Hurmaavat harvinaisuudet
Mitä yhteistä on hietaorvokilla (Viola rupestris), ruijankissankäpälällä (Antennaria nordhageniana) ja ketomarunalla (Artemisia campestris)? Kaikista on olemassa alalaji, joka on kotoperäinen – endeeminen – täällä pohjoisessa, ja kaikki ovat jossakin määrin uhanalaisia.
Kasvin kotoperäinen alalaji on sellainen, joka esiintyy vain jollakin tietyllä, rajatulla ja suhteellisen suppealla maantieteellisellä alueella. Laji on kehittynyt kasvupaikallaan ja sopeutunut sen olosuhteisiin. Täällä Suomessa kotoperäisiä kasveja on vähän, mutta lomamatkalla etelään voi ottaa ohjelmanumeroksi endeemisten kasvien bongauksen. Esimerkiksi Kanarian saarilla endeemisiä kasvilajeja on yli 500, Madeiralla lähes kahdeksankymmentä ja Azoreilla kuutisenkymmentä.
Mutta kyllä kotoperäisiä kasveja löytyy muualtakin kuin saarilta. Endeemisiä alppikasveja löytyy runsaasti ’Italian puutarhasta’ (‘Hortus Italiae’), lyhyen köysiratamatkan päästä Gardajärven rannalta, Monte Baldolta. Ainakin siellä monimuotoisesta ja mielenkiintoisesta kasvillisuudesta on tehty omanlaisensa nähtävyys, johon pääsee tutustumaan opastetulla luontokävelyllä kahdesti viikossa läpi kesän.
Kotoperäisten kasvien suurin uhka on vieraslajit, ja uhka on siinä määrin vakava, että monessa maassa on ryhdytty erilaisiin toimenpiteisiin endeemisten kasvien pelastamiseksi. Yksi keino säilyttää ainutlaatuiset hurmaajat on tuoda niitä kasvitieteellisten puutarhojen suojaan. Kotoperäisiä kasveja pääsee näin ollen ihailemaan myös helpommin kuin että lähtee paikallinen kasvio kädessä tarpomaan luontoon.
Kasvio kannattaa kuitenkin hankkia – vaikka ei kyseisen maan kieltä osaisikaan. Kasvien tieteelliset nimet ovat kansainvälisiä, ja jos kasviota ei omaan hyllyynsä halua, niin sen parempaa tuliaista en voi kasveista kiinnostuneelle ajatellakaan.









