Vihertantan tarinoita

Kiitos kaikille Vihertantan 1-vuotiskilpailuun osallistuneille!

Arvonnassa onnetar suosi Virpiä, jolle nyt toimitetaan Enrica Stabilen kirja ’Sisusta ulkona’.

Ja nyt on aika paljastaa tietovisan oikeat vastaukset:

Ketkä toivat vuohenputken Suomeen?

Yleisimmän tiedon mukaan saamme kiittää munkkeja vuohenputkesta. Joidenkin kaivauslöytöjen mukaan on kuitenkin viitteitä siitä, että jo viikingit olisivat käyttäneet vuohenputkea ravintonaan.  Myös oopiumunikko (Papaver somniferum), hullukaali (Hyoscyamus niger) ja rohtosalkoruusu (Althea officinalis) ovat kasveja, jotka saattavat olla viikinkien tuomisia, vaikka niiden tulo Pohjoismaihin on aiemmin liitetty keskiajan luostaripuutarhoihin.

Viikingit myös veivät kasveja – esimerkiksi hampun (Cannabis sativa) uskotaan kulkeutuneen Pohjois-Amerikkaan viikinkien mukana. Hamppu oli viikingeille tärkeä kasvi köysien, purjeiden, vaatteiden ja kalaverkkojen valmistuksessa.

Hansakauppiaita saamme kiittää puutarhakulttuurin tuomisesta maahamme. Heidän mukanaan meille kulkeutuivat mm. fenkoli, eli ”saksankumina” (Foeniculum vulgare), basilika, eli ”saxan minttu” (Ocimum) ja sinilupiini, eli ”saxan carvas papu” (Lupinus angustifolius).

Stockholms Medeltidsmuseum

Mikä on vuoden vihannes 2013?

Tämän vuoden vihannes on chilit. Porkkana oli vuoden vihannes vuonna 2000 ja parsakaali vuonna 2006.

Vuoden Vihanneksen valitsevat vuosittain puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry apunaan muut alan järjestöt ja asiantuntijat. Valinnan tavoitteena on monipuolistaa vihannesten käyttöä ja tuntemusta. Vuoden Vihannes on valittu ensimmäisen kerran vuonna 1967.

Kuva: kukkainfo.fi

Minkä järven rannalla sijaitsee kasvitieteellinen puutarha Giardini Botanici Villa Taranto?

Giardini Botanici Villa Taranto on Lago Maggioren rannalla, Pallanzossa. Italian toiseksi suurimmalla järvellä puutarhojen ystävän kannattaa ehdottomasti vierailla myös  Borromeon saarilla. Alla pieni pätkä elävää kuvaa Isola Bellalta:

Italian suurimman järven – Lago di Gardan – rannan Gardonessa  on Giardino Botanico André Heller. Tuo puutarha tunnettiin vielä joitakin vuosia sitten nimellä Giardino Botanico Hruska – perustajansa, Venäjän viimeisen tsaarin hammaslääkärin,  Arturo Hruskan mukaan.

Gardajärven rannalta voi myös kiemurrella ylös vuoristoteitä Ferrara di Monte Baldoon, jossa sijaitsee Orto Botanico – Rifugio Novezzina. Tuossa puutarhassa. joka sijaitsee yli 1232 m merenpinnan yläpuolella, voi ihailla vuoriston kasveja – osa kotoperäisiä Monte Baldolta.

Kolmikon pienimmän järven – Lago Comon – rannalla sijaitsee Orto Botanico Villa Carlotta.

Tuli mieleen, että en tiedä ensimmäistäkään laulua, jossa iloisesti rallateltaisiin että ”vielä on talvea jäljellä…”.  Mutta kevättä tervehtiviä lauluja tulee lonkalta mieleen montakin. Siitä hersyvimmästä päästä on alla oleva M. A. Nummisen versio sävellyksestä ’American Patrol’.

Vaikka vielä on vasta helmikuu, niin kevättä on jo ilmassa!

Minulle ensimmäinen kevään lähestymisen merkki on se, että jossakin vaiheessa havahdun ettei olekaan koko ajan niin kamalan pimeää.  Talvipäivän seisauksesta päivä pitenee hitaasti mutta varmasti kohti kevätpäivän tasausta, johon nyt on alle kuukausi aikaa. Tähtitieteellisesti kevät alkaa tänä vuonna 21.3. Hyvä päivämäärä – koska silloin saattaa olla jo pikkukenkäkeli. Lapsuudenystävälläni on nimittäin syntymäpäivä 22.3. ja hänellä oli aikoinaan tapana järjestää synttärikutsut. Pienenä ihmisenä jännitin joka vuosi antaako äiti luvan laittaa pikkukengät jalkaan kun menen kutsuille, vai pitääkö jalat vielä tunkea talvisaappaisiin…

Toinen kevään merkki on havahtuminen linnunlauluun aamuisin. Se kertoo siitä, että tiput ovat aloittamassa pesintänsä. Linnut nimittäin laulavat merkitäkseen pesimäreviirinsä, houkutellakseen kumppania ja karkottaakseen kilpailijoita. Meillä ensimmäisiä kevään viestin tuojia ovat talitilaiset, joiden jälkeen laulunsa aloittavat viherpeippo, sinitiainen ja mustarastas.

Ja jossakin vaiheessa ulkona vaan tuoksuu keväältä…

Viime viikolla näin kevään ensimmäiset pajunkissat. Sisällä viherkasvini ovat heränneet talvihorroksestaan, koska puskevat jo varovasti uutta kasvua. Ja ne ovat janoisempia kuin talven pimeimpään aikaan. Ilmiselviä kevään merkkejä nuokin!

Seuraavaksi pitää sitten odotella ensimmäisiä leskenlehtiä (Tussilago farfara). Viime vuonna niitä oli jo ennen maaliskuun puoltaväliä – joku ilmaislehden lukija oli bongannut keltaisia kevään tuojia lähikulmiltani Pikku-Huopalahdesta. Ja toki minunkin piti mennä ihmettelemään niitä. Arvatenkin askeleeni kulkevat ohi tuon ”bongauspaikan” kohtapuolin…

Leskenlehtien jälkeen tulevat lumikellot (Galanthus nivalis). Oma puutarhani on alavalla maalla – vanhaa merenpohjaa – jossa kylmyys ja lumi viihtyvät sangen pitkään. Siellä ensimmäiset lumikellot puskevat keväthangen läpi yleensä huhtikuun ensimmäisen puoliskon aikana. Ja niiden jälkeen tulevat krookukset (Crocus vernus)…

Lumikellojen ja krookusten kukkiessa voidaankin sitten jo ryhtyä odottamaan äitienpäivän hujakoilla kukkivia valkovuokkoja (Anemone nemorosa). Valkovuokot, jos mitkä, ovat selvä lupaus siitä, että ihan kohta on kesä. Ja äitienpäivään on enää runsaat kymmenen viikkoa aikaa… 🙂

Vihertantta täyttää kohta vuoden ja merkkipäivän kunniaksi järjestetään arvonta leikkimielisen tietovisan muodossa. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kirjapalkinto.

Arvonta suoritetaan 12.3.2013 puoleltapäivin ja kaikki siihen mennessä tulleet vastaukset ovat mukana arvonnassa. Kysymyksiin saa siis vastata myös väärin. 🙂

Osallistu arvontaan klikkaamalla TÄSTÄ (edit: kipailusivusto on suljettu)

Visan kolmen kysymyksen oikeat vastaukset löydät blogista arvonnan jälkeen.

Saitko ystävältäsi kimpun freesioita? Haluaako hän viestiä sinulle jotakin? Käyt kukkainfo.fi:n sivulla katsomassa, mitä freesiat kertovat. ”Sait minut ansaan!” siellä sanotaan. Mitä hiivattia…?!?

Freesia – ansaan saamista vai vahvaa ystävyyttä? (Kuva: teleflora.com)

Ystäväsi tarkoituksena oli todennäköisesti viestiä sinulle, että ystävyytenne on vahva. Se kun on freesioiden merkitys Vanessa Diffenbaughin kirjan ’Kukkien kieli’ mukaan… Sangen hurmaava ja herkkä romaani muuten – ja sen lopussa muutaman sivun mittainen sanakirja. Kirjan takakannessa tarina kuvataan näin:

”Nuori ja koditon Victoria kohtaa kukkatorilla miehen, joka hänen laillaan tuntee kukkien kielen. Mies ojentaa Victorialle mistelin: ylitän kaikki esteet. Heistä tuleekin rakastavaiset – mutta vain hetkeksi, sillä Victoria osaa kertoa tunteistaan vain kukkien kielellä. Hänen on kuljettava syvälle omaan menneisyyteensä ennen kuin hän kasvaa omaksi itsekseen.”

Ystävänpäivän kunniaksi muutama poiminta kirjan Victorian kukkasanakirjasta:

Lähde: Vanessa Diffenbaugh: Kukkien kieli (The Language of Flowers, 2011). Wsoy, 2012. Suom. Leena Tamminen.

Ja ystäväähän voi muistaa kukkasin ihan milloin vaan! 🙂

Vaaleanpunaisen ruusun viesti on Victorian sanakirjan mukaan ’armo’.

Tänä vuonna on kulunut 200 vuotta Giuseppe Verdin syntymästä. Mikään lähde ei väitä, että hän olisi ollut suuri puutarhojen ystävä, mutta joku niissä häntä taisi kiehtoa. Verdin 28 oopperasta nimittäin kolmessatoista on kohtauksia, joiden tapahtumapaikkana on puutarha. Jos niiden lisäksi otettaisiin luonnosta mukaan myös metsät, kasvaisi ”viheroopperoiden” määrä vielä jossakin määrin.

Lähde: WIkimedia Commons

Useimmat Verdin oopperapuutarhat ovat fiktiivisiä. Teokset vievät kuulijat aikamatkalle usealle vuosisadalle ja ympäri Eurooppaa.  Mukaan mahtuu linnapuutarhoja, palatsipuutarhoja ja ylimystöpuutarhoja – Skotlannissa, Tirolissa, Palermossa, Genovassa, Palestiinassa, Ranskassa, Britanniassa, … Kahdessa oopperassa kohtaukset on kuitenkin sijoitettu puutarhoihin, jotka kenties ovat tunnistettavissa.

Oopperassa Nabucco kahden kohtauksen näyttämönä on Babylonin riippuvat puutarhat – yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Puutarhaan sijoitettujen kohtausten aariat ovat hienoja, mutta kyseisessä oopperassa on kuitenkin yksi helmi ylitse muiden. Oopperassa Eufratin rannalla esitetty Va pensiero (heprealaisten orjien kuoro) johdatti aikoinaan Giuseppe Verdin hautaan, kun ihmiset – hautajaisten musiikkikiellosta huolimatta – puhkesivat laulamaan.

Lähde: Wikimedia Commons

Oopperassa Don Carlos yhden näytöksen tapahtumapaikkana on kuningattaren puisto keskiyöllä. Kuningattaren puisto on saattanut olla Aranjuezin kuninkaallisen palatsin puisto, koska toinen Madridin mahtikohde – El Escorial – on rakennettu hautapaikaksi. Mutta oli niin tai näin – puistokohtaus on hieno. Nykyisin sekä Aranjuezin kulttuurimaisema että El Escorial ovat Unescon maailmanperintökohteita.

Aranjuez
Lähde: Wikimedia Commons

El Escorial
Lähde: Wikimedia Commons

Viherpeukaloita saattaa jo syyhytä – pääsisipä ulos puuhastelemaan. Mutta termiseen kevääseen (jolloin päivän keskilämpötila on pysyvästi yli nolla astetta) on vielä reilut pari kuukautta aikaa.

Vuosien varrella olen kokeillut erilaisia itsehoitokeinoja syyhyävän viherpeukalon hoitoon, ja ajattelin nyt jakaa muutaman hyväksi havaitsemani kanssasi.

Opi uutta

Talvi on oivaa aikaa oppia uutta ja uuden oppimiseen on runsaasti keinoja.

Uutta voi oppia esimerkiksi kuuntelemalla tai itse tekemällä – ja oppimiseen kannattaa ottaa avuksi kansalais- ja työväenopistot.  Puutarhanhoidon kursseja järjestetään kiitettävä määrä – ja valtaosa on yhden kerran tehoiskuja jostakin aiheesta. Kertatapahtuma ei sido pitkäksi aikaa, mutta auttaa takuuvarmasti syyhyyn. Aihepiireissä on mistä valita – puutarhan suunnittelua ja hoitoa, kompostointia, viherkasveja, kimppujen ja asetelmien tekoa… Ainakin pääkaupunkiseudulla näyttää olevan vielä tilaa monelle kurssille – joten eikun ilmoittautumaan.

Jos mieluummin opit uutta ihan omalla ajalla kotona, niin voit tutustua Apua pihaan –sivustoon, jolle on koottu videoita helpottamaan pihasi hoitoa. Videot ovat lyhyitä ja ytimekkäitä – kestot kolmesta viiteen minuuttiin. Sopii siis kiireisellekin.

Lue kirjoja

Erään kirjakerhon mainoksessa vakuutettiin, että ”lukeminen kannattaa aina”, ja siitä olen täysin samaa mieltä. Mikä sen mukavampaa kuin käpertyä villasukat jalassa sohvan nurkkaan puutarhakirjan kera unelmoimaan kesästä.

Jos kirjahyllyssäsi on puutarhakirjan mentävä aukko, niin ei hätää.  Puutarhakirjat.fi on laaja alan erikoiskirjakauppa verkossa, ja juuri nyt siellä on vielä alekin. Mikäli et halua ostaa kirjoja, niin kannattaa mennä kirjastoon.  Tähän aikaan vuodesta hyllyssä on (vielä) ihan hyvin alan kirjallisuutta tarjolla. Pääkaupunkiseudun kirjastojen tarjontaan voit tutustua Helmet-palvelussa.

Kehitä kasvituntemustasi

Tuntuuko sinusta, että haluaisit tuntea enemmän kasveja tai tietää enemmän nykykasveistasi. Hyödynnä talviaika kasvituntemuksen kartuttamiseen.

Puutarha.net –sivustolla on laaja kasvikortisto, jossa (pääosin) ihan paikkansa pitävää tietoa runsaasta määrästä puutarhan kasveja. Kasvikortiston kokonaisvaltainen käyttö edellyttää rekisteröitymistä palveluun, mutta se kannattaa tehdä.

Ovatko perennat intohimosi? Kaksi kärpästä yhdellä iskulla – perennatietoutta ja toisen kotimaisen kielen kehittämistä on tarjolla ruotsalaisessa perennatietokannassa. Kasvit on esitelty tieteellisen nimensä mukaisessa aakkosjärjestyksessä, joten ei haittaa vaikka et tietäisi kasvin ruotsinkielistä nimeä. Tuossa perennatietokannassa voit hakea kasveja myös värin, koon, kukinta-ajankohdan, kasvupaikan ja ominaisuuksien mukaan.

Mikäli annat piupaut puutarhakasveille, mutta haluat kehittää luontokasvituntemustasi on Luontoportti oikea osoite.  Sivustolla on kasvien lisäksi esitelty myös lintuja, perhosia, kaloja ja sieniä. Ja ne kuvat – huikean hienoja, kerta kaikkiaan!  Sivustolla uusinta uutta on ladattava (ilmainen) sovellus, jota voit hyödyntää kesällä liikkuessasi maastossa.

Tee viljelysuunnitelma kesälle

”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”, sanotaan. Ja se on kyllä totta. Miksi jättää kesän viljelysuunnitelmat kevätmessujen tungokseen, jossa kuitenkin tulee tehtyä huti- tai heräteostoja. Käytä pimeät talvi-illat suunnitteluun – ja mitä jos tänä vuonna kasvattaisitkin osan kesäkukista siemenestä sen sijaan että ostat taimet taimikaupasta?

Tässä muutama hyväksi havaittu kotimainen siemenkauppa verkossa:

• Hyötykasviyhdistys
• Isoäidin kasvit
• Kauppila
• Korpikangas Siemen – Frö

 Nautinnollista kevään odotusta!

Vuonna 2010 maailman oliivipuiden (Olea europaea) marjoista tuotettiin 3,3 miljoonaa tonnia neitsytöljyä. Kolme neljäsosaa tuosta öljystä tuotettiin Euroopassa – pääosin Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa. (Lähde: FAO:n loistavat tilastot).

Italiassa valtaosa oliivisadosta on peräisin etelästä – saappaan korosta (Puglia), varpaasta (Calabria) tai Sisilian saarelta. Oliivipuita kasvatetaan kuitenkin koko maassa, ja promillen murto-osa maan neitsytöljystä on peräisin pienestä Malcesinen kunnasta Gardajärven itärannalla. Kunnassa on reilu 3 700 asukasta ja laskennallisesti jokainen kunnan asukas tuottaa vuosittain noin 105 kiloa oliiveja.

Gardajärvellä kasvatetaan ensisijaisesti oliivipuun  ’Gargnano’ –lajiketta. Puut ovat sangen pieniä ja niiden taudinkestävyys ei ole paras mahdollinen. Puut kestävät muutaman pakkasasteen, mutta erään menneen talven -12 astetta oli tehnyt Malcesinessa pahaa jälkeä.

Malcesinessa oliiviöljyn tuotanto on sikäläisen osuuskunnan käsissä. Vuonna 1946 perustettuun osuuskuntaan kuuluu noin 550 jäsentä, ja puolet vuosittain tuotettavasta 70-80 000 kilosta öljyä jää osakkaiden omaan käyttöön, loput myydään osuuskunnan kahdessa kaupassa. Vientiä osuuskunta ei harrasta missään muodossa – valitettavasti.

Tänä vuonna oliivien sadonkorjuu aloitettiin parisen viikkoa sitten. Sato korjataan, kun oliivit ovat puoliksi vaihtaneet väriä. Työ tehdään käsin, koska koneellinen sadonkorjuu vahingoittaa herkkiä puita. Käsin poiminnassa käytetään apuvälineenä oliivinkorjuupihtejä, jossa on pyörivät telat. Näin säästetään käsiä, koska oliivipuissa kasvava sieni on kivikova ja karkea.

Lähes korjuukypsiä oliiveja

Oliivinkorjuupihdit

Sienitautinen oksa

Sato toimitetaan osuuskunnan ”jalostamoon”, jossa se puristetaan öljyksi. Oliivien öljypitoisuus on noin 20 %, eli kilosta oliiveja saadaan parisataa grammaa öljyä. Jotkut viljelijät kuivattavat oliivejaan tovin ennen kun toimittavat ne prosessoitavaksi. Osuuskunnan jäsenet maksavat nimittäin käsiteltäväksi toimittamiensa oliivien kilojen mukaan, ja kuivattaminen poistaa marjoista osan vedestä, jolloin ne kevenevät.

Perinteisiä myllykiviä tuotannossa ei käytetä, vaan prosessi hoidetaan täysin koneellisesti. Ensin oliivit pestään, jonka jälkeen ne leikataan paloiksi. Leikkaaminen tekee öljystä vähemmän kitkerää kuin jos marjat murskattaisiin. Leikkausmassa lingotaan, jolloin neste (öljy ja vesi) saadaan talteen. Öljystä erotellaan vesi, ja avot – neitsytöljy on valmista. Lähes järjestäen valmis öljy vielä suodatetaan, jotta siitä tulee kirkasta. Öljy säilytetään isoissa tankeissa, noin 18 asteen lämpötilassa.

Leikkuri

Takana leikkurikone, edessä linko

Vesi sinne, öljy tänne – erottelija siis

Herkkua tankissa

Malcesinen neitsytöljy on väriltään pikemminkin kullankeltaista kun vihertävää, ja sen maku on mantelinen. Jos matka joskus vie Gardajärven itärannalle, niin kannattaa pysähtyä Malcesinen osuuskunnan kaupalle ostoksille. Takaan ettei kaduta!

Tiedätkö mikä yhdistää onnenpensaat, saarnet, jasmiinit ja syreenit?

Ne ovat kaikki Oleaceae kasviheimon edustajia, eli öljypuukasveja.  Sangen itseoikeutetusti heimoon kuuluu myös öljypuu (Olea europaea) – paremmin varmaan oliivipuuna tunnettu.

Oliivipuita on viljelty jo tuhansia vuosia, ja kasvin historia on kiehtova yhdistelmä legendaa, todellisuutta, perinteitä ja uskomuksia. Tarujen mukaan jumalatar Athene (Roomassa Minerva) istutti maailman ensimmäisen oliivipuun. Oliivipuulla on oma roolinsa myös Raamatun tarinoissa – toinen Nooan lähettämistä kyyhkyistä palasi oliivipuun oksa suussaan. Kristinuskon mukaan tämä symboloi sitä, että jumalan viha ihmistä kohtaan oli laantunut.

Ensisijaisesti oliivipuu on kuitenkin rauhan symboli, ja siksi oliivipuun lehvät ympäröivät maailmankarttaa YK:n lipussa. Puuta pidetään myös toivon symbolina – ja epäonnen enteenä. Hmm…

Oli miten oli – upeahan tuo Välimeren seudun lahja luonnolle on! Ei siis ole mikään ihme, että Renoir innostui ikuistamaan oman (pelastamansa) oliivitarhan puita lukuisiin maalauksiinsa. Vanha oliivipuulehto oli näet tarkoitus kaataa, koska 1900-luvun alun Ranskassa ruusut tuottivat paremmin kuin oliivit.

Oliivipuu on pitkäikäinen kasvi – tiettävästi maailman vanhimmat puut ovat noin 2000-vuotiaita. Parhaimmillaan ne saattavat kasvaa jopa lähes 20 metriä korkeiksi, mutta viljelypuut pidetään leikkaamalla matalampana, jotta sato voidaan korjata.  Puiden leikkaaminen on täysin oma taitolajinsa, mutta välttämätöntä jotta puu jatkossakin tuottaa hyvän sadon.   Leikkaaminen tehdään sadonkorjuun jälkeen, eli talvella.

Oliivipuun lajikkeita on tuhansia, ja joitakin lajikkeita viljellään hyvin rajatulla maantieteellisellä alueella. Jotkut lajikkeet ovat erityisen hyviä öljykasveja, kun taas toisia lajikkeita viljellään ensisijaisesti syötäväksi.  Ei siis mikään ihme, että sekä öljyllä että syötävillä marjoilla on runsaasti erilaisia makuvivahteita, riippuen siitä mistä ovat peräisin.

Nykyisin oliivipuihin törmää myös meikäläisissä kukkakaupoissa, jossa niitä myydään huonekasveiksi. Viherkasvinoviisin kannattaa kuitenkin harjoitella ensin muilla kasveilla – oliivipuu on vaativa. Talvella kasvi kärsii valon puutteesta ja huoneenlämpö on sille talvilevon aikana liikaa. Optimilämpötila on 5-10 astetta – pakkasta tuo ”Välimeren patriarkka” ei juurikaan kestä.

Tänä syksynä varmaankin moni omenapuun omistaja on tuntenut tuskaa – mitä tehdä kaikille niille mehukkaille herkku- tai talousomenoille, joita puut puskivat poikkeuksellisen suurella innolla. Vaikka kuinka reippaasti säilöisi, niin säilytystila on aina rajallinen. Omenarikas syksy synnytti alueelliset omenapörssit Facebookiin ja keskustelupalstoilla vinkattiin miten päästä eroon ylimääräisestä sadosta.

Omenapörssiä en kokeillut, koska kysyntää oman alueen suunnalta ei näyttänyt olevan. Kiikutin reippaanlaisesti omenoita oman kerrostalorapun alaovelle ja värkkäsin soman lapun, jossa kehotin viemään vaikka kaikki, ettei tarvitse heittää hyviä omppuja roskiin. Vieno pyyntöni tehosi – toistakymmentä kiloa omenoita löysi uuden kodin. Päällimmäinen tunne oli toki helpotus siitä, että syksyiset talousomenat kelpasivat jollekin, mutta samalla sain kokea antamisen iloa.

Omenatuskan kaltaisia tunteita moni kokee siinä vaiheessa, kun oman puutarhan perennat ovat kasvaneet niin isoksi, että ne on pakko jakaa. Kasvin hyvinvoinnin takia jakaminen on tehtävä, mutta mitä tehdä, kun ”jakojäännökselle” ei löydy omasta puutarhasta tilaa, tai ei kerta kaikkiaan halua yhtä kasvia joka paikkaan? Puutarha.net –palvelussa on palsta ’Myydään, ostetaan, lahjoitetaan, otetaan vastaan’, jossa voi tuosta ylijäämästään ilmoittaa. Harmillista kyllä palsta ei näytä olevan kovin aktiivisessa käytössä.

Perennat eivät toki ole ainoita jaettavia – samaa tuskaa saattaa kokea myös viherkasvien ystävä. Heillekin löytyy verkosta oma kirpputori, osoitteessa huonekasvit.net. Aiheita tuossa vaihtofoorumissa ei ole kovin montaa, mutta aiheiden katsojien määrän perusteella ne kuitenkin kiinnostavat.

Facebookista löysin suljetun taimien, istukkaiden, pistokkaiden ja siementen vaihtoryhmän. Siihen kuuluvat henkilöt kuuluvat laajennettuun ystäväpiiriin. Ryhmän ideana on ”saattaa yhteen ihmisiä vaihtamaan ja lahjoittamaan toisilleen paitsi taimiaan, istukkaitaan, pistokkaitaan ja siemeniään, myös tietoa puutarhan hoidosta.”

Niinpä rupesin miettimään olisiko Fb-vaihtopaikalle laajemminkin tilausta, vaikka pääkaupunkiseudulla? Aihehan ei ole tähän aikaan vuodesta enää hirvittävän ajankohtainen, mutta kevät tulee yllättävän nopeasti. Ja kieltämättä pohdinnan taustalla on oma lehmä ojassa, tavoitteena antamisen ilo. Minulla kun on keväällä listalla aika monta jaettavaa perennaa – esim. alla oleva Iris sibirica…

Villa Flora on floristiikan ja viherkasvien huikea tyyssija vielä pienen tovin. Se on tulvillaan hengästyttävän kauniita kukka-asetelmia ja toinen toistaan upeampia viherkasveja. Kun Floriaden portit parin viikon päästä sulkeutuvat Villa Flora tekee muodonmuutoksen – siitä tulee toimistotilaa.

Toivottavasti edes jotakin Floriaden aikaisesta hengestä jää elämään…