Vihertantan tarinoita

Tukholmassa järjestettäviä Nordiska trädgårdar –messuja markkinoidaan Pohjoismaiden suurimpina puutarhamessuina. Messujen yhteydessä järjestetään useita viheralan luovuutta mittaavia esittelyjä/kisoja. Niiden toinen toistaan upeammat työt tarjoavat kävijöille huumaavan hurmaavaa silmänruokaa ja hauskoja ideoita.

Yksi  mittelöstä oli Årets idéträdgård. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin jätettäköön jaarittelut sikseen – antaa kuvien puhua puolestaan.

Maailman ensimmäinen puutarha lienee ollut Eeden, joka nykytutkijoiden mukaan sijaitsi  joko Persianlahdella tai sen alla. Riippumatta siitä, onko paratiisi tarua vai totta, puutarhataiteella on todella pitkä historia. Upeita puutarhoja oli jo antiikin aikaan – pääsihän yksi peräti maailman seitsemän ihmeen joukkoon.

Tuo ihme – jonka todellisesta olemassaolosta ollaan kahta mieltä –  oli Babylonin riippuvat puutarhat, myös Semiramiin puutarhoina  tunnettu.

Babylonian kuningas Nebukadnesar II rakensi noin 600 eaa. itselleen uuden palatsin, jonka yhteyteen perustettiin tarunhohtoinen puutarha. Antiikin aikana puutarhasta kirjoitettiin useita kuvauksia – niistä varmaan tunnetuimpia ovat kreikkalaisten Diodoroksen ja Strabon kuvaukset. Kuvausten perusteella voidaan olettaa, että puutarha oli neliskulmainen ja kooltaan puolisen kilometriä kanttiinsa. Puutarhan kastelu hoidettiin pumppaamalla vettä Eufratista. Muilta osin puutarhan kuvaukset poikkeavat toisistaan aika lailla.  Diodoros kuvasi portaittain nousevan terassipuutarhan, kun taas Strabon kuvaus viittaa lähinnä kattopuutarhaan.  Yllä olevassa kuvassa on hollantilaisen taiteilijan Marten Heemskerckin näkemys 1500-luvulta.

Babylonin kaupungin paikalla tehdyissä kaivauksissa on löytynyt kattopuutarhan jäännöksiä, jotka ilmeisesti ovat lähtöisin Nebukadnesarin riippuvasta puutarhasta. Löydökset viittaavat siihen, että puutarha todellisuudessa oli antiikin kuvauksia pienempi – 42 metriä pitkä ja 30 metriä leveä. Mutta kattopuutarha kuitenkin, joten nykyisessä kaupunkisuunnittelussa kovin suosituksi tullut viherrakentamisen malli on peräisin jo antiikista.

Maailman seitsemän uuden ihmeen joukkoon ei puutarhoja mahtunut, mutta Unescon maailmanperintökohteiden listalta niitä löytyy ihan mukava määrä. Tässä muutama esimerkki  mielenkiintoisista puutarhakohteista, joihin on helppo tutustua vaikka viikonloppumatkan yhteydessä.

Berliini   –   Potsdamin ja Berliinin puistot

Lontoo   –    The Royal Botanic Gardens at Kew

Rooma   –   Villa d’Este ja Villa Adriana (Tivolissa, 23 km Roomasta, helposti tavoitettavissa junalla)

Wien   –   Schloss  Schönbrunn

Missä on sinun ihmepuutarha?

Puutarhan katseenvangitsijoita ovat useimmiten näyttävät kasvit. Monimuotoisessa puutarhassa on kuitenkin sangen usein myös erilaisia kivirakenteita – käytäviä, muureja tai miksi ei kivestä tehtyjä vesiaiheita. Helsingin Messukeskuksen Kevätmessuilla oli esillä kaksi kivirakentamisen mielenkiintoista uutuutta.

Alan vanha vaikuttaja, Rudus, on juuri messujen ovella avannut verkkoon pihakivilaskurin. Laskuriin voi piirrustella kivetystä vailla olevan alueen mitat ja valita minkälaisen kivetyksen – sekä kuvioinnin että käytettävien materiaalien osalta – haluaa. Laskuri kertoo pihakivien menekin sekä myös kivimateriaalin hinnan. Valitut tuotteet voi siirtää tarjouskoriin, ja lähettämällä sen sisällön yhteystietojen kera Rudukselle – verkossa, totta kai – saat tarjouksen kokonaishinnasta, eli kivimateriaalin lisäksi myös rahdista. Sangen näppärä työkalu tarjouspyyntöjä varten, sekä varsinkin erilaisten materiaalien ja kuviointien hintojen vertailuun.

Tuoreahko tulokas kivimarkkinoilla on heinolalainen Pelkkakivi Oy. Yritys jatkojalostaa harjukiveä mitä moninaisimpiin muotoihin. Valikoimissa on kaikenlaista pihagrilleistä ja muurikivistä kiviruukkuihin ja seinätuikkuihin. Kauniista jääkauden muokkaamasta rakennusmateriaalista saa pihaan sangen luonnollista ilmettä, jos tiukka ruutukuviointi ei ole sitä ominta juttua.

Pelkkakiven tuotteita: muuri, kukkapenkin rajaus, ruukku ja taustalla pihakivetys

Pelkkakiven vesiaihe ja taustalla erilaisia kivivaihtoehtoja

Vihertantta tykkää!

Helsingissä päivän pituus on jo seitsemisen tuntia suurempi kuin joulukuussa. Kaikki viimeisetkin lumikinokset sulavat silmissä, pajunkissat törröttävät pörröisinä vielä lehdettömissä puissa ja leskenlehdet pilkistävät pieninä aurinkoina edellissyksyn kuolleiden lehtien lomasta. Puutarhoissa lumikellot kukkivat ja krookukset nousevat mullasta toivoen, etteivät rusakot tai kanit pistä niitä poskeensa ennen kukintaa. Viherpeukaloita syyhyttää – pääsisipä jo kaivelemaan!

Konkreettisimmin kevään tulon näkee ja aistii ulkona luonnossa tai puutarhassa. Harvemmin kukaan hehkuttaa, että ”nukkumattini on herännyt talviunilta” – vaikka se olisi ihan perusteltua. Sisällä viherkasvit ovat sinnitelleet talven pimeydessä sekä useimmille kasveille liian lämpimässä ja kuivassa sisäilmassa. Kun päivät pitenevät, eli valon määrä lisääntyy, viherkasvit heräävät uuteen kasvukauteen. Silloin ne ovat janoisempia kuin talvella, ja kaipaavat myös kasvuunsa lisävoimaa lannoitteista.

Useimmat viherkasvit, jotka kuolevat talven aikana joko hukkuvat tai niiden juuret mätänevät. Lehtien päiden ruskeat laikut kun useimmiten johtuvat liiasta kastelusta – ei kuivuudesta. Pintamulta saattaa olla kuiva, mutta silti kasvilla ei ole jano, koska syvemmällä ruukussa oleva multa on vielä kosteaa. Jos epäilet olevasi ylikastelija etkä halua kaivella ruukun multaa sormella, niin kannattaa hankkia alle kympin maksava kukkien kosteusmittari – se on käyttökelpoinen kapistus ympäri vuoden. Mittari kertoo takuuvarmasti ja luotettavasti missä kosteuden suhteen mennään.

Tässä esimerkkinä Nelson Gardenin kosteusmittari - löytyy hyvinvarustelluista viherkaupoista.

Loppukeväästä moni viherkasvien kotikasvattaja tuntee tuskaa ja huonoa omaatuntoa siitä, että mullat jäivät vaihtamatta. Sen tuskan voi oitis siirtää syrjään, koska viherkasvien multaa ja ruukkua ei tarvitse vaihtaa joka vuosi. Jos ruukku on kasville riittävän suuri, niin kasvin voi mullata, eli kaavitaan pois pintamulta ja korvataan se tuoreella mullalla. Se riittää! Jos kasvi revitään ulos ruukusta joka ikinen vuosi, niin se aiheuttaa kasville vuosittaisen stressin, koska se on joka kerta juurruttava uudestaan uuteen multaan. Pois siis stressi sekä viherkasvien hoitajalta että kasvilta!

Nautinnollisia kevätpäiviä kaikille!