Archive for the ‘Viherkasvit’ Category

Eläviä matkamuistoja

keskiviikko, heinäkuu 10th, 2013

Näin kesällä moni matkustaa etelään ja ihastelee siellä mitä upeimpia kasveja ja puita. Meillä kasvukausi on valitettavan lyhyt, ja siksi on paljon kasveja joista voimme vain haaveilla omissa puutarhoissamme.

Kannattaa siis suhtautua pienellä varauksella sekä ulkomaisiin puutarhalehtiin ja nettisivuihin että kirjoihin, jotka on suoraan käännetty, ilman sisällön soveltamista Suomen oloihin. Samoin kannattaa käyttää tervettä maalaisjärkeä, jos ulkomaanmatkalta innostuu ostamaan siemeniä. Toki kaikki siemenet meilläkin itävät ja tuovat parhaimmillaan kaunista kukkaloistoa edes yhdeksi kesäksi.

Mutta jos elävästä matkamuistosta haluaa pitkäikäisemmän, niin joutuu kenties turvautumaan puutarhaan istuttamisen sijaan muunlaiseen ratkaisuun. Esimerkiksi Madeiran tunnus kolibrinkukka (Strelizia reginae) kukkii vasta hieman kypsemmässä iässä.

Kuva: Wikimedia Commons

(Kuva: Wikimedia Commons)

Erittäin monet etelän kasveista soveltuvat mitä oivallisimmin viherkasviksi. Jos siis pakaasiin kotimatkalla ”eksyy” jokunen pistokas, niin on suositeltavaa yrittää saada se kasvamaan ruukussa ja tehdä parhaansa että se selviää pitkästä talvestamme, jossa valoa on niukasti ja sisäilma erittäin kuivaa.

Kolme vuotta sitten ystäväni Gary yllytti minut tuomaan Azoreilta Suomeen juurakon sikäläisestä riesasta. Tuoksuinkivääri (Hedychium gardnerianum)  on Himalajalta kotoisin oleva kasvi, josta on tullut yksi maailmanlaajuisesti haitallisimmista vieraslajeista. Istutin juurakon ruukkuun viherkasviksi, ja haitallinen leviäminen on todella konkretisoitunut. Nyt tuosta juurakosta on kasvanut lähes metrin korkuinen viherkasvi ! Vielä se ei ole kukkinut, mutta kenties jonakin päivänä…

Tällaisesta juurakosta toin pätkän... (Kuva: Wikimedia Commons)

Tällaisesta juurakosta toin pätkän…
(Kuva: Wikimedia Commons)

... ja tämän näköisenä se kenties joskus tulevaisuudessa kukkii. (Kuva: Wikimedia Commons)

… ja tämän näköisenä se kenties joskus tulevaisuudessa kukkii.
(Kuva: Wikimedia Commons)

Erinomainen – ja selvästi riskittömämpi – vaihtoehto on se, että suosii kotimaista kukkakauppaa ja ostaa matkamuiston itselleen vasta kotona valmiina viherkasvina. Voin taata, että se ei himmennä muistoa lainkaan! Ainakin seuraavia eteläisemmissä oloissa ihailemiani kasveja löytyy viherkasvina hyvin varustelluista kukkakaupoista:

Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis)

Pohjoisin havaintoni ”kiinanruusupuusta” on Malmöstä, Etelä-Ruotsista.

Hibiscus_2_blog

Hibiscus_1_blog

Oleanteri (Nerium oleander)

Oleanteri on viherkasvina vanha, ja oli todella suosittu ainakin 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

(Kuva: Wikimedia Commons)

(Kuva: Wikimedia Commons)

"Oleanterimetsä" Pohjois-Italiassa

”Oleanterimetsä” Pohjois-Italiassa

Kärsimyskukka (Passiflora)

Passiflora_blog

Lyijykukka (Plumbago)

Plumbago_2_blog,Plumbago_1_blog

Valitse omasi – ja nauti pitkään elävästä matkamuistosta! 🙂

Muista kuitenkin, että kasvien , kasvinosien ja kasvituotteiden tuonti on erilaisten rajoitusten alaista. Tutustu siis ensin aiheeseen Tullin sivulta.

Rauhaa ja toivoa

keskiviikko, lokakuu 31st, 2012

Tiedätkö mikä yhdistää onnenpensaat, saarnet, jasmiinit ja syreenit?

Ne ovat kaikki Oleaceae kasviheimon edustajia, eli öljypuukasveja.  Sangen itseoikeutetusti heimoon kuuluu myös öljypuu (Olea europaea) – paremmin varmaan oliivipuuna tunnettu.

Oliivipuita on viljelty jo tuhansia vuosia, ja kasvin historia on kiehtova yhdistelmä legendaa, todellisuutta, perinteitä ja uskomuksia. Tarujen mukaan jumalatar Athene (Roomassa Minerva) istutti maailman ensimmäisen oliivipuun. Oliivipuulla on oma roolinsa myös Raamatun tarinoissa – toinen Nooan lähettämistä kyyhkyistä palasi oliivipuun oksa suussaan. Kristinuskon mukaan tämä symboloi sitä, että jumalan viha ihmistä kohtaan oli laantunut.

Ensisijaisesti oliivipuu on kuitenkin rauhan symboli, ja siksi oliivipuun lehvät ympäröivät maailmankarttaa YK:n lipussa. Puuta pidetään myös toivon symbolina – ja epäonnen enteenä. Hmm…

Oli miten oli – upeahan tuo Välimeren seudun lahja luonnolle on! Ei siis ole mikään ihme, että Renoir innostui ikuistamaan oman (pelastamansa) oliivitarhan puita lukuisiin maalauksiinsa. Vanha oliivipuulehto oli näet tarkoitus kaataa, koska 1900-luvun alun Ranskassa ruusut tuottivat paremmin kuin oliivit.

Oliivipuu on pitkäikäinen kasvi – tiettävästi maailman vanhimmat puut ovat noin 2000-vuotiaita. Parhaimmillaan ne saattavat kasvaa jopa lähes 20 metriä korkeiksi, mutta viljelypuut pidetään leikkaamalla matalampana, jotta sato voidaan korjata.  Puiden leikkaaminen on täysin oma taitolajinsa, mutta välttämätöntä jotta puu jatkossakin tuottaa hyvän sadon.   Leikkaaminen tehdään sadonkorjuun jälkeen, eli talvella.

Oliivipuun lajikkeita on tuhansia, ja joitakin lajikkeita viljellään hyvin rajatulla maantieteellisellä alueella. Jotkut lajikkeet ovat erityisen hyviä öljykasveja, kun taas toisia lajikkeita viljellään ensisijaisesti syötäväksi.  Ei siis mikään ihme, että sekä öljyllä että syötävillä marjoilla on runsaasti erilaisia makuvivahteita, riippuen siitä mistä ovat peräisin.

Nykyisin oliivipuihin törmää myös meikäläisissä kukkakaupoissa, jossa niitä myydään huonekasveiksi. Viherkasvinoviisin kannattaa kuitenkin harjoitella ensin muilla kasveilla – oliivipuu on vaativa. Talvella kasvi kärsii valon puutteesta ja huoneenlämpö on sille talvilevon aikana liikaa. Optimilämpötila on 5-10 astetta – pakkasta tuo ”Välimeren patriarkka” ei juurikaan kestä.

Vihreät ilmanpuhdistajat

sunnuntai, lokakuu 21st, 2012

Kai se on uskottava, että talvi tekee tuloaan kun lämpötilat pohjoisessa ovat jo pakkasen puolella. Puutarhapuuhat loppuvat toviksi, mutta onneksi sisätilan viherkasvit kaipaavat hoitoa läpi vuoden!

Viherkasvit valtasivat sisätilamme jo 1800-luvulla, ja hyvä niin. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että sisätiloihin sijoitetut kasvit puhdistavat ilmaa. Ja kyllähän kaunis, elävä kasvi myös lisää viihtyvyyttä – eihän niitä muuten käytettäisi piristämässä myös julkisia tiloja.

Joskus kuulee väitettävän, että viherkasvit eivät sovi allergikkojen koteihin, mutta se on harhaluulo. Kaikki viherkasvit eivät toki sovi, mutta oikealla kasvivalinnalla ja valittujen kasvien oikealla hoidolla allergiset ja astmaattisetkin voivat nauttia sisätilansa vihreydestä. Hyviä ohjeita löytyy Allergia- ja astmaliiton kotisivuilta.

Talvella myös viherkasvit lepäävät ja keräävät voimia seuraavaan kasvukauteen. Lepokauden aikana kasvit pärjäävät huomattavasti niukemmalla kastelulla kun kasvukauden aikana – ja toki myös talven pimeys vähentää kasvin veden tarvetta. Siksi kannattaa olla kastelun kanssa erityisen tarkka. Useimmille kasveille riittää kastelu kerran viikossa tai kahdessa, ja kasvia ei kannata kastella jos multa on märkää.

Avokonttoreiden myötä viherkasvit ovat yleistyneet myös toimistoissa. Monet yritykset ostavat suunnittelun ja hoitopalvelun alan yritykseltä – ja silloin toimistossa työskentelevän kannattaa jättää kasvin hoitaminen sikseen. Kuivalta näyttävä kasvi isossa ruukussa ei todennäköisesti tarvitse vettä hoitokertojen välillä – ammattilaisella on hyvinkin tarkka tuntuma joka ikisen kasvin janosta, läpi vuoden.

Vihersisustus on meillä alana vielä sangen pieni, mutta se on selvästi kasvussa. Ammattimainen vihersisustaja suunnittelee ja toteuttaa sisustuksen sekä hoitaa ja huoltaa kasvit. Perinteiset sisustussuunnittelijat toki mielellään sijoittelevat töihinsä viherelementtejä, mutta valitettavasti heidän koulutukseen ei kuulu kasvioppi. Vihersisustuksessa kun on – aivan kuten puutarhanhoidossakin – erittäin olennaista, että käytetään oikeaa kasvia oikeassa paikassa…

Alan kasvuun on reagoitu myös koulutusrintamalla. Maahamme on saatu uusi Vihersisustajan ammattitutkinto, jonka kehittämisessä Suomen Vihersisustajat ry:llä on ollut erittäin keskeinen rooli. Ensimmäiset tuohon tutkintoon tähtäävät opiskelijat istahtanevat koulun penkille ensi vuoden alussa.

Sisätilan kauneutta

sunnuntai, syyskuu 23rd, 2012

Villa Flora on floristiikan ja viherkasvien huikea tyyssija vielä pienen tovin. Se on tulvillaan hengästyttävän kauniita kukka-asetelmia ja toinen toistaan upeampia viherkasveja. Kun Floriaden portit parin viikon päästä sulkeutuvat Villa Flora tekee muodonmuutoksen – siitä tulee toimistotilaa.

Toivottavasti edes jotakin Floriaden aikaisesta hengestä jää elämään…

Koko luomakunta herää

keskiviikko, maaliskuu 28th, 2012

Helsingissä päivän pituus on jo seitsemisen tuntia suurempi kuin joulukuussa. Kaikki viimeisetkin lumikinokset sulavat silmissä, pajunkissat törröttävät pörröisinä vielä lehdettömissä puissa ja leskenlehdet pilkistävät pieninä aurinkoina edellissyksyn kuolleiden lehtien lomasta. Puutarhoissa lumikellot kukkivat ja krookukset nousevat mullasta toivoen, etteivät rusakot tai kanit pistä niitä poskeensa ennen kukintaa. Viherpeukaloita syyhyttää – pääsisipä jo kaivelemaan!

Konkreettisimmin kevään tulon näkee ja aistii ulkona luonnossa tai puutarhassa. Harvemmin kukaan hehkuttaa, että ”nukkumattini on herännyt talviunilta” – vaikka se olisi ihan perusteltua. Sisällä viherkasvit ovat sinnitelleet talven pimeydessä sekä useimmille kasveille liian lämpimässä ja kuivassa sisäilmassa. Kun päivät pitenevät, eli valon määrä lisääntyy, viherkasvit heräävät uuteen kasvukauteen. Silloin ne ovat janoisempia kuin talvella, ja kaipaavat myös kasvuunsa lisävoimaa lannoitteista.

Useimmat viherkasvit, jotka kuolevat talven aikana joko hukkuvat tai niiden juuret mätänevät. Lehtien päiden ruskeat laikut kun useimmiten johtuvat liiasta kastelusta – ei kuivuudesta. Pintamulta saattaa olla kuiva, mutta silti kasvilla ei ole jano, koska syvemmällä ruukussa oleva multa on vielä kosteaa. Jos epäilet olevasi ylikastelija etkä halua kaivella ruukun multaa sormella, niin kannattaa hankkia alle kympin maksava kukkien kosteusmittari – se on käyttökelpoinen kapistus ympäri vuoden. Mittari kertoo takuuvarmasti ja luotettavasti missä kosteuden suhteen mennään.

Tässä esimerkkinä Nelson Gardenin kosteusmittari - löytyy hyvinvarustelluista viherkaupoista.

Loppukeväästä moni viherkasvien kotikasvattaja tuntee tuskaa ja huonoa omaatuntoa siitä, että mullat jäivät vaihtamatta. Sen tuskan voi oitis siirtää syrjään, koska viherkasvien multaa ja ruukkua ei tarvitse vaihtaa joka vuosi. Jos ruukku on kasville riittävän suuri, niin kasvin voi mullata, eli kaavitaan pois pintamulta ja korvataan se tuoreella mullalla. Se riittää! Jos kasvi revitään ulos ruukusta joka ikinen vuosi, niin se aiheuttaa kasville vuosittaisen stressin, koska se on joka kerta juurruttava uudestaan uuteen multaan. Pois siis stressi sekä viherkasvien hoitajalta että kasvilta!

Nautinnollisia kevätpäiviä kaikille!