunhan muistaa että käyttää myrkytöntä.

(kuva: ramsamsaa.blogspot.fi)

(kuva: ramsamsaa.blogspot.fi)

Ja eikun värjäilemään.

Hyvää Pääsiäistä!

Itsehoitokohteita

perjantai, huhtikuu 11th, 2014

Viime aikoina on puhuttu ja kirjoitettu paljon luonnon terveysvaikutteisuudesta. Suomen Akatemian tutkimuksen mukaan mieliala paranee selvästi, jos ihminen viettää vähintään viisi tuntia kuukaudessa esimerkiksi puistoissa tai käy luontokohteessa kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa. Luonnossa syke ja verenpaine laskevat lähes välittömästi. Henkisen hyvinvoinnin lisäksi monipuolinen luontokosketus voi myös estää allergioita.

Niinpä kaikki ne, joilla on oma puutarha, viljelypalsta tai piilopirtti luonnon keskellä ovat onnekkaita. Heidän tuskin tarvitsee turvautua nyt Suomeenkin rantautumassa olevaan luonto- ja puutarhaterapiaan. Mutta kun lähes puolet Suomen asuntokunnista asuu kerrostaloissa, niin kysyntää tuolle terapiamuodolle aivan varmasti on. Terapialta voi kuitenkin välttyä, jos harrastaa ennalta ehkäisevää itsehoitoa. Aina ei tarvitse mennä lähipuiston penkille istuskelemaan, koska vaihtoehtoja on todella runsaasti.

Kaupunkiviljelyä Pikku-Huopalahdessa

Kaupunkiviljelyä Pikku-Huopalahdessa

Puisto on helppo vaihtoehto, ja valinnanvaraa on ihan mukavasti. Oman paikkakunnan puistoihin voi perehtyä yksinkertaisesti googlaamalla Kaupunki + puisto – lähes kaikilla kaupungeilla on verkossa jotakin tietoa puistoistaan. Helsingin kaupungin Vihreät sylit –sivustolla esitellään laaja valikoima kävelyretkiä kaupungin puistoihin ja myös kartanopuistosta on verkossa hyvä tietopankki. Myös Tampereen kaupunki on panostanut puistotiedon jakamiseen.

Helsingin Kaivopuisto

Helsingin Kaivopuisto

Jos haluaa hieman eksoottisemman puistokokemuksen, niin kannattaa suunnata kasvitieteelliseen puutarhaan. Tietoa kaikista Suomen 11 kasvitieteellisestä puutarhasta löydät täältä.

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha

Monessa kasvitieteellisessä puutarhassa on kasvihuone, jossa voi käydä ympäri vuoden. Myös Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa voi käydä hoitamassa itseään vuodenajasta riippumatta.

Helsingoin Talvipuutarha

Helsingin Talvipuutarha

Piipahduksen siirtolapuutarhan voit suunnitella tutustumalla eri puolella Suomea oleviin puutarhoihin Siirtolapuutarhaliiton kotisivulla (ks. kohta ’Jäsenyhdistykset’). Kyllä – siirtolapuutarhaan saa mennä, vaikka siellä ei olisi omaa tai tuttavan mökkiä! Lähes kaikki siirtolapuutarhat ovat asemakaavassa kunnan yleistä puistoaluetta, ja avoimia kenelle tahansa. Palstoille ei toki saa mennä kutsumatta, mutta aidan yli voi vallan hyvin aloittaa jutustelun – viljelijät kertovat yleensä mielellään omista kasveistaan. Äläkä hämmästy jos täysin vieraat ihmiset tervehtivät sinua – ainakin omassa siirtolapuutarhassani on tapana tervehtiä kaikkia vastaantulevia. Vierailijan tunnistan hölmistyneestä katseesta.

Talin siirtolapuutarhan alkuasukas

Talin siirtolapuutarhan alkuasukas

Jos haluaa luontohoitoa muualla kun urbaanissa ympäristössä, niin kannattaa suunnata retkelle vaikkapa kansallispuistoon tai luonnonsuojelualueelle. Metsähallituksen luontoon.fi  -sivustolta löydät kerrassaan erinomaisen retkikohdehaun.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Jos metsään haluat mennä nyt…

Yhteisöllisen luontokokemuksen saa osallistumalla järjestettyyn luontoretkeen. Ainakin pääkaupunkiseudulla ja Tampereella valtaosa kuntien järjestämistä retkistä ovat maksuttomia. Pääkaupunkiseudun retkikalenterin löydät täältä. Tampereen tämänvuotista retkiohjelmaa ei ole vielä julkaistu, mutta seuraa tätä sivua. Luontoretkielämyksiä voit käydä maistelemassa vaikka Nature360:n Retkirepussa.

metsa_2

PIDÄ ITSESTÄSI HUOLTA!

Mene pihalle, puistoon, siirtolapuutarhaan, metsään, retkelle…

Tulipa taas messuiltua

lauantai, huhtikuu 5th, 2014

Joku outo voima vetää vihermessuille. Kenties tuo voima pulppuaa ajankohdasta, ovathan kuluttajille suunnatut puutarha- ja pihamessut eräänlainen virallinen kevään merkki. Ammattilaisen kevätkausi on toki alkanut jo aiemmin, mutta olen havainnut, että messut herättävät myös puutarhaharrastajat talvihorroksestaan.

Eilen vierailin Helsingin Messukeskuksen Kevätmessuilla. Messujen neljästä tapahtumasta eniten kiinnosti – luonnollisesti – Oma Piha –osio. Kiitän ja kumarran Pasilan suuntaan, koska tänä vuonna messujen näytteilleasettajat oli ryhmitelty todella kävijäystävällisesti. Koneet, päällysteet, kalusteet, kasvimateriaalit (kukat, siemenet, sipulit) yms. olivat kaikki omissa osissaan hallia, ja oli helppo poimia tarjonnasta juuri se mikä itseä kiinnosti.

Kiitos myös messujen yleiskoristelualueen sangen kattavasta pienten havukasvien esittelystä – ja eritoten siitä, että kasvit oli varustettu nimikylteillä. Pieni asia sinänsä, mutta erinomaista palvelua messukävijälle.

P1030200

Kovasti ilahdutti myös se, että messuilla huomioidaan pikkuväki – ihan niin kuin viikko sitten Turussakin. Lapsille oli tarjolla mm. mansikoiden istuttamista ja leikkokukkamuffinssien leipomista. Kerrostalolapsen kosketus luontoon ja kasvun ihmeeseen ei synny itsestään, vaan edellyttää toimenpiteitä. Ei siihen toki välttämättä messuja tarvita – ihan voi vaikka aloittaa rairuohosta, kun pääsiäinenkin on tulossa. Ja kovin ilahduttavaa on ollut kuulla päiväkodista, jonne lapset saavat viedä vaikka syömänsä klementiinin siemenet istutettavaksi. Eläköön tulevat kaupunkiviljelijät!

P1030194

Sangen hyvin pystyin vastustamaan messujen herättämää ostohimoa. Sorruin somaan, kympin hintaiseen, Maija mehiläishostelliin (Neudorffin osastolla). Se saa nyt täydentää puutarhani majoituskapasiteettia pari vuotta sitten hankitun hyönteishotellin lisänä.

Maija_puutarhanet_p_fi

Messuilla haahuiluun ja fiilistelyyn meni kutakuinkin koko päivä. Annan muutaman kuvan välittää hieman tunnelmia.

P1030202

P1030238

P1030211

P1030256

P1030247

P1030243

P1030250

P1030251

P1030227