Vihertantan tarinoita

Myös Saksassa perennaviljelijöiden yhdistys (Bund deutscher Staudengärtner) valitsee vuoden perennan. Tänä vuonna tuon kunnian sai kokonainen kasvisuku, eli tyräkit (Euphorbia).

Staude des Jahres
(Kuva: ©BdS)

Tyräkkien suvusta tunnetaan reilusti toistatuhatta lajia. Joukkoon mahtuu perennoja, viherkasveja, puolipensasmaisia luonnonlajeja sekä yksi- tai kaksivuotisia kasveja. Meille varmaan kaikista tutuin tyräkki on Euphorbia pulcherrima, eli joulutähti. Tuota kylmälle erittäin arkaa sesonkikasvia ei kuitenkaan kannata istuttaa puutarhaan.

Tyräkit ovat myrkyllisiä, ja voivat aiheuttaa sekä silmä- ja ihoärsytystä että mahan ärsytysoireita. Jos silmään tai käsille joutuu kasvimehua, niin pitää oitis huuhdella ja jos joku pistää tyräkkejä poskeensa, niin on annettava runsaasti juotavaa. Kannattaa siis vetää hanskat käsiin ennen kun käsittelee tyräkkejä.

Tyräkkien varsinaiset kukat ovat useimmiten vihertäviä, todella pieniä ja erittäin huomaamattomia. Se mikä näyttää komealta kukalta on itse asiassa tukilehtiä, joiden tehtävä on houkutella kasviin hyönteisiä.

Puutarhassa tyräkit on syytä sijoittaa lämpimälle ja aurinkoiselle tai puolivarjoiselle kasvupaikalle. Maaperän tulee olla läpäisevä ja kalkkipitoinen. Taimistojen valikoimissa yleisimpiä ovat kultatyräkki (Euphorbia polychroma), rantatyräkki (Euphorbia palustris), tarhatyräkki (Euphorbia cyparissias), himalajantyräkki (Euphorbia griffithii) ja mantelityräkki (Euphorbia amygdaloides). Tyräkkejä voi lisätä myös jakamalla.

Euphorbia polychroma
(Kuva: ©Anja Weckman / Suomalainen taimi)

Euphorbia palustris
(Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti)

Euphorbia cyparissias
(Kuva: ©Jouko Lehmuskallio / Luontoportti)

Euphorbia griffithii
(Kuva: Wikimedia Commons)

Euphorbia amygdaloides
(Kuva: Wikimedia Commons)

Tyräkkeihin voi törmätä myös luonnossa, mutta useimmiten on kyse karkulaisista tai viljelyjäänteistä. Ainoa alkuperäinen tyräkkimme on rantatyräkki (Euphorbia palustris). Se kasvaa Suomenlahden rannikolla Haminan ja Pellingin välisellä alueella, mutta sinne ei saa lähteä taimenhakumatkalle – kasvi on nimittäin rauhoitettu.

Suomessa viljelijät eivät enää valitsee vuoden perennaa, mutta Taimistoviljelijät ry valitsee kasvukauden aikana kuukausille nimikkokasveja. Edellisvuosien ’Kuukauden kasvit’ – mukana myös tyräkit – löytyvät yhdistyksen kasvivinkeistä.

Tuli mieleen, että en tiedä ensimmäistäkään laulua, jossa iloisesti rallateltaisiin että ”vielä on talvea jäljellä…”.  Mutta kevättä tervehtiviä lauluja tulee lonkalta mieleen montakin. Siitä hersyvimmästä päästä on alla oleva M. A. Nummisen versio sävellyksestä ’American Patrol’.

Vaikka vielä on vasta helmikuu, niin kevättä on jo ilmassa!

Minulle ensimmäinen kevään lähestymisen merkki on se, että jossakin vaiheessa havahdun ettei olekaan koko ajan niin kamalan pimeää.  Talvipäivän seisauksesta päivä pitenee hitaasti mutta varmasti kohti kevätpäivän tasausta, johon nyt on alle kuukausi aikaa. Tähtitieteellisesti kevät alkaa tänä vuonna 21.3. Hyvä päivämäärä – koska silloin saattaa olla jo pikkukenkäkeli. Lapsuudenystävälläni on nimittäin syntymäpäivä 22.3. ja hänellä oli aikoinaan tapana järjestää synttärikutsut. Pienenä ihmisenä jännitin joka vuosi antaako äiti luvan laittaa pikkukengät jalkaan kun menen kutsuille, vai pitääkö jalat vielä tunkea talvisaappaisiin…

Toinen kevään merkki on havahtuminen linnunlauluun aamuisin. Se kertoo siitä, että tiput ovat aloittamassa pesintänsä. Linnut nimittäin laulavat merkitäkseen pesimäreviirinsä, houkutellakseen kumppania ja karkottaakseen kilpailijoita. Meillä ensimmäisiä kevään viestin tuojia ovat talitilaiset, joiden jälkeen laulunsa aloittavat viherpeippo, sinitiainen ja mustarastas.

Ja jossakin vaiheessa ulkona vaan tuoksuu keväältä…

Viime viikolla näin kevään ensimmäiset pajunkissat. Sisällä viherkasvini ovat heränneet talvihorroksestaan, koska puskevat jo varovasti uutta kasvua. Ja ne ovat janoisempia kuin talven pimeimpään aikaan. Ilmiselviä kevään merkkejä nuokin!

Seuraavaksi pitää sitten odotella ensimmäisiä leskenlehtiä (Tussilago farfara). Viime vuonna niitä oli jo ennen maaliskuun puoltaväliä – joku ilmaislehden lukija oli bongannut keltaisia kevään tuojia lähikulmiltani Pikku-Huopalahdesta. Ja toki minunkin piti mennä ihmettelemään niitä. Arvatenkin askeleeni kulkevat ohi tuon ”bongauspaikan” kohtapuolin…

Leskenlehtien jälkeen tulevat lumikellot (Galanthus nivalis). Oma puutarhani on alavalla maalla – vanhaa merenpohjaa – jossa kylmyys ja lumi viihtyvät sangen pitkään. Siellä ensimmäiset lumikellot puskevat keväthangen läpi yleensä huhtikuun ensimmäisen puoliskon aikana. Ja niiden jälkeen tulevat krookukset (Crocus vernus)…

Lumikellojen ja krookusten kukkiessa voidaankin sitten jo ryhtyä odottamaan äitienpäivän hujakoilla kukkivia valkovuokkoja (Anemone nemorosa). Valkovuokot, jos mitkä, ovat selvä lupaus siitä, että ihan kohta on kesä. Ja äitienpäivään on enää runsaat kymmenen viikkoa aikaa… 🙂

Vihertantta täyttää kohta vuoden ja merkkipäivän kunniaksi järjestetään arvonta leikkimielisen tietovisan muodossa. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kirjapalkinto.

Arvonta suoritetaan 12.3.2013 puoleltapäivin ja kaikki siihen mennessä tulleet vastaukset ovat mukana arvonnassa. Kysymyksiin saa siis vastata myös väärin. 🙂

Osallistu arvontaan klikkaamalla TÄSTÄ (edit: kipailusivusto on suljettu)

Visan kolmen kysymyksen oikeat vastaukset löydät blogista arvonnan jälkeen.

Monivuotiset heinät ovat mielestäni aliarvostettuja perennoja. Heinät sopivat erinomaisesti perennaryhmien välikasveiksi ja ne antavat upeaa ilmavuutta vastapainoksi muiden kasvien lehtimassaan. Siksi koin ilahduttavaksi uutiseksi sen, että Norjan puutarhaliiton (Norsk Gartnerforbund) perennajaosto oli valinnut heinän vuoden 2013 perennaksi.

Vuonomaan vuoden perenna on koristekastikan (Calamagrostis x acutiflora) Overdam-lajike.

Kuva: OBP.no

Koristekastikka on näyttävä läpi vuoden. Keväällä kasvu alkaa aikaisin ja kasvi muodostaa kauniita mättäitä. Lehdet ovat koristeelliset läpi kesän ja syksyllä kasvi ilahduttaa kauniilla syysvärillään. Talveksi heinä kannattaa jättää törröttäjäksi, joka leikataan alas vasta lumien sulettua.

Kuva: OBP.no

Kuva: OBP.no

Noin metrin korkuiseksi kasvava koristekastikka sopii sekä yksittäiskasviksi että osaksi ryhmää.  Ryhmässä hyviä vieruskasveja ovat esimerkiksi tädykkeet (Veronica), päivänhatut (Rudbeckia) ja asterit (Aster). Kasvi on sinänsä helppo, koska se ei tee siemeniä eikä leviä ympäriinsä juuriversoilla. Koristekastikka sopii myös ruukkuistutuksiin tai sitä voi käyttää kuivakukka-asetelmissa.

Kuva: OBP.no

Kuva: OBP.no

Saitko ystävältäsi kimpun freesioita? Haluaako hän viestiä sinulle jotakin? Käyt kukkainfo.fi:n sivulla katsomassa, mitä freesiat kertovat. ”Sait minut ansaan!” siellä sanotaan. Mitä hiivattia…?!?

Freesia – ansaan saamista vai vahvaa ystävyyttä? (Kuva: teleflora.com)

Ystäväsi tarkoituksena oli todennäköisesti viestiä sinulle, että ystävyytenne on vahva. Se kun on freesioiden merkitys Vanessa Diffenbaughin kirjan ’Kukkien kieli’ mukaan… Sangen hurmaava ja herkkä romaani muuten – ja sen lopussa muutaman sivun mittainen sanakirja. Kirjan takakannessa tarina kuvataan näin:

”Nuori ja koditon Victoria kohtaa kukkatorilla miehen, joka hänen laillaan tuntee kukkien kielen. Mies ojentaa Victorialle mistelin: ylitän kaikki esteet. Heistä tuleekin rakastavaiset – mutta vain hetkeksi, sillä Victoria osaa kertoa tunteistaan vain kukkien kielellä. Hänen on kuljettava syvälle omaan menneisyyteensä ennen kuin hän kasvaa omaksi itsekseen.”

Ystävänpäivän kunniaksi muutama poiminta kirjan Victorian kukkasanakirjasta:

Lähde: Vanessa Diffenbaugh: Kukkien kieli (The Language of Flowers, 2011). Wsoy, 2012. Suom. Leena Tamminen.

Ja ystäväähän voi muistaa kukkasin ihan milloin vaan! 🙂

Vaaleanpunaisen ruusun viesti on Victorian sanakirjan mukaan ’armo’.

Tänä vuonna on kulunut 200 vuotta Giuseppe Verdin syntymästä. Mikään lähde ei väitä, että hän olisi ollut suuri puutarhojen ystävä, mutta joku niissä häntä taisi kiehtoa. Verdin 28 oopperasta nimittäin kolmessatoista on kohtauksia, joiden tapahtumapaikkana on puutarha. Jos niiden lisäksi otettaisiin luonnosta mukaan myös metsät, kasvaisi ”viheroopperoiden” määrä vielä jossakin määrin.

Lähde: WIkimedia Commons

Useimmat Verdin oopperapuutarhat ovat fiktiivisiä. Teokset vievät kuulijat aikamatkalle usealle vuosisadalle ja ympäri Eurooppaa.  Mukaan mahtuu linnapuutarhoja, palatsipuutarhoja ja ylimystöpuutarhoja – Skotlannissa, Tirolissa, Palermossa, Genovassa, Palestiinassa, Ranskassa, Britanniassa, … Kahdessa oopperassa kohtaukset on kuitenkin sijoitettu puutarhoihin, jotka kenties ovat tunnistettavissa.

Oopperassa Nabucco kahden kohtauksen näyttämönä on Babylonin riippuvat puutarhat – yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Puutarhaan sijoitettujen kohtausten aariat ovat hienoja, mutta kyseisessä oopperassa on kuitenkin yksi helmi ylitse muiden. Oopperassa Eufratin rannalla esitetty Va pensiero (heprealaisten orjien kuoro) johdatti aikoinaan Giuseppe Verdin hautaan, kun ihmiset – hautajaisten musiikkikiellosta huolimatta – puhkesivat laulamaan.

Lähde: Wikimedia Commons

Oopperassa Don Carlos yhden näytöksen tapahtumapaikkana on kuningattaren puisto keskiyöllä. Kuningattaren puisto on saattanut olla Aranjuezin kuninkaallisen palatsin puisto, koska toinen Madridin mahtikohde – El Escorial – on rakennettu hautapaikaksi. Mutta oli niin tai näin – puistokohtaus on hieno. Nykyisin sekä Aranjuezin kulttuurimaisema että El Escorial ovat Unescon maailmanperintökohteita.

Aranjuez
Lähde: Wikimedia Commons

El Escorial
Lähde: Wikimedia Commons

Minulla on huoli, jonka jaan hyvin monen muun kanssa. Huolen aihe ei ole tärkein maailmassa, mutta tärkeä kuitenkin – nimittäin mehiläisten katoaminen. Mehiläiset ovat erittäin tärkeitä kasvien pölyttäjiä, ja kolmasosa maailman ruoasta saadaan hyönteisten pölyttämistä kasveista. Ilman mehiläisiä ruokahuoltomme muuttuisi.

Kuva: Wikimedia Commons

Mehiläisten katoaminen kiinnostaa nyt tutkijoitakin. Jotkut epäilevät kadon johtuvan viruksesta nimeltä IAPV, toiset epäilevät kovakuoriaisia ja kolmannet syyttävät kännyköiden tukiasemien säteilyä. Yhtenä syyllisenä mehiläisten kuolemiin on pidetty myös neonikotinoideja, kasvinsuojeluaineissa käytettyjä nikotiinin johdannaisia. Viime viikolla Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (Efsa) nosti esiin neonikotinoidien käytön vaarat – ja nyt EU-komissio on saanut pohdittavakseen pitäisikö nuo kieltää kokonaan.

Myrkkyjä puutarhoissa on käytetty iät ja ajat. Entisajan puutarhurit turvautuivat muun muassa nikotiiniin, arseniikkiin ja strykniiniin, jotka nyt on korvattu teollisilla valmisteilla. Mutta entisajan puutarhurit arvostivat myös myrkyttömiä vaihtoehtoja ja hallitsivat erittäin hyvin kasveja suojaavat kasvit. Ilman sellaisia vaihtoehtoja meillä ei olisi luomuviljelyä.

Kuulun myrkyttömien vaihtoehtojen ehdottomiin kannattajiin, ja olen vakaasti sitä mieltä, että kotipuutarhoissa ei keinomyrkkyjä tarvita. Varsinkin kotipuutarhoissa myrkkyjen käyttö on erityisen riskialtista, koska tarjolla on kaikenlaista ja myrkkytuntemus ei välttämättä ole ihan sitä tasoa kun mitä niiden käyttäminen edellyttäisi. Toki ensisijainen vastuu on aineiden valmistajilla, mutta täällä ei ole sellaista ”kissaa ei saa laittaa mikroaaltouuniin” –varoituskulttuuria, joka on vallalla Yhdysvalloissa.

Surullinen esimerkki aineiden väärinkäytöstä on Hesarissa 26.1. julkaistu mielipidekirjoitus . Kirjoittaja kertoo huomanneensa viime kesänä miten hyönteismyrkyt vaikuttavat mehiläisiin. Hän oli sujauttanut imi­dak­lop­ri­dia si­säl­tä­viä puikkoja terassin krassiruukkuihin, kun kasveihin oli tullut tuholaisia. Loppukesästä hän oli huomannut mehiläisten kadottaneen suuntavaistonsa. Ei mikään ihme. Imidaklopridi on erittäin haitallista kimalaisille ja mehiläisille, eikä sitä saa käyttää kukkiville kasveille. Puikot, joita kirjoittaja oli käyttänyt, on tarkoitettu ruukkukasveille – siis viherkasveille sisätiloihin…

Kyllä minunkin kasveihin tulee tuholaisia. Viime kesänä alppiruusuni joutui varsinaisen kirvainvaasion kohteeksi. Sinnikkäästi suihkuttelin kasvia mäntysuopaliuoksella, ja viikon verran puutarha tuoksui lähinnä matonpesulaiturilta. Kirvat katosivat, ja pikkulinnut oppivat nopeasti mistä saavat helpon lounaan.

Jos vihaat mäntysuovan hajua tai et kerta kaikkiaan voi elää ilman torjunta-aineita, niin valitse edes luonnonmukainen vaihtoehto. Silloin tiedät, että et omalla toiminnallasi kuormita luontoa tai aiheuta mehiläiskuolemia.

Kuva: Wikimedia Commons

Helsingin kaupungin talvipuutarha avattiin yleisölle 1.10.1893, joten syksyllä siellä kenties vietetään 120-vuotisjuhlia.  Talvipuutarhan rakennutti kenraalimajuri Jakob Julius af Lindfors, joka lahjoitti rakennuksen Suomen puutarhayhdistykselle. Yhdistys piti alueella puutarhakoulua, mutta ajautui talousvaikeuksiin ja myi talvipuutarhan Helsingin kaupungille vuonna 1907.

Kaupunki on alusta asti kunnioittanut af Lindforsin tahtoa – kaupunkilaiset (ja muutkin kiinnostuneet) saavat tutustua talvipuutarhaan maksutta. Puolitoista vuotta kestäneen remontin takia suljettuna olleen talvipuutarhan ovet avattiin yleisölle viime vuoden helmikuussa. Jotkut vanhoista kasveista kuolivat väliaikaisessa säilytyspaikassaan, mutta monet selvisivät – ja uusia kasveja on tuotu Tarton yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta.

Talvipuutarhan lumoa voi käydä ihailemassa kuutena päivänä viikossa – arkisin (ti-pe) tosin hieman epäkiitolliseen aikaan työssäkäyvien näkökulmasta. Viikonloppuisin (la-su) talvipuutarha on avoinna klo 12-16.

Pakkaspäivänä elävän vihreän näkeminen tekee sielulle hyvää! Joulun kukkijat ilahduttavat vielä tammikuussakin, ja kausikukista seuraavaksi vuorossa olevat pääsiäisen aikaan kukoistavat pääsiäisliljat ja tulppaanit.

“No two gardens are the same.  No two days are the same in one garden.”    * Hugh Johnson *

Viherpeukaloita saattaa jo syyhytä – pääsisipä ulos puuhastelemaan. Mutta termiseen kevääseen (jolloin päivän keskilämpötila on pysyvästi yli nolla astetta) on vielä reilut pari kuukautta aikaa.

Vuosien varrella olen kokeillut erilaisia itsehoitokeinoja syyhyävän viherpeukalon hoitoon, ja ajattelin nyt jakaa muutaman hyväksi havaitsemani kanssasi.

Opi uutta

Talvi on oivaa aikaa oppia uutta ja uuden oppimiseen on runsaasti keinoja.

Uutta voi oppia esimerkiksi kuuntelemalla tai itse tekemällä – ja oppimiseen kannattaa ottaa avuksi kansalais- ja työväenopistot.  Puutarhanhoidon kursseja järjestetään kiitettävä määrä – ja valtaosa on yhden kerran tehoiskuja jostakin aiheesta. Kertatapahtuma ei sido pitkäksi aikaa, mutta auttaa takuuvarmasti syyhyyn. Aihepiireissä on mistä valita – puutarhan suunnittelua ja hoitoa, kompostointia, viherkasveja, kimppujen ja asetelmien tekoa… Ainakin pääkaupunkiseudulla näyttää olevan vielä tilaa monelle kurssille – joten eikun ilmoittautumaan.

Jos mieluummin opit uutta ihan omalla ajalla kotona, niin voit tutustua Apua pihaan –sivustoon, jolle on koottu videoita helpottamaan pihasi hoitoa. Videot ovat lyhyitä ja ytimekkäitä – kestot kolmesta viiteen minuuttiin. Sopii siis kiireisellekin.

Lue kirjoja

Erään kirjakerhon mainoksessa vakuutettiin, että ”lukeminen kannattaa aina”, ja siitä olen täysin samaa mieltä. Mikä sen mukavampaa kuin käpertyä villasukat jalassa sohvan nurkkaan puutarhakirjan kera unelmoimaan kesästä.

Jos kirjahyllyssäsi on puutarhakirjan mentävä aukko, niin ei hätää.  Puutarhakirjat.fi on laaja alan erikoiskirjakauppa verkossa, ja juuri nyt siellä on vielä alekin. Mikäli et halua ostaa kirjoja, niin kannattaa mennä kirjastoon.  Tähän aikaan vuodesta hyllyssä on (vielä) ihan hyvin alan kirjallisuutta tarjolla. Pääkaupunkiseudun kirjastojen tarjontaan voit tutustua Helmet-palvelussa.

Kehitä kasvituntemustasi

Tuntuuko sinusta, että haluaisit tuntea enemmän kasveja tai tietää enemmän nykykasveistasi. Hyödynnä talviaika kasvituntemuksen kartuttamiseen.

Puutarha.net –sivustolla on laaja kasvikortisto, jossa (pääosin) ihan paikkansa pitävää tietoa runsaasta määrästä puutarhan kasveja. Kasvikortiston kokonaisvaltainen käyttö edellyttää rekisteröitymistä palveluun, mutta se kannattaa tehdä.

Ovatko perennat intohimosi? Kaksi kärpästä yhdellä iskulla – perennatietoutta ja toisen kotimaisen kielen kehittämistä on tarjolla ruotsalaisessa perennatietokannassa. Kasvit on esitelty tieteellisen nimensä mukaisessa aakkosjärjestyksessä, joten ei haittaa vaikka et tietäisi kasvin ruotsinkielistä nimeä. Tuossa perennatietokannassa voit hakea kasveja myös värin, koon, kukinta-ajankohdan, kasvupaikan ja ominaisuuksien mukaan.

Mikäli annat piupaut puutarhakasveille, mutta haluat kehittää luontokasvituntemustasi on Luontoportti oikea osoite.  Sivustolla on kasvien lisäksi esitelty myös lintuja, perhosia, kaloja ja sieniä. Ja ne kuvat – huikean hienoja, kerta kaikkiaan!  Sivustolla uusinta uutta on ladattava (ilmainen) sovellus, jota voit hyödyntää kesällä liikkuessasi maastossa.

Tee viljelysuunnitelma kesälle

”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”, sanotaan. Ja se on kyllä totta. Miksi jättää kesän viljelysuunnitelmat kevätmessujen tungokseen, jossa kuitenkin tulee tehtyä huti- tai heräteostoja. Käytä pimeät talvi-illat suunnitteluun – ja mitä jos tänä vuonna kasvattaisitkin osan kesäkukista siemenestä sen sijaan että ostat taimet taimikaupasta?

Tässä muutama hyväksi havaittu kotimainen siemenkauppa verkossa:

• Hyötykasviyhdistys
• Isoäidin kasvit
• Kauppila
• Korpikangas Siemen – Frö

 Nautinnollista kevään odotusta!

Helsingissä päivä on pidentynyt lähes puoli tuntia talvipäivänseisauksesta. Kuukauden päästä päivällä on täällä mittaa jo yli kahdeksan ja puoli tuntia. Sieltä se tulee – hitaasti, mutta varmasti – KEVÄT. Vuoden ensimmäisellä viikolla postiluukusta tipahtivat ensimmäiset siemenluettelot. Nyt on siis oiva ajankohta istahtaa alas pohtimaan mitä kaikkea kivaa sitä seuraavalla kasvukaudella viljelisi.

Oma ehdoton suosikkini on Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo. Siemenluetteloksi se näyttää karulta, kun ei koreile nelivärikuvilla eikä kikkaile uusimmilla hybridilajkkeilla. Mutta luettelo on kerrassaan tuhti tietopaketti, jossa kerrotaan jotakin jokaisen kasvin historiasta sekä sen viljelystä ja käytöstä. Selailen omaani joka vuosi koirankorville.

Vuoden 2013 siemenluettelo on jo 20. jonka vuonna 1978 perustettu Hyötykasviyhdistys julkaisee. Luettelossa on runsaasti luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä – selkeästi merkittynä. Tänäkin vuonna mukana on paljon uutuuksia, ja monet niistä ovat ruukkuviljelyyn sopivia, eli kerrassaan oivia parvekeviljelyyn.

Harmikseni huomasin, että Hyötykasviyhdistyksen kotisivulle tätä uusinta luetteloa ei ole vielä päivitetty, mutta kyllä se sinne ajallaan tulee. Eikä verkkokaupassa ole vielä tilattavana uutuustuotteita… 🙁

Jäsenille luettelo on jo postitettu, joten jos haluat oman luettelon hipelöitäväksi, niin kannattaa liittyä Hyötykasviyhdistyksen jäseneksi. Jäsenmaksu on tälle vuodelle 27 € ja se sisältää neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Pähkylä-lehden (+ siemenluettelon). Jäsenet saavat myös reippaanlaisen alennuksen Kotipuutarha-lehden kestotilauksen vuosimaksusta.