Vihertantan tarinoita

Kevät on ihanaa aikaa. Monelle allergikolle kevät on kuitenkin hieman tuskainen kun nenä vuotaa tai on tukossa, aivastuttaa, silmiä kirvelee…

Vaikka monet kasvit aiheuttavat allergisia oireita, niin ei se kuitenkaan tarkoita sitä että heinänuhaisen henkilön puutarhan pitäisi olla pelkkää kiveä ja tekonurmikkoa. Oikeanlaisilla valinnoilla allergikkokin voi nauttia aidosta ja elävästä vihreästä ympärillään – jopa keväällä.

Kasvit

Allergikon on syytä välttää tuulipölytteisiä kasveja. Monet vaatimattomasti kukkivat lehtipuut  ja –pensaat ovat tuulipölytteisiä, samoin monet heinäkasvit. Hyönteisten pölyttämiä kasveja kannattaa siis suosia, ja useinhan mesikasvit ovat myös erittäin kauniita! Puutarhaan voi perustaa hyönteishotellin, jotta pölyttäjät viihtyvät pihassa – ja samalla tulee vaalittua myös puutarhan monimuotoisuutta.

Kuva: Wikimedia Commons

Vältettävien listalla on myös voimakkaasti tuoksuvat kasvit, koska usein allergikon hengitystiet ovat herkistyneet voimakkaille tuoksuille. Kannattaa siis harkita kahdesti istuttaako puutarhaansa syreenejä, jasmikkeita, liljoja, ruusuja,…

Harmillista kyllä eri lähteissä suositellut ja vältettävät kasvit tuntuvat menevät monesti ristiin – yksi suosittelee, toinen kehottaa välttämään. Jonkinlainen ”sopii allergikon puutarhaan” -yksimielisyys tuntuu kuitenkin vallitsevan ainakin näiden kasvien kohdalla:

• akileijat (Aquilegia)
• kärhöt (Clematis)
• pikkusydämet (Dicentra)
• päivänliljat (Hemerocallis)
• kuunliljat (Hosta)
• kurjenmiekat (Iris)
• imikät (Pulmonaria)
• valeangervot (Rodgersia)
• rikot (Saxifraga)
• orvokit (Viola)
• viiniköynnökset (Vitis)

Clematis

Iris

Hemerocallis

Nurmikko

Allergikon nurmikko on hyvin hoidettu. Se on lyhyeksi leikattu, jotta heinät eivät pääse kukkimaan. Siitä on myös korjattu pois kaikki leikkuujäte. Kannattaa siis harkita keräävän ruohonleikkurin hankkimista.

Rikkaruohot

Allergikon puutarha on rikkaruohoista vapaa. Kukkivat rikkaruohot voivat aiheuttaa allergisia oireita, joten on syytä kitkeä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jos kitkeminen ei maistu, niin voi harkita katteita tai käyttää maanpeitekasveja pitämään rikkaruohot kurissa. Paras ajankohta rikkaruohohommiin on sateen jälkeen tai viileähköinä ja pilvisinä päivinä.

Vaikka ajatus rikkaruohomyrkyistä voi olla houkutteleva, niin vältä niitä. Kaikki myrkyt voivat olla allergisoivia. Myrkyt voivat olla myös haitallisia hyönteisille, joita allergisen puutarhaan toivotaan mahdollisimman paljon.

Pienilläkin toimenpiteillä saa puutarhan allergiaystävällisemmäksi. Ja kun kaivelee multaa ja varovasti altistaa itsensä kaikelle puutarhassa leijuvalle, niin vastustuskyky kasvaa – tutkitusti. Siis hanskat käteen, ja atsiii…

Vappu on meillä siitä erikoinen juhla, että ainoa siihen tiiviisti liitettävä kukka on vappukukka – ja se ei ole elävä.  Vappukukka (Majblomman) on Suomen vanhin hyväntekeväisyysmerkki ja ensimmäiset kukat myytiin jo vuonna 1908.

Kuva: folkhalsan.fi

Vappu on kansainvälinen työväen juhlapäivä, jonka perinteet ulottuvat pitkälle historiaan. Vapussa yhdistyvät germaanisten kansojen valpurinyö, kelttien Beltane-juhla ja muinaisten roomalaisten Floralia. Flora oli kukkien, kasvillisuuden ja hedelmällisyyden roomalainen jumalatar.

Eteläisemmän Euroopan vappuperinteet liittyvät vahvasti kesän alkuun. Esimerkiksi Kreikassa vapunpäivänä vietetään Protogomagia – kukkien juhlaa, jolloin talot koristetaan kukkalaittein ja päät kukkaseppelin. Monessa maassa pystytetään vappusalkoja ja joissakin maissa sytytetään kokkoja. Miten noista väistämättä tulee mieleen meikäläinen juhannus… ?

Jos meillä vietettäisiin vappuna kukkien juhlaa, niin juhlakaluja olisi sangen vähän. Ulkona kukkivat nyt varhaisimmat sipulikasvit, ja toki olisi leskenlehtiä ja vuokkoja. Mutta ei niillä vielä pitkälle pötkitä… Tiesitkö muuten, että väitetään että ensimmäisen näkemänsä kukkivan vuokon syöminen keväällä tuo onnea?

Vappu tarkoittaa toukokuun alkamista, ja se tarkoittaa paljon hommia puutarhoissa. Iloista kasvukautta ja hauskaa vappua kaikille!

Kevätmessut on messuiltu. Lukuisat siemenpussit, taimet, sipulit ja hanskat ovat löytäneet tiensä puutarhoihin. Ideoita etsineet löysivät toivottavasti hakemansa.

Minulle messujen yleisvaikutelma oli jotenkin sekava. Kovasti kaipaisin Kevätpuutarhamessuille samaa järjestelmällisyyttä, joka toteutuu Tukholman Nordiska trädgårdar –messuilla. Siellä on omat selkeät alueensa puutarha-alan eri tuoteryhmille – esimerkiksi alan kirjoja himoitsevan on helppo jättää kirja-alue viimeiseksi, ettei tarvitse kanniskella painavia opuksia kierrellessään. Ja työkaluja etsivä löytää kaikki niitä tarjoavat yhdestä paikasta. Tosin työkaluja oli meikäläisillä messuilla esillä tänä vuonna yllättävän vähän!

Mutta ehkä Kevätpuutarhamessujen kovin hitti on nimenomaan siemenet ja taimet. Niiden myyntipisteiden ympärillä oli kova kuhina jo ensimmäisestä messupäivästä alkaen, ja kokeneimmat messukonkarit olivat varustautuneet kauppakärryillä, joihin saivat sullottua runsaat ostoksensa.

Messujen yleiskoristelualueella esiteltiin teemapuutarhoja maailmalta. Puutarhoihin oli valittu Suomen oloihin sopivia kasveja, ja kenties siksi lopputulos oli mielestäni hieman mitäänsanomaton. Ilman kylttejä ja koristelualueen karttaa en olisi heti osannut arvata missä päin maailmaa kulloinkin olin. Ja hieman ihmettelin miksi ’Italialaisessa ruukkupuutarhassa’ ei osunut silmään ensimmäistäkään ruukkua…

Yksi teemapuutarhoista oli kuitenkin todella onnistunut. ’Espanjalaisen Taidepuutarhan’ mosaiikkiruukut veivät kyllä väistämättä ajatukset Antonio Gaudin luomuksiin!

Malliparvekkeet kuuluvat messuperinteisiin. Tänäkin vuonna messuvieraat saivat äänestää omaa suosikkiaan kahdeksasta parvekkeesta, joissa yksityiskohdista ei oltu säästelty. Useammalle malliparvekkeelle oli sijoitettu grilli tai kuohuviinipullo – ”täällä rentoudutaan” –hengessä. Kauniitahan nuo parvekkeet olivat, mutta ihan kaikki suunnittelijat eivät olleet loppuun asti miettineet mikä toimii parvekkeella ja mikä ei. Parveke on kuitenkin ulkotila, ja lasittamattomana erityisen altis sään vaihteluille – niin kaatosateelle kun paahtavalle paisteellekin.

Messuilla esitellään perinteisesti myös uutuustuotteita. Yksi uutuustuote hurmasi – taidan hankkia Luminum® Green –vihervaunun. Talvella kasvatan siinä yrttejä, jotka pysyvät hengissä integroitujen kasvivalaisimien ansiosta ja keväällä saan oivaa lisätilaa taimikasvatukseen. Vihervaunun voi pyörien ansiosta siirtää kesällä ulos, ja jos taimet kasvavat korkeiksi, niin voi ottaa välihyllyn pois. Jos ei ole tilaa vaunulle, niin löytyy myös pienempi malli sijoitettavaksi pöydälle tai seinälle. Nokkela keksintö kaiken kaikkiaan, ja ihan kivan näköinen!

Jos Kevätmessut menivät ohi tai jäi jano lisämessuilulle, niin vielä on muutama vaihtoehto tälle keväälle:

• 19.-21.4.2013 Pihapiiri Lahdessa
• 27.-28.4.2013 Markki Seinäjoella
• 26.-27.5.2013 Puutarhamessut Billnäsin ruukissa

Tänään käynnistyivät Kevätmessut 2013 Helsingin Messukeskuksessa. Messuja markkinoidaan konseptilla ”neljät messut yhden hinnalla” – saman sateenvarjon alla ovat Kevätpuutarha,  Oma Koti, OmaMökki ja Sisusta! –messut. Tohinaa oli jo ensimmäisenä päivänä, ja sitä riittää varmaan loppuviikollekin – viime vuonna Kevätmessuihin tutustui  53 000 kävijää.

Sattuneista syistä omaa sydäntäni lähimpänä on Kevätpuutarha. Tutustuessani messujen tarjontaan etukäteen kiinnitin huomiota siihen, että tänä vuonna ollaan kovin trendikkäitä – tai ainakin puhutaan paljon puutarhatrendeistä. Ennen sana ’trendi’ liitettiin ensisijaisesti muotimessuihin. Mutta oli trendi mikä tahansa – muoti tai puutarha – niin se valuu meille tänne pohjolaan muutaman vuoden viiveellä. Nyt on keskustelu puutarhantrendeistä ilmiselvästi valunut tänne!

On toki hyvä, että puutarha-ala nostetaan trendikkäiden ilmiöiden joukkoon, mutta minusta siinä piilee myös pieni vaara. Puutarhan rakentaminen ja hoitaminen on pitkäjänteistä puuhaa, eikä sen vekslaaminen sinne tänne trendien mukaan kuulosta kovinkaan järkevältä. Kasvit vaativat oman aikansa asettuakseen kasvupaikalleen ja kasvukin vie aikaa. Poikkeus on tietysti kesäkukat, joilla voi kikkailla niin paljon kun sielu sietää. Toivottavasti kukaan ei unohda tätä!

Messujen lehdistömateriaali sisältää VRJ Groupin Inari Janssonin koosteen trendeistä maailmalla. Hän listaa puutarhojen valtatrendeiksi seuraavat:

• Takaisin luontoon, puutarha saa nyt rehottaa
• Väriä!
• Monilajisuus
• Käsintehty, paikallinen, uniikki
• Helppohoitoisuus

Messujen aattona Plantagen julkaisi tämänvuotisen Puutarhabarometrinsa tulokset. Barometri tutkii kiinnostusta puutarha-alaa kohtaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, sekä kertoo myös minkälaisia trendejä on odotettavissa. Plantagen löysi kolme selkeää trendiä:

• Luonnonmukainen luonto
• Räiskyvät värit
• Ulkona on entistä enemmän kuin sisällä

Kolmannen näkökulman trendeihin tuo maisemasuunnittelija Tanja Niemisen näkemys. Hän puhuu päivittäin Kevätpuutarha-messujen ohjelmalavalla otsikolla ’Puutarhan trendit 2013: trendikatsaus, trendivärit, teemat, kasvit’. Puheenvuoro perustuu Niemisen kirjoittaman kirjan ’Uusi puutarha – ajan ja paikan hengessä’ sisältöön, ja yllättävän moni poistui ohjelmalavan yleisöstä kesken esityksen. Ilmeisesti puheenvuoro ei vastannut odotuksia. Niemisen mukaan puutarhat toteutetaan nyt teemapuutarhoina, ja hänen esittämät trendikkäät teemat ovat:

• RUOKAILU – luksusta ja kodikkuutta
• OLESKELU – kukkivaa ja tyylikästän
• LUONTO  – nuorekas skandinaavinen
• FLOWER FIESTA – koko kesän kukkiva perennapenkki

Olen varmaan tylsä ja konservatiivinen, mutta en voi sille mitään, että tämä puutarhapuolen trendipelleily saa niskakarvani hieman koholle. Minusta puutarhan pitää olla omistajansa näköinen, paikka jossa itse viihtyy, jossa tekee sen verran kun huvittaa – jos huvittaa. Puutarhan valmis sabluuna on minulle täysin vieras. Mutta kenties se johtuu vaan siitä, että en itse ole – minkäänlaisella mittarilla – trendikäs persoona.

Ja ihan vaan ollakseni yleisesti tylsä, niin laitan tähän postaukseen yhden ainoan kuvan – omasta paratiisistani. 🙂

Tämän kuun loppupuolella taimimyymälät avaavat taas ovensa innokkaille ostajille. Aurinkoisina päivinä myymälöissä riittää sitten vilskettä melkein juhannukseen asti. Jos kaipaat taimimyymälässä paljon neuvoja myyjältä, niin kannattaa suunnata ostoksille vähän huonommalla kelillä.

Taimikauppaan pätevät samat lainalaisuudet kuin mihin tahansa kauppaan – jotkut toimijat ostavat ja myyvät suuria volyymeja halvemmalla ja toiset suppeampaa valikoimaa vähän kalliimmalla. Oli niin tai näin, niin olosuhteet taimimyymälässä ovat kasveille haasteelliset, ja valitettavasti joskus näkee huonolla hoidolla olevia taimia myymälöissä – niin isoissa kun pienissä. Ostaja tunnistaa hyvin hoidetun taimen siitä, että se näyttää hyvältä. Siinä ei ole nuutuneita versoja ja lehtiä, lehdet ovat luonnollisen värisiä ja kasvu on tukevaa.

Kesäkukat ovat meillä pitkälti kertakäyttöisiä, vaikka monet kesäkukkina myytävistä kasveista ovat itse asiassa monivuotisia. Meillä talviolosuhteet ovat kuitenkin sen verran vaativat, että monivuotisten kesäkukkien talvettaminen vaatisi paljon työtä, sekä erikoistiloja, joita harvalla on. Jos oma aika tai innostus ei riitä kesäkukkien kasvattamiseen siemenestä, niin niitä saa sangen edullisesti monesta paikasta.

Rakastettu ja vihattu – kesäkukkien Aurajuusto.
Tagetes patula (ryhmäsamettikukka)

Perennojen ja pensaiden hankkiminen on kesäkukkia huomattavasti suurempi investointi. Niistä riittää hyvin hoidettuna iloa todella pitkäksi aikaa, ja siksi niiden taimien hankinnassa kannattaa olla tarkka. Taimistoviljelijöiden kotisivulta löytyy hyvät ja napakat ohjeet hyvän taimen valintaan.

Jos haluat tutkitusti kestävän ja kotimaisen taimen kannattaa hankkia FinE® -taimi. FinE tarkoittaa, että taimi on Finnish Elite, eli suomalainen valiotaimi. Tavaramerkin omistaa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus  MTT, ja sen käytöstä päättävät MTT ja Taimistoviljelijät ry. yhdessä. Tunnus myönnetään vain tarkoin valituille kasveille.

Viime kesänä lanseerattu uusi FinE-logo

Ensimmäiset laatutaimivalinnat tehtiin 1980-luvulla Helsingissä, kun haluttiin kestäviä ja terveitä kasviyksilöitä kaupungin viheralueille. Sittemmin laatutaimien kehittäminen siirtyi MTT:lle. Uusia kasviehdokkaita viljellään vähintään viisi vuotta eri puolella Suomea, ennen kuin varsinainen arviointi aloitetaan. Arvioinnissa huomioidaan mm. talvenkestävyys, kasvunopeus ja terveys.  Arvioinnin läpäisseet kasvikannat saavat FinE® –tunnuksen. Niinpä tunnus takaa, että nämä kasvit on aina lisätty ilmastonkestävyydeltään ja käyttöominaisuuksiltaan tutkituista ja tautitestatuista emokasveista.  Erinomaisia kasveja suomalaisiin puutarhoihin siis!

Nyt FinE® -kasvivalikoima kattaa parisataa kasvia, ja valikoima laajenee koko ajan. Valikoimaan voit tutustua MTT:n Kasper-portaalissa.

Pohjois-Italian Veneton maakunnassa, Milano-Venetsia rautatien varrella (Milanosta 2 h, Venetsiasta ½ h) sijaitsee yliopistokaupunki Padova. Vuonna 1222 perustetussa yliopistossa Galileo Galilei toimi matematiikan laitoksen opettajana 1592-1610 ja 1500-luvun alussa siellä oli lääketieteen opiskelijana eräs Nikolas Kopernikus.

Padovassa on maailman vanhin edelleen alkuperäisellä paikallaan sijaitseva yliopiston kasvitieteellinen puutarha – Orto Botanico di Padova. Vuonna 1545 perustettu puutarha on Unescon maailmanperintökohde.

Jo keskiajalla yliopistojen yhteydessä oli lääkeyrttitarhoja, mutta Padovaan perustettiin ensimmäinen todelliseksi puutarhaksi muodostettu. Puutarhan isäksi mainitaan Francesco Bonafede, joka halusi että opiskelijat oppisivat tuntemaan lääketieteelliset kasvit luonnossa – eivät pelkästään kuvista. Puutarhan alkuperäinen yleisjäsentely on edelleen tallella. Alunperin puutarhan ympärillä ei ollut muuria – se rakennettiin siksi, että pitkäkyntiset himoitsivat harvinaisia kasveja, ja vierailivat puutarhalla luvatta öisin.

Vanhin kasvitieteellisen puutarhan kasvi on vuonna 1580 istutettu palmu (Chamaerops humilis) – Goethen palmuksi kutsuttu.

Huikea on myös vuonna 1680 istutettu idänplataani (Platanus orientalis), jonka rungon alaosa on ontoksi kovertunut. Miehen mentävän kolon oletetaan syntyneen salamaniskusta, ja kolossa joku kuvanveistäjä on purkanut taiteellista inspiraatiotaan. Hämmentävä näky!

Muurin sisäpuolella olevat kasvineljännekset ovat saaneet nimensä ko. neliötä dominoivan puun mukaan. Ginko-neliössä kasvaa vuonna 1750 istutettu neidohiuspuu (Ginko biloba), joka on siitä poikkeuksellinen, että se on kaksineuvoinen yksilö. 1800-luvun puolessa välissä nimittäin poikapuuhun ympättiin tyttöpuu. 🙂

Padovan kasvitieteellistä puutarha on kiittäminen lukuisista nykyisin hyvin yleisistä kasveista. Puutarhan kautta saapasmaahan ovat saapuneet mm. peruna (Solanum tuberosum), auringonkukka (Helianthus annuus), pihasyreeni (Syringa vulgaris) ja hyasintti (Hyasinthus orientalis).

Vanha kasvitieteellinen puutarha on jo nykyisellään ehdottomasti käynnin arvoinen, jos matka vie Venetoon. Vielä huikeammaksi kokonaisuus muuttuu, kun puolentoista hehtaarin kokoinen uudisalue valmistuu historiallisen puutarhan viereen. Uudisalueen kantava teema on biodiversiteetti, ja kasvihuoneet ovat siellä jo pystyssä.

Voinee väittää, että siinä missä jouluun kuuluu kuusi, niin pääsiäiseen kuuluu pajunkissat.

Pajujen (Salix) pyhäkausi alkaa palmusunnuntaina, jolloin pienet trullit innokkaasti virpovat ja varpovat – joidenkin riemuksi ja toisten kauhuksi. Virvonta on alun perin itäsuomalainen siunaamisen perinne, jossa pajunoksat ovat toimineet palmulehtien korvikkeena – palmuja kun ei täällä pohjoisessa juurikaan kasva.  Nykyisessä virpomisessa tuo siunaus on yhdistetty pääsiäisen toiseen perinteeseen, eli pääsiäisnoitiin.  Noidat mellastavat – pajunvitsoilla sidotuilla luudillaan lentäen – pääsiäislauantaina, jolloin Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään.

Pääsiäislauantain mellastaja valmiina lähtöön.

Pajulajeja on useita satoja, ja niitä kasvaa lähes kaikkialla maailmassa, lukuun ottamatta Australiaa ja Etelämannerta. Suomessa lajeja on kolmisenkymmentä  – niistä yleisin on kiiltopaju (Salix phylicifolia). Salix-suvun lajien koko vaihtelee varpumaisista lehtipensaista isoihin 20 metrisiin puihin. Puumaisia lajeja kutsutaan nykyisin pääosin salaviksi, erotuksena pääsääntöisesti pensasmaisista pajuista. Eri pajulajit risteytyvät helposti ja siksi lajin tunnistaminen voi joskus olla haasteellista, koska samalla lajilla voi olla eri paikoissa erilaiset lehdet.

Salix phylicifolia
Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti

Pajut ovat nopeakasvuisia, ja maan laadun suhteen sangen vaatimattomia. Salavat soveltuvat lyhytikäisyydestään ja nopeakasvuisuudestaan johtuen hyvin vaikkapa suojapuuksi. Hopeasalavaa (Salix alba var. sericea ’Sibirca’) lukuun ottamatta salavien tuulenkestävyys on hyvä. On syytä välttää salavien istuttamista lähelle viemäreitä ja vesijohtoja. koska vahva ja laaja juuristo hakeutuu voimakkaasti veteen. Sekä pajut että salavat kestävät hyvin leikkaamisen.

Salix alba var. sericea ’Sibirca’
Kuva: Wikimedia Commons

Elias Lönnrotin mukaan pajun ”Kuori on avullinen vilutaudissa.” Vilutautilääke valmistetaan Lönnrotin ohjeen mukaan niin, että otetaan kuorta 2-3 -vuotiaista haaroista ja kuivataan ja jauhetaan. Jauhetta annetaan 1-2 teelusikallista 3-4 tunnin välein. Yliannostusta kannattaa välttää, koska lääke on laksatiivinen.  Lääkekasvina pajua on käytetty pitkään – jo muinaiset kansat tiesivät sen auttavan reumatismiin ja kuumetauteihin. Paju sisältää salisiiniglykosodia, josta valmistetaan salisyliinia – samaa ainetta, jonka synteettinen johdannainen on aspiriinin vaikuttava aine.

Pajusta saadaan myös biopolttoainetta – se on erittäin energiatehokas ja tuottoista. Taloudellista merkitystä pajulla on lisäksi myös mm. punontatöiden raaka-aineena, ja siksi siitä on tullut myös viljelykasvi. Viljelty paju on luonnossa kasvanutta tasalaatuisempaa ja käyttöominaisuuksiltaan parempaa.

George Stubbs: The Farmer’s Wife and the Raven
Kuva: Wikimedia Commons

Taikauskoiselle pajulla on runsaasti erilaisia merkityksiä. Japanilaisen tarun mukaan ensimmäisen ihmisen selkäranka oli tehty pajusta. Muinaisille egyptiläisille paju oli ilon symboli, kiinalaiset liittivät sen naiselliseen kauneuteen ja kreikkalaisille se edusti hedemällisyyttä.  Raamatussa pajua kuvataan lohduttavan varjon ja veden tarjoajana; bardeille ja runoilijoille se on inspiraation puu.

Ja virpojille tiedoksi seuraavan palmusunnuntain varalle: Älä läpsäytä pajunvitsalla lasta tai eläintä, koska silloin niiden kasvu pysähtyy…

Puutarhakauden lähestyessä alan asiantuntijat ovat kaivaneet kristallipallonsa naftaliinista, ja tiirailevat mitkä ovat tulevan kauden trendit. Erityisen innokkaasti trendikatsauksia tuottavat brittiläiset alan lehdet ja gurut – ja molempia on paljon. Jokaisella on oma näkemyksensä, mutta tässä joitakin päälinjoja, joista näyttää olevan sangen suuri yksimielisyys.

Trendikkäät kasvit

Kasvivalinnoilla voi ilmentää trendikkyyttä monella tavalla.

Niitty on nyt trendikäs – ja sai huimaa nostetta jo viime kesänä Lontoon olympiapuistossa. Niitty on erinomainen nurmikon korvaaja sellaisissa paikoissa, joissa ei tarvita nurmikkoa oleskeluun tai leikkipaikaksi. Nurmikko edellyttää runsaasti hoitoa jotta se pysyy upeana – niitty on hoidon suhteen paljon vaatimattomampi. Niittäminen kerran tai kaksi kesässä riittää. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan niittyjen suosion taustalla on myös taloudelliset tekijät. Siemenet ovat huomattavasti edullisempia kuin taimet tai varsinkin siirtonurmikko.

London Olympic Park 2012
Kuva: Wikimedia Commons

Pensaat tekevät näyttävää paluuta puutarhoihin. Trendikkäässä puutarhassa on runsaasti erilaisia pensaita näyttävästi esillä. Perennat ja nurmikko saavat väistyä. Koristepensaiden lisäksi suosittuja ovat myös marjapensaat. Eräs pensaiden suuren suosion syy lienee helppohoitoisuus.

Puutarhassa halutaan isoa ja näyttävää – nopeasti. Kuuminta hottia on esimerkiksi toista metriä korkeaksi kasvavat puuliljat (Lilium hybridit), joilla on runsas ja näyttävä kukinta. Terasseille ja parvekkeille kukkeaa näyttävyyttä saa vaikkapa suurikukkaisilla tarhapetunioilla (Petunia x hybrida Grandiflora).

Trendikäs aistipuutarha tarjoaa enemmän kuin silmänruokaa. Pehmeä nukkapähkämö (Stachys byzantina), tuoksuva laventeli (Lavandula), hauskarakenteiset mehikasvit ja riemunkirjavat oppineittenkukat (Zinnia) ovat hyvä alku.

Stachys byzantina
Kuva: Wikimedia Commons

Hyötykasvit

Omavaraisuus on trendikästä jos mikä! Nyt kasvatetaan omia hyötykasveja, kierrätetään ja kompostoidaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Kasvimaa on sangen työläs hoidettava, mutta hyötykasvibuumiin pääsee mukaan myös ruukkuviljelyllä tai istuttamalla puutarhaan marjapensaita. Englannissa suosittuja ovat nyt ”hyötyaidat” – aitaorapihlajan (Crataegus grayana) sijaan rakennetaankin vadelma-aita (Rubus idaeus).

Viime kesä oli kasvuolosuhteiden osalta haasteellinen, niin meillä kun muualla. Sadot olivat keskimääräistä pienempiä, ja niinpä Englannissa kaupoissa myytiin myös vähemmän täydellisiä vihanneksia – ”ugly veg”. Toivottavasti tämä jatkuu, vaikka tuleva kasvukausi olisi edellistä parempi. Makuhan ei kärsi ulkonäön epätäydellisyydestä, ja sitä alleviivaa upeasti esimerkiksi saksalainen Culinary Misfits.

Kuva: culinarymisfits.de

Monimuotoisuus

Oma suosikkitrendini tälle kasvukaudelle on ehdottomasti monimuotoisuus. Nyt on trendikästä muistaa se, että puutarha on osa luontoa – ei mikään erillinen tai irrallinen osa. Siksi nyt suositaan kasveja, jotka houkuttelevat ja ruokkivat luonnon asukkaita monipuolisesti. Kasvivalinnoilla halutaan nyt puutarhaan mahdollisimman laaja kirjo perhosia, hyönteisiä ja lintuja.

Joko sinulla on puutarhassasi oma hyönteishotelli? Osta valmiina, tai rakenna itse, niin olet takuuvarmasti ”in”.

Kuva: Wikimedia Commons

Kiitos kaikille Vihertantan 1-vuotiskilpailuun osallistuneille!

Arvonnassa onnetar suosi Virpiä, jolle nyt toimitetaan Enrica Stabilen kirja ’Sisusta ulkona’.

Ja nyt on aika paljastaa tietovisan oikeat vastaukset:

Ketkä toivat vuohenputken Suomeen?

Yleisimmän tiedon mukaan saamme kiittää munkkeja vuohenputkesta. Joidenkin kaivauslöytöjen mukaan on kuitenkin viitteitä siitä, että jo viikingit olisivat käyttäneet vuohenputkea ravintonaan.  Myös oopiumunikko (Papaver somniferum), hullukaali (Hyoscyamus niger) ja rohtosalkoruusu (Althea officinalis) ovat kasveja, jotka saattavat olla viikinkien tuomisia, vaikka niiden tulo Pohjoismaihin on aiemmin liitetty keskiajan luostaripuutarhoihin.

Viikingit myös veivät kasveja – esimerkiksi hampun (Cannabis sativa) uskotaan kulkeutuneen Pohjois-Amerikkaan viikinkien mukana. Hamppu oli viikingeille tärkeä kasvi köysien, purjeiden, vaatteiden ja kalaverkkojen valmistuksessa.

Hansakauppiaita saamme kiittää puutarhakulttuurin tuomisesta maahamme. Heidän mukanaan meille kulkeutuivat mm. fenkoli, eli ”saksankumina” (Foeniculum vulgare), basilika, eli ”saxan minttu” (Ocimum) ja sinilupiini, eli ”saxan carvas papu” (Lupinus angustifolius).

Stockholms Medeltidsmuseum

Mikä on vuoden vihannes 2013?

Tämän vuoden vihannes on chilit. Porkkana oli vuoden vihannes vuonna 2000 ja parsakaali vuonna 2006.

Vuoden Vihanneksen valitsevat vuosittain puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry apunaan muut alan järjestöt ja asiantuntijat. Valinnan tavoitteena on monipuolistaa vihannesten käyttöä ja tuntemusta. Vuoden Vihannes on valittu ensimmäisen kerran vuonna 1967.

Kuva: kukkainfo.fi

Minkä järven rannalla sijaitsee kasvitieteellinen puutarha Giardini Botanici Villa Taranto?

Giardini Botanici Villa Taranto on Lago Maggioren rannalla, Pallanzossa. Italian toiseksi suurimmalla järvellä puutarhojen ystävän kannattaa ehdottomasti vierailla myös  Borromeon saarilla. Alla pieni pätkä elävää kuvaa Isola Bellalta:

Italian suurimman järven – Lago di Gardan – rannan Gardonessa  on Giardino Botanico André Heller. Tuo puutarha tunnettiin vielä joitakin vuosia sitten nimellä Giardino Botanico Hruska – perustajansa, Venäjän viimeisen tsaarin hammaslääkärin,  Arturo Hruskan mukaan.

Gardajärven rannalta voi myös kiemurrella ylös vuoristoteitä Ferrara di Monte Baldoon, jossa sijaitsee Orto Botanico – Rifugio Novezzina. Tuossa puutarhassa. joka sijaitsee yli 1232 m merenpinnan yläpuolella, voi ihailla vuoriston kasveja – osa kotoperäisiä Monte Baldolta.

Kolmikon pienimmän järven – Lago Comon – rannalla sijaitsee Orto Botanico Villa Carlotta.

Kautta aikain ihmiset ovat sairastelleet ja kärsineet erilaisista vaivoista. Nykyisin apua haetaan ensisijaisesti purkista, mutta ennen lääkepurkkeja apua haettiin luonnosta. Rohtoja löytyi moneen tarkoitukseen, ja jotkut kasvit olivat varsinaisia ihmeentekijöitä, joita voitiin käyttää melkein mihin tahansa vaivaan.

Yksi vaivaryhmä, johon haettiin luonnosta apua oli ”naisten vaivat”. Nykykielelle käännettynä nuo vaivat tarkoittanevat ensisijaisesti kuukautisiin ja vaihdevuosiin liittyviä arkea hankaloittavia vaivoja – kipuja ja kuumia aaltoja.

Siankärsämö (Achillea millefolium) on yksi kasvikunnan yleislääkkeistä. Se on tehokas verenseisauttaja, ja kuului tarinoiden mukaan jokaisen ammattiaan kunnioittavan puusepän työkalupakkiin. Kasvista tehtyä alkoholiuutosta – millefolitippoja – käytettiin muun muassa lievittämään kuukautis- ja synnytyskipuja.

Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Poimulehdissä (Alchemilla) on aineita, jotka vaikuttavat limakalvoja supistavasti ja kasvin eteerinen öljy yhdessä parkkiaineiden kanssa vaikuttaa lievästi kouristuksia laukaisevasti ja tulehduksia parantavasti. Naisille kiinnostavin tieto lienee se, että pitkällinen kasvin käyttö lievittää kuukautis- ja vaihdevuosivaivoja.

Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Kehäkukka (Calendula officinalis) mielletään kenties ensisijaisesti kauneudenhoidon kasviksi. Sitä käytetään mm. kasvovesissä ja voiteissa. Kehäkukkaa voi käyttää myös hiusten värjäämiseen, sen tiesivät jo viikinkinaiset aikoinaan. Mutta on kehäkukalle naistenvaivakäyttöäkin – kasvi kiihdyttää sisäisesti nautittuna estrogeenien tuotantoa ja edistää siten kuukautisten alkamista.

Kuva: © Vihertantta

Valkopeipin (Lamium album) voi ulkonäkönsä perusteella helposti sekoittaa nokkoseen (Urtica dioica). Molemmat kasvit sopivat naisille, tosin eri tarkoituksiin. Valkopeipillä on hoidettu valkovuotoa, kuukautiskipuja ja epäsäännöllisiä kuukautisia. Nokkonen puolestaan lisää imettävien äitien maidoneritystä. Ei-imettävät voivat käyttää nokkosta ihan muuten vaan – sillä on kaikin puolin terveellisen, vahvistavan ja vastustuskykyä lisäävän kasvin maine.

Valkopeippi
Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Nokkonen
Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Kamomillasaunio (Matricaria chamomilla) on siankärsämön kaltainen yleislääkekasvi, ja sitä kutsuttiin jo antiikin aikana ”äitien ja lapsien rohdoksi”.  Naisten vaivojen hoitoon sen uskottiin sopivan siksi, että halkaistu kukkapohjus on kohdun muotoinen. Paremmin kamomillasaunio kuitenkin sopii ulkoisesti haavojen hoitoon, hengitettynä keuhkoputkentulehdukseen ja nuhaan sekä sisäisesti yleislääkkeenä mahan ja suoliston vaivoihin.

Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti.fi

Ryytisalvialla (Salvia officinalis) on useita naiselle sopivia ominaisuuksia – kunhan ei koske siihen raskaana ollessaan tai imettäessään. Kasvissa on estrogeenisesti vaikuttavaa hormonia, jolla on suotuisa vaikutus sekä vaihdevuosien hormonaalisiin vaivoihin että kivuliaisiin kuukautisiin. Kasvin sisältämät glykosidit estävät hikoilua ja lievittävät vaihdevuosien kuumia aaltoja. Salvia ehkäisee myös maidon eritystä, ja sopii siksi imetystään lopettaville äideille. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska liian innokas salvian käyttö voi aiheuttaa sekä hermosto- että ruuansulatushäiriöitä.

Kuva: Wikimedia Commons

Kiinnostaako kasvien rohtokäyttö?

Tutustu Yrttitarha.fi:n kasvihakuun tai Lönnrotin kasvitietoon Eliaksen yrttitarhassa.