Hieno kokemus
Edessä alue, jolle mahtuisi noin sata täysimittaista jalkapallokenttää, ja taskussa kahden päivän lippu. Onko vaarana, että jonkinasteinen viherpuolen vastine Stendahlin syndroomalle iskee?
Kohteena oli Floriade 2012, tuo kerran kymmenessä vuodessa järjestettävä puutarha-alan maailmannäyttely. Odotuksia ei oikeastaan ollut, koska tuntui vaikealta hahmottaa mitä tuollainen tapahtuma pitää sisällään ja mitä kaikkea aivan järjettömän isolle alueelle mahtuu. Puutarhamessut ovat yleensä sisätiloissa, ja vaikka niihin rakennetaan suurella pieteetillä esimerkiksi ideapuutarhoja, niin sisätila on aina sisätila. Asuntomessuilla ollaan ulkona, mutta niissä pihojen vastaistutetut pienet taimet eivät täysin pysty luomaan kuvaa ”valmiista” pihasta.
Floriaden kaikki perusspeksit ovat valmiina jo siinä vaiheessa kun päätös järjestävästä paikkakunnasta tehdään – kymmenen vuotta ennen tapahtumaa. Rakentaminen aloitetaan ilmeisesti kutakuinkin saman tien, ja näin ollen alueella oleva kasvusto on kunnolla etabloitunut. Puut ovat puiden kokoisia, perennapenkit reheviä ja runsaita, nurmikot vahvoja. Sellaisista elementeistä syntyy runsaasti silmäniloa.
Perennapenkeissä kiinnitti huomiota erityisesti se, että niissä käytettiin poikkeuksellisen paljon erilaisia heiniä. Suuriin istutusalueisiin nuo heinät toivat omanlaistaan ilmavuutta ja keveyttä – lähes jotakin keijukaismaista olemusta. Istutuksissa pilkahti myös runsaasti hyötykasveja. ”Maanpeitekasvina” oli käytetty mansikkaa ja ”täytevihreänä” näkyi sekä tilliä että parsaa. Tuo ei toki ole mikään uusi ja ihmeellinen trendi – olihan Helsingissä Kaivohuoneen edessä olevassa kesäkukkaistutuksessa persiljaa ja ryytisalviaa tuomassa vihreyttä tänä kesänä.
Elämän pulssi on tällä hetkellä varmaan kiireisempi kuin koskaan aikaisemmin. Myös tähän puoleen oli Floriadessa kiinnitetty huomiota – olihan tapahtuman perusteema ’Be part of the nature, get closer to the quality of life’. Kiireisen elämän vastapainoksi – jopa toimisto-olosuhteissa – pienikin vihertila voi olla paikka jossa rauhoittua ja rentoutua sekä saada jotakin vastapainoa ympärillä vellovalle kiireelle. Toki sellaisen toteuttaminen ulkosalla olisi meidän olosuhteissa sangen haastavaa, kun kasvukautemme on niin lyhyt.
Voisiko avokonttorissa käyttää sermien sijaan viherkasveja ja ”allassimulaatioita” työpisteiden välissä?
Toimiston neuvottelutila taivasalla
Kahden päivän lippu tapahtumaan ei ollut liioittelua. Syyskuinen viikonloppu oli helteinen ja se verotti hieman voimia, mutta läpijuoksuksi tuo olisi muutenkin yhdessä päivässä mennyt. Pakko myöntää, että aika lailla kadehdin niitä Venlon lähellä asuvia, jotka ovat ostaneet Floriadeen kausilipun. Ulkotila muuttuu kasvukauden edetessä – syyskuussa kukkivat enää loppukesän kukkijat. Kausilipulla olisi voinut aloittaa ihastelun jo kevään tulppaanimerestä…
Kiitos kuvista ja kertomuksesta! On taatusti ollut mahtava kokemus, vaikkakin väkisinkin jää varmaan paljon näkemättä. Putte Possun nimipäivän sanoin: ”Oi jospa oisin saanut olla mukana”!
Olisi varmaan keposasti mennyt viikko tuolla, ja silti jokin olisi todennäköisesti jäänyt näkemättä… 😉