Salonkikelpoiset luonnonkasvit
Maamme itsenäisyys vietti 95 vuottaan perinteisin menoin. Yli kaksi miljoonaa suomalaista ”osallistui” television välityksellä tasavallan presidentin juhlavastaanottoon ihaillen kristallikruunujen säihkettä, pukuloistoa ja linnan toinen toistaan upeampia kukkalaitteita.
Linnan kukat ovat tiettävästi peräisin Kultarannan kasvihuoneista. Ilahduin kovasti tiedosta, että kukkalaitteet kierrätetään – niitä toimitetaan juhlien jälkeen lähiseudun hoitolaitoksiin, vanhainkoteihin ja palvelutaloihin.
Kultarannan kasvihuoneet
Copyright © Tasavallan presidentin kanslia
Tänä vuonna upeat kukkalaitteet jäivät kuitenkin luonnonkasvien varjoon. Tasavallan presidentin puolison Jenni Haukion puvun kuosissa oli maakuntakukat, ja useat maakuntalehdet korostivat juhlauutisoinnissaan, että ”olipa siinä mekossa meidänkin kukka”.
Maakuntakukat ovat saattaneet päästä salonkeihin jo ennen Linnan juhlia. Aikoinaan Arabialla oli tuotannossaan peräti kahdenlaisia maakuntakukka-aiheisia seinälautasia. Toisen sarjan suunnittelija oli Kirsti Brandt ja toisen Toivo G. Utriainen. Nykyisin noita seinälautasia on saatavissa vain antiikkiliikkeistä ja verkkohuutokaupoista.
Suopursu (suunnittelija Kirsti Brandt)
Karjalanruusu (suunnittelija Toivo G. Utriainen)
Maakuntakukat on valittu äänestyksellä, jonka ohjeistajina toimivat Suomen Kotien Kukkasrahasto sekä Suomalaisuuden liitto. Kesällä 1981 lähes 60 maakunta- ja paikallislehteä järjestivät lukijoilleen äänestyksen, jonka tulosten pohjalta toimikunta valitsi maakuntakukat. Kasvien lopullisessa valinnassa otettiin äänestystuloksen lisäksi huomioon myös kasvien luonnollinen levinneisyys sekä yleisyys kussakin maakunnassa. Äänestyksen ulkopuolelle oli jätetty kielo ja kevätesikko. Kielo oli jo vuonna 1967 valittu Suomen kansalliskukaksi, ja kevätesikko oli vuonna 1980 nimetty Ahvenanmaan maakuntakukaksi.
Oman maakuntani kukka - valkovuokko. Viiden kuukauden päästä sen kukinta taas kerran kertoo kevään saapuneen.
’Maakuntakukka’ on hieman harhaanjohtava termi, koska kaikkien maakuntien kasvi ei ole kukka – joukkoon mahtuu myös uljaita puita. Klikkaamalla kasvin nimeä pääset ihailemaan upeita kuvia siitä Luontoportissa.
- Hämeenkylmäkukka (Pulsatilla patens) – Kanta-Häme
- Kanerva (Calluna vulgaris) – Kainuu
- Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) – Etelä-Karjala
- Karjalanruusu (Rosa acicularis) – Pohjois-Karjala
- Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) – Kymenlaakso
- Kevätesikko (Primula veris) – Ahvenanmaa
- Kissankello (Campanula rotundifolia) – Keski-Pohjanmaa
- Kotipihjala (Sorbus aucuparia) – Pohjois-Savo
- Leskenlehti (Tussilago farfara) – Itä-Uusimaa
- Maitohorsma (Epilobium angustifolium) – Etelä-Pohjanmaa
- Niittykullero (Trollius europaeus) – Lappi
- Niittymesiangervo (Filipendula ulmaria) – Pohjanmaa
- Pohjanlumme (Nymphaea alba ssp. candida) – Etelä-Savo
- Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) – Keski-Suomi
- Ruiskaunokki (Centaurea cyanus) – Päijät-Häme
- Sinivuokko (Hepatica nobilis) – Häme
- Suopursu (Ledum palustre) – Pohjois-Pohjanmaa
- Tammi (Quercus robur) – Varsinais-Suomi’
- Tuomi (Prunus padus) – Pirkanmaa
- Tyrni (Hippophaë rhamnoides) – Satakunta
- Valkovuokko (Anemone nemorosa) – Uusimaa
Kasvilistaa tutkaillessa Vanessa Diffenbaugh’n kirja ’Kukkien kieli’ antaa aiheen olettaa, että Kainuussaa on tarjolla suojelua, Ahvenanmaalla vallitsee suuri luottamus, Etelä-Pohjanmaalla on taipumusta pyrkyryyteen, Pohjanmaalla ollaan kelvottomia, Etelä-Savossa on sydämen puhtautta ja Päijät-Hämeeessä vietetään poikamieselämää… Mene ja tiedä!